Sivut

perjantai 30. marraskuuta 2012

Plumps! Vauvatkin ui!


Huomenna on toiseksi viimeinen vauvauinti. Uiminen oli ainoa harrastus, johon ehdottomasti halusin typyn kanssa lähteä. Koko syksy ollaankin kuljettu joka lauantaiaamu Kokkolassa uimassa. Hyvin on mennyt, kun vähän suunnittelee lähtöä ja lapsi kerkeää ottaa pienet unet autossa ennen uintia. Mies on ollut kerran altaassa, kun itse olin flunssainen ja viime kerralla mukana oli tuta.


Eniten tyttöä kiinnostaa altaassa lelut ja sukeltamiset menee sitten siinä ohella. Altaan reunoilla on ihania ankkoja, joita tuo lupsuttelis vaikka koko uimareissun ajan. Altaassa ollaan 25 minuuttia ja aika menee yleensä hujauksessa. Ollaan saatu jo pidempään sukellella ihan omaan tahtiin ja ohjaajat käy ehkä kerran kysymässä, että halutaanko kokeilla jotain uutta. Tottahan me (eli minä) halutaan! :)


Sukelluksen jälkeen lapsen ilme on tämmöinen :D
Kokkolan uimahalli on fasiliteeteiltään aivan mainio ja tuo terapia-allas sijainniltaan loistava valokuvauksellista vauvauintia ajatellen, sillä ikkunan ja altaan välissä on altaan tasalle laskeutuva katselualue ja varsinkin uintien alkaessa syksyllä osui aamuaurinko juuri siihen ikkunaan hyvin saaden kuvat onnistumaan erityisen hyvin. Lisäksi uimahallista löytyy terapia-altaan lisäksi matka-allas, poreamme, lastenallas, joku superhyppyallas ja liukumäki. Perhepukuhuoneet on helpottaneet miehen kanssa yhdessä uimaan menemistä kun pääsee samaan pukkariin. Bonuksena vielä ainakin naistenpuolelta löytyvä bumbo-tuoli, joka helpottaa lapsen kanssa kaksin uimaan tulevien suihkuhommia. Pieni asia, mutta suuri apu!

Vauvauinti on tullut Suomeen sopivasti 80-luvulla ja mua on uitettu silloin ensimmäisten joukossa, sillä asuttiin silloin Seinäjoella ja iskä on käynyt mun kanssa uimassa. Enpä tiedä onko noilla varhaisilla sukelluskokemuksilla oikein ollut merkitystä, mutta uimisesta oon tykännyt aina.

En tiedä vielä, että jatkettaisiinko vauvauinnista perheuintiin, sillä sitäkin Kokkolassa nimittäin on tarjolla. Toisaalta aamuiset uintimatkat on aika rankkoja ja keksin paljon muutakin tekemistä lauantai- ja sunnuntaiaamuille. Varmaankin ainakin talvella voitaisiin muutaman kerran käydä pulahtamassa tuossa Vetelin omassa uimahallissa, kun matka siihen on mitätön. Tavallaan kuitenkin kaipaan semmoista ohjattuja liikuntahetkiä myös vauvan kanssa peuhaamiseen ja olis muuten mukava ehtiä itsekin ilman vauvaa ohjattuun liikuntaan :P

Suosittelen kuitenkin erittäin lämpimästi Kokkolan Vesiveijaria lapsiperheille! Perheen uintikerran hintakin on kylpylöihin verrattuna edukas.

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Himmeli!

Lapsi nukkuu päikkäreitä, vieläkin! Olen ehtinyt tekemään sen vuoksi hirveen paljon asioita: tärkeitä juttuja ja sitten paljon turhaakin. Turhuudeksi voi ehkä laskea sen, että kuvailin vähän asioita tuolla keittiö-olkkarissa. Ja käsittelin ne kuvat. Ja nyt kirjoitan niistä postauksen. Ja sen jälkeen meen laittaan vasta pyykkikoneen pyörimään :)



Käytiin lauantaina pyörähtämässä Kokkolassa ensin vauvauinnissa ja sitten nopeasti Chydeniassa popup-myymälä Himmelin avajaisissa. Ostin kortteja ja sitten aikaisemmin olen saanut Annalta nuo sälekorit, jotka ovat Himmelissä myynnissä. Mulla ei ollut kameraa mukana ja muutenkin sitä porukkaa oli ihan pipona liikenteessä ja tuntui, että kaikki oli Himmelissä. Tuolta Himmelin FB-sivuilta ainakin löytyy yleiskuvia myymälästä. Kehyksessä PaaPii-designin kortteja. Haluan muuten lisää kettujuttuja.


En sano, että keräisin tiskiharjoja, vaan ostan kivan värisiä harjoja kun niitä eteen tulee. Aikaisemmin harjat oli maljakossa, mutta säleboksi on niille just sopiva säilytyspaikka tiskialtaan vieressä.


Nämä kortit oli pietarsaarelaisen Johanna Högvägin.


Yksi kori löytyy myös meidän minikokoisesta vessasta. Saippuapullon etiketti oli ruma, mutta nyt se on piilossa. Ai, että pitäisikö myös vessan kaakelit vaihtaa? Kyllä, olen samaa mieltä!

Himmelissä oli muuten myyntipöydät kuormalavoista. Se lienee universumin tapa kertoa, että terassin sohva on toteutettava niistä, kuten jo suunnittelin syyskuussa.

Aamulla muuten pakkaan itseni ja vauvan autoon ja suuntaan Vaasaan pariksi päiväksi hengailemaan toisten nurkissa - ihan muuten vaan.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Salamajärvellä Vaatimen kierros


Me tykätään ulkoilla ja olla luonnossa. Varsinkin tänä syksynä on tullut käytyä reippailemassa päiväreissuilla aikaisempaa enemmän. Suunnittelimme myös yön yli kestävää patikkaretkeä vauvan kanssa, nimittäin eka meidän piti lähteä Ruotsiin Kebnekaiselle, sitten Kolille, mutta lopulta käytiinkin vain Perhossa Salamajärvellä päiväreissu heittämässä. Kiersimme typy manducassa Salamajärvellä Vaatimen kierroksen tuossa syyskuun alussa ja ajattelin tämän kirjata ylös tänne blogiin, kun en pahemmin tuosta kierroksesta löytänyt netistä kuvallista tarinointia ja itse tykkään fiilistellä pienempiäkin vaellusreissuja etukäteen netissä. Toivottavasti tästä on jollekin vähän osviittaa! Perustietoja reitistä löytyy Metsähallituksen sivuilta.



Lähdimme liikkeelle Koirasalmen luontotuvalta. Komeimmat rakkakivet löytyivät heti alkutaipaleelta. Jos oikeasti haluaa näille seuduille katsomaan luolikko-kivikkoja, niin suunta on otettava Töppösen luolikkoon Halsualle. Nämä on pientä siihen verrattuna :)


Kivikkojen lisäksi oli vähän vetisempääkin taivalta. Oikeastaan tämä alkuväli oli maastoltaan kaikista mielenkiintoisin.


Heikinjärvellä pysähdyttiin ekan kerran ja tyttö otti siellä vähän maitohuikkaa. Heikinjärvellä oli nuotiopaikka ja laavu, mutta paikka oli vähän tuulinen ja taivalta riittävästi vielä edessä, niin päätettiin kuitenkin jatkaa Pyydyskoskea kohti.


Mukana ollut pokkari ei tarkentanut millään superisoon hämähäkkiin, jota suorastaan henkeni uhalla kuvailin.


Pyydyskoskella oli kotalaavu. Muisti palaili myös pätkittäin ja tajusin että ollaan yövytty Pyydyskoskella lukion vaelluskurssilla. Oi niitä aikoja :) Pyydyskoskella oli reitin parhaimmat fasiliteetit, eli tuollainen suojaisa kotalaavu notskipaikalla ja huussi... lisäksi nähtävyytenä savottakämpän rauniot. Pyydyskoskelta voi myös palata Koirasalmelle ja silloin rengasreitille tulee pituutta jotain 10 km. Me jatkettiin tästä kuitenkin eteenpäin.


