Sivut

perjantai 23. marraskuuta 2012

Lavastettu idylli


Kävin tänään kaupassa ja kirpparilla yksin. Kävi ihan työstä sekin. Kaupasta ostin ruoan lisäksi ruusuja. Ihan vain itselleni ja ihan vain muutenvaan. "Siivosin" keittiön pyyhkimällä tasot ja himmentämällä valaistuksen. Mies lähti yötöihin ja tyttö söi tunnelmavalaistuksessa iltapuuron.


Haaveilen siivoamisesta. Siis semmoisesta siivoamisesta, että lapsi ei olis kotona ja sais rauhassa järjestelmällisesti antaumuksella hinkata koko talon puhtaaksi. Mielellään tuntikaupalla. Sitten vois lopuksi sytyttää vähän kynttilöitä ja juoda punkkulasillisen. Plussaa olis, jos se kierrekorkki avautuis punkkupullosta ilman teknisiä apuvälineitä. Oon nimittäin ostanut jo kaksi kierrekorkkipulloa ja KUMPIKAAN ei mun voimin aukea. Kiinni on korkit. Onko tämä universumin tapa kertoa, että et sinä Sanni mitään punaviiniä tarvitse, koska paha asia on alkoholi.

Mutta siivota haluaisin kuitenkin. Ja sitä punkkuakin lasillisen.


Lapsi nukahti parin tunnin vetkuttelun ja väninän jälkeen. Herää varmaan kohta taas, kun mä suunnittelen nukkumista. Jumituin kuitenkin tähän koneelle. Tunnin ajan ajatukset on kiertänyt tämmöistä kehää: Olispa vähän nälkä. Oi kiva blogi, luenpa vähän sitä. Vähän janottaiskin, hiton aukeamattomat punkkupullot. Oi en oo tätäkään hesarin juttua lukenut, luenpa vähän sitä. Oi kiva blogi, mitähän leipää sitä tekis. Ai niin, telkkari on auki, pitäiskö sitä kattoa. Olispa ollut kiva syödä tänään jonku kanssa, niinku tässä blogissa. Ruisleipää ja homejuustoa löytyis kaapista. Tuntuuko musta vaan siltä, vai onko näitä kotiäitien työssäkäyntijuttuavautumisia ollut viime aikoina tavallista enemmän, vai johtuuko se omasta tilanteestani. Pitäis ostaa toi Vuoden mutsi-kirja.

Ja niin edelleen.

Ehkä sitä unta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti