Sivut

torstai 28. helmikuuta 2013

Kaapit tyhjäksi kosmetiikasta


Moi! Oon hamsteri. Kosmetiikkahamsteri. Voisin sanoa, että vuosien ajan oon seurannut Ostolakossa-blogin Virven kosmetiikan kulutusprojektia suurella mielenkiinnolla. Mun mielestä on nautinnollista käyttää viimeiset tipat jostakin tuotteesta ja koen onnistuneeni jossain, kun saan heittää purkin roskiin. Jotenkin raportointi loppuun käytetystä tuotteesta on mielenkiintoista, koska käyttäjä on oikeasti käyttänyt purtilon kokonaan. Ajattelin siis kopioida tämän kulutusraportoinnin tuolta Virven blogista, koska usein oon halunnut kertoa jollekin tästä tuotteen loppuun käyttämisestä, eikä oo ollut ketään jota tämä kiinnostais.

Toivottavasti siis sinua, blogini lukija, kiinnostaa millaisia purtiloita heitän menemään. Ajattelin rapsailla tänne, kun viisi tuotetta on kulunut loppuun, eli saapa nähdä kauanko seuraavaan raporttiin menee. Mulla ei ole siis minkäänlaista syvempää tietoa kosmetiikasta, kunhan vaan tykkään näteistä purkeista ja toimivista tuotteista. Ostan joskus markettikamaa, toisinaan apteekista, kemppareista tai kampaamoista, useimmiten kuitenkin kohtuuhintaan.

 Lumene Matt Touch syväpuhdistava puhdistusgeeli
Käytin tätä joskus 2000-luvun alussa ja silloin oli oikein toimivaa tavaraa mun iholla. Sittemmin on selkeästi tapahtunut jotain, sillä tämä kuivatti ihon aivan korpuksi. En tajua millä ilveellä sain tämän käytettyä loppuun, mutta tämä ei tosiaan sopinut mulle enää ollenkaan.

 Dove Hair Therapy nourishing oil care
Varsinkin talvisaikaan päänahkani on kuiva kuin sahara. Jenni onkin kieltänyt multa markettishampoot, mutta ostin tätä silti syksyllä, koska olen myös jääräpää ja halusin uskoa sanoihin "nourishing oil care". Parempi mitä monet muut markettishampoot, mutta koetan nyt pysytellä kampaamotuotteissa.

 Garnier mineral Invisidry
Ihan ok markettideadorantiksi. Voin ostaa toistekin.

 The Body Shop Vitamin E intense moisture cream
Tätä naamarasvaa ostin muistaakseni jonkin blogin suosittelemana ja käytin tätä tuon seuraavan rasvan kanssa yhtäaikaa. Muovisen purkin ansiosta kulki reissussa monesti mukana. Tämä on loistokamaa ja hintakin kohtuullinen!

Clarins Creme Desalterante
Ai miten hankala nimi tällä ja varmaan olis vielä jatkunu. Ostin tämän akuutissa superhyvän naamarasvan tarpeessa. Hinta oli mielestäni kova rasvasta, 50e ja tämä onkin ollut kallein yksittäinen kemppariostokseni. Hyvä rasva tämä on ollut, mutta edullisempi ja mielestäni samanlainen on tuo ylempi Body Shopin rasva.

Tänään katsoin iltapuuron lomassa myös Kuningaskuluttajasta blogimarkkinoinnista ja affiliate-mainonnasta. Tästäkin aiheesta mun pitää joskus blogata, mutta sitä odotellessa laitan tähän perään vaan parit mainoslinkit, joiden kautta voitte mennä ostamaan ankarasti kosmetiikkaa ja mä saan hulluna provikkaa.

Tästä shoppaamaan Sokokselle ja The Body Shoppiin!

Ps. Oon tienannut blogilla muuten 1.12€. Lupaan oikeasti tehdä sen disclaimer-postauksen mainonnasta kunhan ehdin.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

No onpas tullut kevät!