Vaatimen kierros on merkitty punaisin täplin. Pyydyskoskelta eteenpäin maasto oli tämmöistä tavallista.


Tavattiin kuitenkin vielä sammakko. Peuroja ei nähty, mutta hirvikärpäsiä oli siihen malliin, että hirviä siellä oli liikkunut.


Ahvenlammilla on vuokrakämppä ja eipä oikein muuta. Sieltä olisi löytynyt kuvan päärakennuksen lisäksi myös sauna ja toinen majoitusrakennus, mutta kaikkien ovet olivat lukittuina. Tänne pääsee autollakin, että loistava kohde isommalle porukalle.


Pian kämpän jälkeen aukeni pitkä pitkospuutaival ja aurinkokin pilkahteli.


Lapsikin havahtui komeisiin maisemiin. Tyttö nukkui pääasiassa manducassa koko retken ajan ja heräsi pysähtyessä maidolle. Tyytyväinen oli hän.


Sportstrackerin mukaan matkaa tuli 20 km, mutta opasviittojen ja netin mukaan Vaatimen kierroksen pituus on 18 km. Puhelimesta loppui myös akku ennen maalia.

Hyvä päivä oli tuo, sopiva kahdelle aikuiselle ja kannettavalle vauvalle päiväretkeksi. Ehkä tämä kannattaisi kiertää vastapäivään, kun me kiersimme myötäpäivään, sillä aluksi jaksaa kävellä aina hyvin ja tuolla Koirasalmi-Ahvenlampi-Pyydyskoski -välillä ei tosiaan Ahvenlampea kummempia pysähdyspaikkoja ole ja pituutta kuitenkin se lähes 10 km.

Hyvin vähän on tullut Peuran polkua kierrettyä. Just tällaisia päivän hilpasuja ehkä kerran vuodessa. Viime vuonna käytiin Valvatin autiotuvalla ja paikka oli jotenkin ihana.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Omat Android-lempiapplikaationi

Google Play-kaupan selailun voisi lisätä harrastuksiini, niitä selailen satunnaisen kattavasti ja latailen hyviä kokeiluun. Sportstracker ja Spotify ovat appseja, jotka pitää toimia jokaisella laitteella, mutta niiden lisäksi elämää helpottavat erilaiset viihdykkeet ja hyötyohjelmat. Tässä listattuna lempparini.

Color Flashlightistä löytyy myös tunnelmakynttilätehoste :)

Color Flashlight
Näitä sovelluksia löytyy paljon erilaisia. Joissakin näkyy mainoksia, jotku välkkyy ja toiset maksaa euron. Käyttämässäni sovelluksessa näkyy mainoksia, mutta on ilmainen ja ei välky. Näytön valon värin ja kirkkauden saa säädettyä, mutta luonnollisesti sovellus syö akkua suunnattomasti. Toisaalta tämä ei ole tuntikaupalla kerrallaan käytössä, sillä yösyötöllä laitan tabiin näyttövalosovelluksen päälle, niin ei vauva häiriinny valosta. Myös hätälukuvalona tämä toimii, tosin ei ehkä ole silmille paras valovaihtoehto ja akkusyöppöyden vuoksi, on laite pidettävä laturissa, jos pidempään meinaa lukea. Saa tähän ohjelmaan näemmä myös epilepsiatehosteita, joille ei ole ollut mulla tarvetta :)

Mun taulut on tässä: pinterest.com/sannni

Pinterest
Olen korvannut iltalukemisen pinnailulla ja muutama pinnaus yössä tuo mulle unen. Pinterestistä löytyy hauskoja ideoita lapsen huoneeseen tai muuten vaan vauvan kanssa elämiseen. Se, kuinka monesti omaa pinnausta re-pinnataan, ei ole mulle mikään mittari, mutta sattumalta eräs merkkaamani kuva on jaettu erityisesti jenkkiäitien tauluilla jo 275 kertaa. Hyviä tauluja joulun laiton ideointiin näyttäisi löytyvän myös täältä.

