Sivut

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Lässytystä onnesta


Onnellisuus. Sen on pakko olla kaikkien ihmisten elämän tärkein tavoite. Tärkeimmistä tärkein. Se, miten oman elämän onni saavutetaan onkin sitten toinen juttu. Itse en ole ennen raskautta ollut millään tavalla onnellisimmillani, mutta äitiyslomalle jääminen ja siitä vielä päätös jäädä hoitovapaalle on tehnyt olon vapaaksi ja tyytyväiseksi. Niin se mieli, arvot ja suunnitelmat vaan muuttuu. Ja jos lapsen tulo on johonkin vaikuttanut, niin koskaan, siis KOSKAAN, enää en vanno mitään varmaksi, sillä periaatteet ja päätökset vaihtuvat todennäköisesti varmasti.


Palatakseni alkuyön onni-epistolaani, vuorisaarnaani. Mä olen aina ajatellut, että työ määrittelee minut. Tai että määrittelen oman arvoni työni kautta ja ehkä siksi vannoin palaavani töihin hetimmiten äitiyslomasta päästyäni. Tavallaan katselen nyt oman työni jälkeä päivittäin ja lähes 24/7, kun tyttäreni kasvaa ja kehittyy vauhdilla. Juuri nyt tämä työ tekee mut onnelliseksi, ja kaikki muu on vaan mukava lisä kaikenkattavaan onnenhattaraani. Kaikella muulla tarkoitan vaikkapa sitä, kun pääsen yksin lenkille, kokoukseen (siis kokouksestakin voi olla onnellinen!!) tai että lapsi nukahtaa nappia painamalla klo 21 ja nukkuisi aamuun (hah!).


Kyllähän mua välillä vituttaa, joskus jopa niin että verisuoni meinaa tukkeutua, mutta siihen auttaa sama lääke mitä aikaisemminkin, mutta pienemmällä annostuksella: punaviini. Aallonpohjia on, mutta ne on pieniä ja lähinnä surffailen vaan siellä aallonharjalla. Onni koostuu seuraavista asioista: verkkaiset aamut, iloinen lapsi sekä mies, riittävästi ulkoilua, uusia ruokia ja siistihkö koti. Arkea rikkomaan ihania ystäviä, kunnon hikilenkkejä, kivoja matkoja ja kauniita maisemia. Tarviiko muuta? Ehkä tavoitteena joskus kokonaiset yöunet, mutta sitä odotellessa onnea on kahvinpurut kaapissa.


Äitiysloma on saanut mut rauhoittumaan, oppimaan elämään onnellisena rutiineissa. En vaihtaisi tätä aikaa mihinkään, mutta vielä tulee se aika, kun haluan takaisin töihin ja lopettaa yhteiskunnan varoilla onnellisuudesta hymistelyn. Mutta ei vielä, sori :)

Vaikka kuinka uutisissa hallitus patistelee kotiäitejä töihin, niin mä toivoisin siellä istuvien kokeilevan tätä itse myös. Mutta todelliset poliitikot on semmoista ihmisiä, että niillä on hankaluuksia keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Ei kaikki tätä osaa.


Vielä muuten loppukaneettina: mä olen niin tyytyväinen tällaiseen elämään, että haluan miehenkin kokeilevan tätä. Siksi menenkin tekemään pienen työkeikan kun mies viettää isäkuukautta. Miehelle vastuu ja meitsille vähän jotain uutta puuhasteltavaa - lempisellaista! Tasa-arvokasta on jakaa tämä arvokas mahdollisuus.

Jouluiselta vaikuttavat kuvat otin jouluilmoitukseen yhdellä kädellä ja hämärässä. Nyt on lapsi valjastettu jouluntoivottelijaksi paikallislehteen. Sori, lapsi. 

Koetin lukea tämän tekstin läpi ja lisätä sinne sarkastisia huomautuksia, mutta en pysty siihen. Olen niin ärsyttävän ällöonnellinen. Vaihdoin vaan tekstin otsikon enemmän aiheeseen sopivaksi :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti