Sivut

tiistai 30. lokakuuta 2012

Jotain kivaa talveksi


Mun tekis mieli ostaa vaatteita, mutta koska toteutan yhteiskunnalle helevetin tärkeää duunia kotona ja suunnittelen sitä hoitovapailua ja tarvitaan tänne kotiin yks telkkari lisää, niin parempi olis unohtaa huvishoppailut. 
 Kirpparien kiertäminen on halpaa huvia ja sitä oonkin harrrastanut kun on sattunut kirppa eteen. Joskus kuitenkin tekis mieli jotain upouutta! Koska näillä leveyksillä ikkunashoppailu on nopeasti hoidettu, niin oon selaillut nettikauppoja haaveillen. Haaveillen alennusmyynneistä!
 Katselin läpi jokaisesta kaupungista löytyvien vaateketjujen nettivauvanvaatetarjonnan. Henkkamaukka tarjoilee hempeää pikkupinkkiä neideille ja villaneulosta herroille. Sukupuolet on eroteltu vauvasta lähtien. KappAhlissa juhlivat kuosit, mutta jotenkin ei nyt mun makuun oo niissä bileissä mitään. Seppälän Baby-mallistoa olen jo kertaalleen hehkuttanut, ja vaikka printeistä tykkäänkin, niin värit oli syysmallistossa jotenkin semmosia että en tiiä miten yhdistäisin niitä.
 Erityisesti kuitenkin tän hetkisestä tarjonnasta tykästyin Lindexiin. Siellä on näköjään myös edullisimmat klassikkobändibodyt, paljon kivoja housuja (mm. mustat raitaleggarit) sekä terällisiä yöpukuja. Tykkään pukea lapsen yöksi yöppäriin, jossa on jalkaterätkin yhtä onepieceä. Meidän maalämmitetty talo on vähän vetoinen ja tuntuu että tytön tassut on aina kylmät. Muilla ketjuilla ei muuten terällisiä yöppäreitä ollut juuri nyt.
 Oon tällä hetkellä ihastunut raitaan, tähtiin, mustavalkoisuuteen, bändipaitoihin, hassuihin eläimiin, rokkihommiin, retroleluihin ja punaisiin juttuihin. Lapseni tykkää helistimistä ja perunakukkakaalista. Ja oikeasti vaatteille ei ole tarvetta. Tai aion ostaa kyllä jotku kivat uudet legginssit tytölle kun seuraavan kerran päästään kylille, koska vanhoissa vilkkuu nilikat!

Kuvat Lindexin sivuilta ilman korvausta pöllittyjä. 

torstai 25. lokakuuta 2012

Säästin, otin itse puolivuotiskuvat


Viritin olohuoneeseen kotistudion puolivuotiskuvausta varten. Nyt tiedän, mitä tarvitaan kun seuraavan kerran sen viritän. Helppo homma oli ja ihan ok kuvat sain. Näytin niille eka Lightroomia ja sitten vielä Photaria, niin tuli vielä sopivampia.


Lapsi oli nakkena mummonsa (tai fammunsa, sillä on vielä identiteettikriisi) kutoman vauvapeiton päällä. Taljahan olis se klassinen alusta, mutta sitä meillä ei ollut. Vaikka en itse peittoa tehnytkään, niin tän kutominen oli superhelppoa. Langassa oli valmiiksi pompulat ja sitten vaan edestakaisin. 

Meidän typsyllä on poimutettu haba.
Tässä ilmaiset vinkit TSI-vauvakuville (ja muistilista itselle - tee näin seuraavan kerran!)
- Valkoinen alusta, valkoinen seinä.
- Mielellään järkkäri lisäsalamalla (mulla on tämmönen) ja valkoista kattoa/seinää salaman heijastamista varten (en ruvennu rakenteleen mitään heijastushommeleita)
- Lisäsalamalle useammat varapatterit ladattuna. On aikamoinen patterisyöppö!
- Viihdykettä, mielellään myös toinen ihminen. Hankala koittaa saada lapsi nauramaan ja samalla tähtäillä sitä kameralla. Kamera ei naurata.
- Huoneen kaikki mahdolliset valot päälle ja jos kotoa löytyy hyvät pöytälamput, niin nekin siihen. Mulla oli vain korkea jalkalamppu, joka ei sitä valoa niin lattianrajaan olis tuonut.
- Salamasta loppui siis patterit ekojen otosten jälkeen ja kameran omalla salamalla otetut kuvat oli odotetusti huonoimmat. Session ainoat naurukuvat osui tietenkin siihen hetkeen. Ilman salamaa tahtoo väkisin tärähtää tai lapsi liikahtaa.
- Lightroom ja/tai Photoshop on ystäviä, joiden kanssa voi sitten viettää yömyöhällä aikaa kun lapsi ja mies on nukkumassa. 

Taas on siis otettu lisää kuvia, joita en ikinäkoskaan saa kehyksiin laitetuksi. Mutta onnistui tosiaan ihmeen hyvin. Kanavoin ehkä pipoinnostukseni valokuvahommiin nyt seuraavaksi.

Laimirakas! Studio on avoinna J:lle!

maanantai 22. lokakuuta 2012

Vauva kantorepussa

Huonot vanhemmat kantaa lasta väärin pitkin tuntureita.

Hankin lähes ensiteoiksi vauvalle kantohommiin Manduca-kantorepun. Sitä on kehuttu ja se on toiminut kuin unelma. Hätäisenä äitiharjoittelijana en ole lukenut pahemmin ohjekirjaa tai katsellut mitään ohjevideoita. Videoita Manducan käyttöön löytyy Youtubesta ihan älyttömästi, suosittelen :)

Tajusin, että me ollaan käytetty Manducaa aivan väärin. Lapsen jalat on näin ensimmäiset puoli vuotta sullottu kantoreppuun sillä tavalla sykkyrään, sikiöasentoon. Kylläpä tuli makia huonoäiti-fiilis, kun katselin noita videoita. No, ehkä se ei tästä nyt saa ikuisia vammoja.

Syy, miksi oon viime aikoina kanniskellut tyttöä enemmän, on rikkoutuneessa Ora Taiga-yhdistelmävaunujen rattaassa. En oikein tiiä että saadaanko takuuseen uusi, vai miten tää nyt menee. Sähköpostia on kuitenkin lähetelty ostoliikkeeseen puolin ja toisin ja nyt odotellaan. Manducan kanssa pääsee kuitenkin mukavasti kävelylle, varsinkin metsään. Kelit on kuitenkin nyt viilentyneet ja nyt ihmettelen että mitähän tuolle lapselle pukis päälle että tarkenis olla kannettavana. Sain äitiysryhmästä huippuvinkin kantopaneelista, jonka laitoin välittömästi tilaukseen. Koska tilaus ei ehdi seuraavan puolen tunnin aikana perille, niin tänään taidan pukea typylle äitiyspakkauksen toppiksen ja sitten painutaan metsään.

Nyt se heräs. Moro!

lauantai 20. lokakuuta 2012

Puoli vuotta täynnä

 

Olen ollut äiti yli puoli vuotta. Lapsi syntyi yli 180 päivää sitten. Synnärikäynti on kaunis muisto, jota akkaporukassa tullaan tulevaisuudessa kertaamaan kuin armeijajuttuja konsanaan. Pienestä kääröstä on kehittynyt jo ihan ihmisen näköinen tyyppi, jolla on omaa tahtoa ihan yhden äitiharjoittelijan tarpeiksi.

Eilen typsy sai ekoja maissinaksumaistiaisia. Lisäks on saanut leikkiä porkkana- ja kurkkuviipaleiden kanssa. Himoitsin tietenkin stokketripptrappia meillekin syöttötuoliksi, mutta kun ei löytynyt käytettyä valkoista lähiseudulta, ja tarvetta alkoi olla, niin bongasin tuon Emman tripptrapp-kopion meille kirppikseltä. Se on väärän värinen, mutta kirppishintaisen vääränvärisen kopiotuolin raaskin ennemmin maalata valkoiseksi kuin aidon väärän värisen Stokken. Koska kuitenki siinä vähän hutiloi :)

Leipasin piirakan huvikseni puolivuotisjuhlan kunniaksi, eikä maltettu odottaa kahviseuraa miehen kanssa, vaan juhlistettiin lasta perjantai-iltana perheen kesken. 

Tyttö sai vadelmia sotkettavaksi. Toi piirakka oli muuten hyvä, nopea ja helppo. Ohje täältä. Laitoin vadelmien lisäksi mustikkaa ja jätin kuorrutehässäkän pois. Lisäks pikkasen kärtsäsin sitä uunissa.

Meidän elämämme valo on tähän mennessä oppinut seuraavanlaisia jännittäviä taitoja:
- Kääntymään. Ei suostu olemaan selällään. Vaikeuttaa vähän vaippa- ja pukemishommia.
- Pyörimään 360 astetta myötäpäivään. Ja vastapäivään. Ja kaapin alle.
- Nukahtamaan helposti vaunuihin
- Laittamaan asioita suuhun
- Nauramaan ääneen. Erityisesti lentokonehommat on mieluisia.
- Tunnistamaan isänsä ja äitinsä

Siinäpä ne tärkeimmät. Maailma on muuttunut. Ja se on hyvä se. Nautin koko ajan enemmän kotonaolosta ja ajatus töistä ahdistaa. Onks mun pakko? Ei ole, koska yhteiskunta tarjoaa toisenkin mahdollisuuden. Hoitovapaa, eli vapaaehtoinen köyhyys, täältä tullaan!

Seuraavaksi aion opettaa tuolle tytölle nukkumishommia jotakuinkin määrätietoisesti. Siellä se määrätietoisesti huutelikin tässä välissä jo kolmesti. Määrätietoisesti vaiensin sen silittelemällä ja lopulta maidolla. Katotaan kauanko kestää.

Ai niin! Salamatkustajan blogissa oli aikoja sitten hyvä idea lapsen lahjaksi. Meillä on jo jemmassa kihla- ja häävuosilta viintä, joten lapsen syntymävuodeltakin täytyy hyvä pullo hankkia.

Avokadopasta

Jokunen aika sitten luin monesta blogista erilaisen pastareseptin. Avokadopasta kuulosti hauskalle ajatukselle. Asia jäi muhimaan ja avokadot kauppaan. Hesarin jutun innoittamana ostin parit alligaattorihedelmät kaupasta ja pistin pastaksi. Yritin ottaa kaikista työvaiheista kuvan ja sepä onkin hankalaa kun käsiä on vain yksi :) Ihailen ja luen suurella innolla Pioneer Womanin blogia, jossa kaikki työvaiheet on kuvattu tarkasti.

Tässä siis pastaperjantain tuotos nro 1!

Pasta kiehumaan. Mun uusi ihana induktioliesi saa veden kuumenemaan suorastaan sekunneissa <3 Pastaa oli rapeat 300 grammaa.

Suolaa lorahti kämmenelle ehkä reiluhkosti, mutta ei kuitenkaan ollut liian suolaista. Ja pastahan kuuluisi keittää reilusti suolatussa vedessä.

Pastan kiehuessa kylmän kastikkeen kimppuun. 

Kastiketarvikkeet luokkakuvassa. Valion pasta-juustoa, valkosipuli, lime, avokado (käytin kaksi), parmesaania, oliiviöljyä, chilimaustetta, basilikaa. Lisäksi loppumetreillä heitin soosiin vielä tomaatin, joka puuttuu ryhmäkuvasta.

Valkosipuli silpuksi.

 Käytän harvoin avokadoja ja en oikein osaa sanoa niiden kypsyydestä mitään. Nämä olivat raaempia, kuin yleensä käyttämäni, mutta kiinteämpiä, eli varmaan ihan OK. Siemenen oikeaoppinen irroitus on jäänyt mieleen jostain kokkiohjelmasta vuosien takaa.

 Avokadon kivi on kaunis möllykkä.

Jämät. Sisukset irtosivat kauniisti lusikalla kaapaisemalla.

Ikuisuuden jääkaapissa murjottanut lime pääsi vihdoin tositoimiin.

Ensikosketuksen otin avokadoon joskus yläasteella ja tein kotona avokado-tomaatti-sipuli-muna -salaattihässäkkää. Muistan vieläkin sen maun. Alkuperäisessä avokadopastareseptissä oli chiliä, jota mulla ei ollut, joten häivähdys punaista kastikkeeseen tuli tomaatista. 

Parmesaaniraastetta ja Valion pastajuustoa kehiin.

Reilu loraus oliiviöljyä teki koostumuksesta niljakkaamman.

Valmis kastike makaronille.

Pastan valutus. Unohdin ottaa keitinvettä talteen! 

Pasta takaisin kattilaan ja sekaan soossi. Kuumensin carbonara-pastan tapaan hetkisen, niin juusto varmasti suli. Tässä vaiheessa teki myös mieli laittaa sekaan muna, kuten carbonarassa laitetaan.

Valmista syötäväksi!

Olen heikkona pastaruokiin. Tomaattipastaa on kiireisen illan pelastus ollut jo pitkään ja Aglio e olio (tjsp) -kirja oli yhteen aikaan ohjenuorani. Nykyään koetan hillitä hiilihydraattihimoja ja koetan pitää kohtuuden niissäkin. Pastaa syödään meillä kyllä, mutta ei enää yhtä hillittömiä määriä mitä ennen.

Avokadopastaa teen varmaan jatkossakin. Kastikeainekset pilkkoutuivat pastan kiehuessa (ja nopeamminkin, mutta kuvaushommelit hidastivat) ja tykkään siitä, että ei tarvinut sotkea paistinpannua. Tehkää tätä, koska arjessa on kiva kokeilla jotain uutta!

Avokadopastan muunnos
300 g täysjyväpastaa
2 avokadoa
1 valkosipulinkynsi
1 tomaatti
1 limen mehu
kourallinen raastettua parmesaania
kourallinen Valion pastajuustoraastetta
reilu loraus oliiviöljyä
mausteita, suolaa ja pippuria maun mukaan

Keitä pasta. Pilko ja sekoita kastike. Ota talteen pastan keitinvettä, valuta pasta ja sekoita se kastikkeen kanssa. Nauti lapsen ylipitkien päikkärien aikana lehteä lukien. Katsele ulos ikkunoista (joissa ei ole vieläkään verhoja) ja nauti elämästä.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Miljoona omenaa!

Meillä on lähes joka syksy onnellinen ongelma: omenia on enemmän kuin muille jakaa. Niitä on aivan käsittämätön määrä. Sanoisinko, että viissataamiljardiakiloa. Mun mummo oli varsinainen omppupuuviljelijä. Mummolan pihapiirissä on yhdeksän puuta, joista osa tuottaa huonompaa osa parempaa hedelmää. Yhden ukki kertoi istutetun talvisodan aikoihin ja sotatalvena se meinasi kuolla, mutta elossa on edelleen. Vanhemmat puut on jalostettu itse ja kuvassa on näitten puiden omenoita. Isoja ja kauniita omppuja. Lisäksi löytyy uudemmat punakaneli ja valkeakuulas, joiden istutuksen minäkin muistan. Uusimmasta puusta kuulin tarinan, että mummo oli sen kasvattanut kaupan omenan siemenestä.

Ihana syksy, ihana äitiysloma, ihana. Oon ehtinyt paneutua omenahommiin paremmin mitä koskaan! Seuraavanlaista on syntynyt: omenapiirakkaa, omena-mustaherukkapiirakkaa, omenakaurahyvää, omenasosetta vauvan puuroon, omena-kurpitsahilloa, omenapossua, omenia raakana, kuivattuja omenia, omenia omenia omenia.

Omenamaljani vaatii täyttöä. Huomenna haen taas lastin!

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Buzz! Puurojen aloitus ja pilttipuurojen kokeilu

 Olen Buzzador ja pääsin testaamaan Piltin uusia puurojauheita. Kätevästi myös tytön puuronaloituskausi osui juurikin paketin saapumisen kanssa samoille ajoille. Aika hyvä kohderyhmä siis oltiin :)

Paketti sisälsi 12 Banaani-vadelma -puurojauhepussia kokeiluun ja paketillisen banaani-mangopuuroa kiitokseksi osallistumisesta. Sitä tyttö ei ookkaan vielä maistanut, kun on tarkoitettu 8 kk ikäisille.