Foodie.fm / Pirkka
Foodie.fm on S-ryhmän oma tuote- ja reseptipankki ja Pirkka tietenkin Keskon vastaava. Selailen satunnaisesti molempia hyvien arkiresepti-inspiraatioiden toivossa. Foodien etuna on tuotteiden hinnat ja sitä kautta koottava ostoslista, mutta ei ainakaan mun lähikaupan S-Marketin tarjoushintoja näytä olevan. Foodie on yksi niistä harvoista hyvistä appseista, jonka saa myös Symbianille, siitä pisteet! Pirkan vahvuus on enemmän reseptipainotteisuus, mutta saa sieltäkin ostoslistan koottua.


Pulse
Toisinaan haluan lueskella blogeja. Pulsen valikoimaan saa kerättyä palvelusta löytyvät blogit oman mielenkiinnon kohteiden mukaan. Applikaatio esilataa blogipostaukset palveluunsa, joten ei tarvitse siirtyä lukemaan postauksia blogien omille sivuille. Pääasiassa siis teksti ja kuvat, eivät mainokset. Samantapainen palvelu on myös Google Currents, tosin siellä on eri blogeja.

Days Left Widget
Tämä applikaatio kertoo, montako päivää on jäljellä johonkin tapahtumaan. Tai montako päivää tapahtumasta on. Mun tabin etusivulla lasketaan päiviä lapsen syntymästä.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Lavastettu idylli


Kävin tänään kaupassa ja kirpparilla yksin. Kävi ihan työstä sekin. Kaupasta ostin ruoan lisäksi ruusuja. Ihan vain itselleni ja ihan vain muutenvaan. "Siivosin" keittiön pyyhkimällä tasot ja himmentämällä valaistuksen. Mies lähti yötöihin ja tyttö söi tunnelmavalaistuksessa iltapuuron.


Haaveilen siivoamisesta. Siis semmoisesta siivoamisesta, että lapsi ei olis kotona ja sais rauhassa järjestelmällisesti antaumuksella hinkata koko talon puhtaaksi. Mielellään tuntikaupalla. Sitten vois lopuksi sytyttää vähän kynttilöitä ja juoda punkkulasillisen. Plussaa olis, jos se kierrekorkki avautuis punkkupullosta ilman teknisiä apuvälineitä. Oon nimittäin ostanut jo kaksi kierrekorkkipulloa ja KUMPIKAAN ei mun voimin aukea. Kiinni on korkit. Onko tämä universumin tapa kertoa, että et sinä Sanni mitään punaviiniä tarvitse, koska paha asia on alkoholi.

Mutta siivota haluaisin kuitenkin. Ja sitä punkkuakin lasillisen.


Lapsi nukahti parin tunnin vetkuttelun ja väninän jälkeen. Herää varmaan kohta taas, kun mä suunnittelen nukkumista. Jumituin kuitenkin tähän koneelle. Tunnin ajan ajatukset on kiertänyt tämmöistä kehää: Olispa vähän nälkä. Oi kiva blogi, luenpa vähän sitä. Vähän janottaiskin, hiton aukeamattomat punkkupullot. Oi en oo tätäkään hesarin juttua lukenut, luenpa vähän sitä. Oi kiva blogi, mitähän leipää sitä tekis. Ai niin, telkkari on auki, pitäiskö sitä kattoa. Olispa ollut kiva syödä tänään jonku kanssa, niinku tässä blogissa. Ruisleipää ja homejuustoa löytyis kaapista. Tuntuuko musta vaan siltä, vai onko näitä kotiäitien työssäkäyntijuttuavautumisia ollut viime aikoina tavallista enemmän, vai johtuuko se omasta tilanteestani. Pitäis ostaa toi Vuoden mutsi-kirja.

Ja niin edelleen.

Ehkä sitä unta?

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Tilasin LivBoxin!


Törmäsin joku aika sitten blogeissa uuteen Livbox-konseptiin, joka on kuin tehty meitsille! Idea on seuraavanlainen: tilataan 13.90€/kk maksava kauneustuoteboksi, joka toimitetaan kerran kuussa kotiin (hintaan 4.90€/paketti). Paketin sisältö on aina yllätys, mutta tuotteet ovat uusia tai klassikoita, ajankohtaisia ja arvoltaan enemmän mitä kuukausihinta on. Esimerkiksi nyt tilaajilleen tulleen marraskuun paketin hinta-arvio oli meikkitaiteilija Saara Sarvaksen mukaan yli 50€.

