Sivut

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

DIY: Vuorillinen solmupipo trikookankaasta


Trikoopipojen tekeminen oli yksi niistä "en hitossa harrasta äitiyslomalla"-kohdista, jonka rikoin välittömästi kun ompelukoneen raijasin meille äidiltäni. Ensin testasin vanhoilla trikoopaidoilla pipohommia, sitten hamstrasin kivakuosisia- ja kuntoisia paitoja kirpoilta tuhottavaksi ja lopulta ostin valikoiman kankaita kangaskaupasta. Pipoinnostus kesti noin kuukauden verran. Nää trikoopipat on vähän turhan ohuita talvella pidettäväksi, joten nyt on käytössä äitiyspakkauksen karhuhattu. Innostuin kuitenkin tässä joku aika sitten tekemään solmupipon K:lle ja kuvasin vaiheet, joten tässä pieni DIY kuvassa näkyvän vuorillisen solmupipon tekemiseen.


Ostin kirpparilta malliksi 50 senttiä maksaneen solmupipon, sillä mikään ei ärsytä niin paljoa, kuin väärän mallinen pipo. Osaan tehdä niitäkin.


Leikkasin siis päällykankaan kerralla noin sentin saumavaroilla. Kangas on taitettu ja taitos on oikeassa reunassa, ja jätin sen reunan myös sen kummemmin leikkaamatta, niin pipo joustaa paremmin.


Tähtitrikoota ei ollut riittävästi vuoreen, joten vuoriosa on eri kankaasta. Vuoreen en myöskään tehnyt tuota antennia.


Oikeat puolet vastakkain ja alareuna yhteen.


Ompelin pipon reunat yhteen ja leikkasin viipaleen pois vuoriosasta.


Käännetään pipo oikein päin.


Vuoriosan viipale ommellaan kiinni.


Valmis pipo ilman solmua.


Piposta tuli hitusen reilu K:lle ja pipo on ehkä enemmän sellainen solmuruttupipo. Keväämmällä siis sopiva. Ei tuota myöskään käytetä noin hiippamaisesti, kuvaa varten vain kiskoin hiipasta typyä.


Tässä vielä valmis pipo solmun kanssa.

Toivottavasti ette järkyttynyt kangaspalasten leikkauksen laadusta. Itse tykkään lukea näitä vaihe-vaiheelta toteutettuja ja kuvattuja ohjeita, ja on kiva itsellekin saada muistiin tekovaiheet. Epätasaisista kangaspalasista huolimatta. Jos vanha käsityönopettajani Tiirikka näkisi tämän, niin pitäisi varmaan tehdä kaikki alusta alkaen uusiksi. Hirveet traumat jäi niistä tunneista, kun kaikki kaavat piti olla ihan viimisen päälle, puolata sai vain tarvittavan määrän ja sitten se lanka loppui kuitenkin, tuotokset piti silittää joka välissä (miksi?!), nuppineuloja piti käyttää aina saumoissa ja tunneilla katsottiin joskus sen muotitoimittaja Jaakon muotiohjelmaa videolta.

En käytä nuppineuloja, kuin pakon edessä. Silittänyt olen viimeisen kymmenen vuoden aikana ehkä neljästi ja Jaakon äänestä muistan Tiirikan.

Onnistuuko piponteko? Löytyykö teiltä traumoja käsityötunneista?

2 kommenttia:

  1. Just kaipailinkin ohjetta tähän pipoon, kun kirjoitit niiden tekemisestä. Tänks! Oon itsekin harkinnut ompelukoneen ostoa, että vois ommella kevään aikana "jotain pientä", mutta mullakin on vähän huonoja kokemuksia kässätunneilta. Ei ehkä ihan noin traumaattisia, mutta kuitenkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompelukone koukuttaa valitettavan paljon, mutta puuskittain. Korjautin äitiltä lainattua (pöllittyä) konetta 60 eurolla ennen käyttöönottoa ja nyt oon katellu että satasellakin sais jo ihan uuden. Noita trikoopipo-ohjeita on vaikka kuinka ja ite lähdin liikkeelle niitten vanhojen paitojen lisäksi tällä ohjeella: http://kukikkaatkuosit.blogspot.fi/2010/06/se-helppo-pipo-ohje.html

      Koulutraumat on hauskoja. Vähän semmoinen yhteinen trauma :D

      Poista