Banaani-vadelmapuuro on tarkoitettu 5 kk ikäisille ja maku tulee banaanista ja kuivatuista vadelmista. Banaani ja vadelma maistuivat puurossa ihan selvästi ja niitä olikin yhteensä 10% jauheesta. Mun mielestä ihan kiitettävä määrä pussipuuroksi. Pilttipuuroihin on lisätty vitamiineja ja kivennäisaineita ja lisäksi ne on sokeroimattomia. Mä ite tykkäsin tästä puurosta tosi paljon ja upposi tytölle tosi hyvin! 

En oo löytänyt vielä kaupasta näitä 5 kk sopivia banaani-vadelmapuuroa eikä päärynä-mustikkapuuroa. Meidän lähikaupassa oli vasta tavallista Piltti kaurapuuroa, jota laatikollisen ostin. Puurot ei siis ole tämmösissä annospusseissa, vaan laatikoissa, josta saa lapata jauhetta lapselle tarpeellisen määrän. 


 Se näytti sahajauholle ja vähän tuoksuikin sille, mutta valmiin puuron maku oli hyvä.

 Pussin ohjeissa oli, että desi vettä ja tuo koko pussillinen jauhetta. Siitä tuli kuitenkin mun mielestä liian tönkköä puuroa, joten meidän Pilttipuuroreseptistä muotoutui kokeilun aikana tämmönen:

Meidän Pilttipuuroresepti
3/4 dl vettä (vähän alta desimitallinen siis)
4 tl puurojauhetta
3 tl omatekoista sokeroimatonta omppusosetta
Vettä lämmitetään mikrossa 30 sekuntia, sekaan puurojauheet niin että koostumus on puuromainen, mutta vielä sopivan löysähkö. Sekaan jäähdykkeeksi ja mauksi omppusosetta.

Herkkua oli! Toivottavasti päästään kokeilemaan jotain muutakin jatkossa! Mun mielestä on aivan järjetöntä ostaa puuroja semmosissa tetroissa (tosin reissukäytössä supernäppäriä semmoset), kun nämä puurot tekee paljon pienemmällä rahalla ja maustaa pystyy itetehdyillä marja- ja hedelmäsoseilla.

Kun nämä pussipuurot loppuivat, niin aattelin kokeilla tehdä ite ihan tavallista kaurapuuroa tytölle. Tällä viikolla sitä sitten syötiinkin, mutta tuntui siltä, että iltaiset mahavaivat johtuivat puurosta. Illalla huonosti muutenkin nukahtuva tyttönen itkeskeli esimerkiksi tuossa perjantai-iltana puolilleöin ennenkuin uni lopullisesti tuli. Eli tavallisen kaurapuuron syöminen lopetettiin, vaikka hiutaleet oli jauhettukin jauheeksi. Löysin nyt kuitenkin kaupasta tuota Piltin kaurapuuroa, jota voisin kokeilla ja toivoa parasta. Mieluiten keittelisin itelleni ja tytölle kuitenkin aamupuurot ihan tavallisista kaurahiutaleista.

torstai 4. lokakuuta 2012

Osaanpas päristä




Lapsi osaa vaikka ja mitä, mutta äitinsä ei osaa kirjoittaa blogia säännöllisesti. Tää on niin nähty ja koettu jokaisen blogiviritelmäni kanssa! Mutta meillä on kuitenkin kivaa ollu. Lapsi saa päivittäin ruokaa, ulkoilmaa ja liikuntaa. Käytiin muuten myös Tukholmassa. Lisäksi järjestin miikkarikutsut. Tässä siis aiheita, joista mun pitäis blogauttaa, mutta en oo saanu aikaseks. 

Onneks vauvaa ei haittaa, koska se osaa päristä. Ja pyöriä akselinsa ympäri lähinnä myötäpäivään.

Äitinsä menee nukkumaan nyt.