Livboxin sai tilattua nyt kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan ja maksu tapahtui Suomen Verkkomaksujen rajapinnan kautta (tärkeitä faktoja). Koko homma piti maksaa kerralla, joten pulitin yhteensä 41.70€ tästä. Boksin saa tilattua myös lahjaksi. Jatkuva tilausmahdollisuus on kuitenkin vasta tulossa, mutta tämä kolme kuukautta onkin ainakin mulle sopiva kokeiluaika.

Nythän kotona hengaillessani oon "vähän" laiska lähtemään edes Kokkolaan pyörimään kaupungilla, ja vähän myös köyhä ostelemaan impulsiivisesti uusia meikkijuttuja, joita ei välttämättä käytä, jos ainoa ulkoilu on postin hakeminen laatikosta (kävin kyllä myös salilla, mutta en taida viitsiä muualle tänään lähteä).

Livbox on muuten apinoitu Glossybox-konseptista, joka toimii mm. Ruotsissa (17€/kk), Briteissä (13€/kk) ja Jenkeissä (13€/kk). Glossyboxien sisällöt näyttäisi ainakin olevan tosi tasokkaita, ja toivottavasti samaan pystyy myös Livbox!

En malta odottaa!

tiistai 20. marraskuuta 2012

Myöhäisillan kuva-arvoitus

Taustan tapetti on hieno!

Mikähän kuvan keskeneräinen projekti mahtaisi olla?

Vastaus löytyy joltakin mun Pinterestin taululta. Menkää etsimään, sillä valmista tuotosta en voi vielä esitellä, koska öh, se ei oo valmis :D

Sain siis mielettömän tekemiseninnon kun tässä yksi yö pinnailin Pinterestissä. Yöllä siksi, että tabi on mun unilelu ja selailen Pinterestiä kun vauva on saanut yömaitonsa, mutta mä en ihan heti unta.

Sanotaan, että lapsi on valmis päiväkotiin, kun se jaksaa valvoa päivisin pidempään ja nukkuu sopivat päikkärit. Ja tarvii sen varmaan muutaki osata, mutta en minä niistä tiiä, vielä. Äiti on varmaan valmis töihin siinä vaiheessa kun projektit loppuu. Eli me ei olla vielä kumpikaan valmiita! Projekteja riittää, kun vaan hommiin ryhtyy.

Huomenna jatkuu. Jos ei tämä projekti, niin sitten joku muu!

Routa sais ajaa porsaat kotiin jo!





Mun pikkuveli on ollut matkalla liian pitkään, eikä se tuu täksikään jouluksi kotiin. Olivat kuitenkin kesän tyttökaverinsa kanssa täällä. Vois jo tulla. Täällä kylmä talvi- ja todellisuus odottelevat!

Translation for Kira: Come back to Finland!

maanantai 19. marraskuuta 2012

"Tahrat kertovat elämästä"


Tein tässä jokunen ilta sitten annoksen mustikka-vadelmakiisseliä. Tässä on maisteltu purkillinen sitä välipalaksi. Koostumukseltaan kiisseli oli turhan letrua, mutta maistunee puuron kanssa. Tosin värillinen puuro = vaatteidenvaihto. Sotkun vuoksi puurot on syöty omenahillon kera, niin ei heti aamusta tarvi kamppeita vaihtaa kun eihän sinne suuhun ihan joka lusikallinen osu.

Tahroista tuli mieleen, että laitoin tänne blogiin parit bannerit vähänniinku kokeeksi. Niitä saa klikkailla, ja ehkä jopa shoppailla ankarasti sitten. Bannerimainonta ei mua ainakaan henkilökohtaisesti haittaa nettisivuilla, mutta jotenkin vierastan blogeja, joissa on hulluna tekstilinkkejä nettikauppoihin itse blogitekstissä. Mietin tämmöisen toteuttamista, mutta mietin myös että miten sen tekisin sillai blogijournalistisessa mielessä fiksusti. Ammatillisessa mielessä tämäntyylinen mainonta on kiinnostanut mua pitkään ja halusin kokeilla myös siksi, että näkee miten homma toimii ja mikä toimii. 

Toinen asia mikä epäilyttää ihan hulluna, on nimen ja kuvien julkaisu. Joissakin seuraamissani äitiysblogeissa on kovastikin rajattu lapsen näkymistä kuvissa ja samoin nimen. Poistan siis hakukoneitten vuoksi tytön nimen täältä, niin ei ainakaan sanahaussa tule vastaan. Myös vesileiman käyttöä kuvissa olen miettinyt, mutta naama näkyköön, koska haluan itekin katsella tuota söpöläistä kun kirjoittelen :)

Suunnitelmallista ruokailua, osa 2

Onnistuin viime viikolla käymään kerran kaupassa suunnitelman mukaan välillä maanantai-perjantai. Viikonloppuna kävinkin sitten päivittäin kaupassa, koska en ollut suunnitellut yhtään. Perjantaina hain päärynäsosetta ja korviketta vauvalle, lauantaina puurohiutaleita ja sunnuntaina vähän salaattivärkkejä. Ja joka kerta mukaan tarttui myös jotain ylimääräistä.

Viikkoruokalista oli kyllä siitä loistava homma, että tein viime viikolla neljää ruokaa, joiden valmistuksessa luin ohjetta! Yritän jatkaa arjen pyörittämistä hitusen järjestelmällisemmin nimenomaan ruoanlaiton suhteen, ja askeleen verran pois vanhalta mukavuusalueelta. Tosin kaukana on aika, kun ainoa ruoka mitä osasin tehdä oli kanasuikaleita ja vihanneksia riisin kanssa. Sitä muuten syötiin kesä 2003 miehen kanssa.

Broileririsotto

Pekoninen kalagratiini

Paahdettu valkosipulikeitto

Pinaattikeitto

Pienet kuvat pöllin Valion sivuilta vähänniinkuin näytteeksi, että miltä lopputuloksen olis pitänyt näyttää. Erityisen ihastunut oon pinaattikeittoon, nimittäin en oo koskaan saanut sitä onnistumaan ja meillä on aina käytetty niitä pakastepinaattikeittotiiliskiviä. Kun malttoi tehdä ohjeen mukaan, niin lopputulos oli hyvä ja valmistus jopa nopeampi mitä pakastetiiliskiven sulattaminen. Jatkossa teen tän siis itse!

Ruokavalokuvaamisessa on vähän petrattavaa, mutta aina on niin hirvee nälkä ettei jaksa hifistellä.

Nyt meen ulkohommiin kun mies on vielä pari tuntia kotona ennen töihinmenoa!

perjantai 16. marraskuuta 2012

Turvaistuintestivoittajia ja hitto että menee hermot!

Heinäkuussa vyöt oli vielä löysällä ja kieli ulkona.

Mä olen sitä mieltä, että kaikki lastentarvikkeet on keksitty vain dollarinkuvat silmissä. Kaikki maailman kulutushyödykkeet on keksitty vain siksi, että joku saa rahaa. Markkinatalous on tiettyyn pisteeseen saakka ihan ok, mutta näissä lasten turvajutuissa mennään kyllä välillä hysterian puolelle.

Ostin kaukaloksi meille ilman sen kummempia vertailuja Britax Babysafen telakalla. Jälkikäteen arvioiden ihan hyvä valinta sen puolesta, että tuo kaukalo on pärjännyt hyvin testeissä. Huono valinta siksi, että kun lapsen laittaa nykyään vöihin, se on kaksin kerroin kun niitä ei saa enempää löysytettyä. Tyttö on jotakuinkin 9 kg ja kaukalon pitäisi muka kestää 13 kg saakka - ei onnistu. Esimerkiksi Gracon kaukalossa on mahdollisuuksia säätää vöitä korkeammalle, niin käyttöikä pitenee.

En tutustunut käytettyjen kaukaloiden markkinoihin jostain syystä ollenkaan, mutta nyt kirppareita kierrelleenä tiedän, että kaukaloita on myynnissä kovastikin. Sen sijaan näitä turvaistuimia ei niinkään, varsinkaan hyväkuntoisia. Ihan ymmärrettävää: kaukalon käyttöikä on reipas puoli vuotta, turvaistuimella vuosia.

Koska haluan tehdä tämän nyt perusteellisesti, niin tein vertailukaavion istuimista. Otin siihen mukaan vain Autoliiton testissä arvosanan "hyvä" saaneet istuimet.

PainoluokkaHinta SuomessaHinta AmazonKäytettyjä?VyökiinnitysIsofix
Britax Römer Duo Plus9-18319167muutamaxx
Kiddy Guardianfix Pro 29-36339255eixx
Concord Transformer Pro9-362792351 kpl, 160exx
Cybex Pallas 29-36399299muutamax
Britax Römer Trifix9-18319eix


Googlettelin, luin Autoliiton turvaistuintestituloksia, Ylen kevyempää turvistestiä, selailin AV-palstoja vastauksen toivossa ja en oo löytänyt maailman parasta vaihtoehtoa. Tekee mieli valita halvin testivoittajista ja olla tyytyväinen. Tosin tuo edukkain Britax on vain 18 kiloiselle ja lapseni kasvuvauhdin huomioon ottaen saan kohta ostaa uutta istuinta.

Nyt ymmärrän av-palstojen ketjut aiheesta "Minkä ikäisenä olette kääntäneet lapsenne kasvot menosuuntaan?". Nää on tärkeitä kysymyksiä, ei naureta siellä! Juuri nyt pisintä kortta vetää Cybexin Pallas 2 -istuin, mutta se tarkoittaa sitä että vauvan on katsottava jo nyt menosuuntaan. Onko liian aikaista? Pitäiskö suojella vielä menosuunnalta? Kenellä on sama ongelma? Tai jokin ongelma?

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Tosikotiäiti - viikon ruokalista

Tiedättekö, kun menee lihatiskille ja miettii, että "mitähän sitä tekisi jauhelihasta tällä viikolla"? Mä tiedän ja olen kyllästynyt jauhelihaan. Tai sen ostamiseen. Haaveilin, että kokeilisin tehdä ruokalistan koko viikolle ja sattumalta Valion sivuilla kikkaillessani löysin sieltä aivan juurikin mulle suunnitellun toiminnon.

Ensin valitaan ruokalistaan viikon safkat. Pohjaksi Valio tarjoaa omaa ehdotustaan, mutta muuttelin sitä vähän. Muutama ruoka taisi kuitenkin jäädä ehdotuksesta jäljelle. Reseptit pitää valita Valion reseptiarkistosta, josta on ennenkin löytynyt helposti toteutettavia ja uusia juttuja. 

Kun reseptit on valittu, klikataan tuolta "lisää kauppalistaan"-painiketta ja ainekset ryhmittyvät listaan. Listalta voi tässä vaiheessa poistaa tai yliviivata aineksia, joita kaapista jo löytyy. Sen sijaan tässä ei voi lisätä listaan ylimääräisiä juttuja tai kommentteja. 

Tämä toiminto oli hieno: kauppalistan sai lähetettyä tekstarina kännykkään. Ilmaiseksi. Tekstarissa oli linkki, joka vei listaan. Hirveen kätevästi saa lähetettyä siis vaikkapa puolisolle viikonlopun safkojen ruokalistan, mutta parannusehdotuksena tosiaan olis hyvä jos saisi lisättyä omia kommentteja tuohon ostoslistaan, että vois miehelle tarkentaa juttuja ja muistuttaa ostamaan myös vessapaperia ja kissanruokaa.

Kävelin lähikaupan läpi siis kännykkä kädessä. Tuntuipa tehokkaalle ja suunnitelmalliselle. Ostoskärryihin tarvis tosin kännykänpidikkeen.

En aio tehdä noita ruokia ihan tuossa järjestyksessä, mitä ruokalistaan merkkasin, mutta kaikkiin löytyy tarvikkeet kaapista. 

Oon muuten luonut tunnukset Valion palveluun joskus arviolta vuonna 2004, kun omaan kämppään miehen kanssa muutimme. Silloin sieltä lähetettiin kalenteri rekisteröityneille jäsenille vuoden lopussa. Arvostin ja jäi mieleen se. 

tiistai 13. marraskuuta 2012

Ohimennen mustikka-valkosuklaamuffinssit


Aivan aluksi: jos meinaat kuvata työvaiheet, niin aloita sillä että jynssäät lieden puhtaaksi. Minä tein näin melkein heti aluksi. Eikä tullut riittävän hyvä. Niin hyvä kuin äitin liesi. Voitko äiti tulla pyyhkimään mun lieden niin, ettei siihen jää raitoja?

Aasinsillan kautta asiaan: käydessään kaupassa hän päätti leipoa illalla mustikka-valkosuklaamuffinsseja.

Ensin pitää googlettaa suurpiirteinen resepti, kirjoittaa se pikaiseen ylös ja kääriä hihat. Tein vähän reilummasti, mitä tuosta reseptistä käy ilmi. Ja siis ihan eri suhteilla. On jännempää tehä niin, kuin noudattaa orjallisesti reseptin ohjeita.

Kun olin pyyhkinyt lieden, pystyin kuvaamaan valkosuklaarouhetta. Tässä on yks Pandan levyllinen suklaata. Käsittämättömän vähän. Kaloreita on jotain 700. Käsittämättömän paljon.

Kuivat aineet, eli jauhot, sokeri ja leivinjauhe kulhoon.


Ohjeissa on aina "unsalted butter". Tämä oli normaalisuolaista ilmajokelaista kirnuvoita. Saako suomalaista voita suolattomana?

Sulatettu kirnuvoi näyttää normivoita kuplaisemmalta sulatettuna.

Sekoitin munat ja maidon (ei kuvassa) jauhojen joukkoon.

Tässä kohtaa sain jo nuolla vispilät ja hyvää taikinaa oli. Joskus ala-asteiässä tein kerran pienen kääretorttutaikinan vain siksi, että sain syödä taikinaa. Älkää tehkö niin. Siitä tulee huono olo. Taikina on hyvää vispilästä nuoltuna, ei lusikalla syötynä (paitsi kun rapsii kulhon reunoilta, sillon se on hyvää kans).

Kohta olis kolmekuukautispäivä ollut näillä mustikoilla.


Mustikoita tuli reilusti ja silti purkkiin jäi puolet. Otin nämä suoraan pakkasesta, niin sai taikinan sekoitettua.


Meinasin ottaa kuvan muffinivuokien valitsemisesta. En ottanut, kun oikeasti se olis ollu vähän hölmö kuva. Sen sijaan kerroin siitä. Mulla olis ollu tosi kivoja vuokia! Voin joskus näyttää. Nää oli tommoset Brunon valko-pinkit.


Taikinan teossa kesti 20 minuuttia. Siinä selviytyy nopeammin, jos ei yritä ottaa jokaisesta työvaiheesta kuvaa ja siinä sivussa hinkkaa liettä viiruttomaksi. Otin kuvan siis uunin kellosta, kun laitoin muffinssit sinne. En koskaan laita mitään kelloja soimaan, koska myös tässä kohtaa luotan yllätysmomenttiin.


Mua haittasi tuo tahra niin paljon näitä kuvia käsitellessä, että kävin pyyhkimässä sen. Kyllä noi ohjeet jotakin kuitenkin tiesi, sillä aika tarkalleen vartissa saatiin valmiita tuloksia.

Ihan jees resepti vatkaamista, mittaamista ja niuhottamista vieroksuville. Mehevää oli. Piilotin osan pakkaseen.

Tässä vielä puhtaaksikirjoitettu resepti.

Mustikka-valkosuklaamuffinssit
12 isoa hyvää + muutama pieni ruma
4 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl maitoa
3 kananmunaa
150 g voita
4 dl jäisiä mustikoita
130 g valkosuklaata rouhittuna (=Pandan levyllinen)
Sekoita kuivat aineet keskenään ja vatkaa sekaan maito, munat ja hieman jäähtynyt voi. Sekoita mustikat ja valkosuklaa joukkoon. Jaa taikina vuokiin ja paista 200°C 15 minuuttia.