Muistaakseni vielä eilen kävelin töihin räntätyrskyssä ja lunta tuli ihan kolattavaksi asti heti aamutuimaan. Tänään on ollut aivan toinen ääni kellossa, kun arska paistaa ja on heti niin keväinen tunnelma!


Kevätvalo ikkunoista muistuttaa ainoastaan yhdestä asiasta: siivota pitäisi. Samaa muistutteli Kotivinkin uutiskirje (note to self: peru se, otan ennemmin spämmiä postilaatikkoon, kuin ikkunanpesumuistutuksia) ja varmaan äitikin.


Ajattelin tänään käydä illemmalla lenkillä ja kun sen tähän kirjoitan, niin pakkohan se on toteuttaa. Oon ollut reipas ja kävellyt tosiaan työmatkat lähes joka päivä. Matkaa on huimasti kilsa, mutta se liikkeelle lähteminen on niin hiton hankala - olipa kyseessä sitten tuo pätkä työmatkaa tai kymmenen kilsaa vaellusta metikössä. Tai oikeastaan hyötyliikuntakävelylle lähteminen on hankalampaa, kuin vaellukselle, kun se lähtö pitää tehdä monta kertaa viikossa.


Mietin tämän kuvan kohdalla, että pitäisköhän rännejä pestä? Täytyy tsekata Marttaliiton sivut.


Näihin omakuviin ja keväisiin tunnelmiin! Seuraavassa postauksessa lupaan jotain oikeaa asiaa tunnelmakuvien sijaan. Sekin täytyy toteuttaa, kun sen tänne kirjoitin.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Haaste: Mutsin kaa



Project mama -blogista bongasin tähän aamuun tämmösen Kumman kaa-tyylisen haasteen. Tästäpä siis lähtee. Kuvan otin itse. Välihuomiona muuten semmosta, että yhteiskuvia minusta ja lapsesta ei ole, ainakaan semmoisia hyviä. Haluaisin meistä semmosia ohimeneviä arkisia yhteiskuvia, joissa ei poseerata.

Mulla on ryppyjä, mutta eihän se haittaa kun ne on naururyppyjä? Lasketaanko semmosia edes rypyiksi?

1. Synnytys vai rintatulehdus? 
Viime yönä olin taas vaihteeksi unissani synnyttämässä ja vuosi ko. tapahtumasta riittää helposti tekemään synnytyksestä mieleenpainuvan muiston, joten valitsen synnytyksen.

2. Aurinkolasit vessanpöntössä vai luottokortti jääkaapin alla?
Kummastakaan paikasta en ole mitään koskaan (siis toistaiseksi!) etsinyt, mutta tämän talouden vessansiivousinnon tietäen kaivelen mieluummin mitä tahansa jääkaapin alta, kuin vessanpöntöstä.

3. Kersalle silmätulehdusvoide molempiin silmiin vai suppo keskellä yötä?
Suppohommia yöllä, vaikka itellä silmät ristissä silloin onkin.

4. Lapsettoman ajan tissit vai vyötärö?
Tykkään vyötäröstä. Ajattelin joskus hankkiakkin semmoisen, mutta ensin tarvitaan selkäranka.

5. Juhana Vartiainen vai Jyri Häkämies?
Nyt piti googlettaa. Ja valitsen Häkämiehen, vaikka juurikin katsoin aamutelkkarista kuinka Pekkarisen mielestä hallituksen ja Elinkeinoelämän keskusliiton yhteistyö ei ihan toimi.

6. Punkku loppu vai suklaa loppu?
Suklaa saa olla aina loppu kaapista. Sen sijaan kierrekorkillinen punkkupullo on löydyttävä aina. Sen olemassaolo tuo mulle mielenrauhan. Skumppaakin pitäis aina olla varuilta jääkaapissa juhlan varalta, mutta nyt on käynyt niin ikävästi, että sitä ei meillä ole. Suklaa kaapissa taas pitää syödä heti välittömästi pois, joten koska selkäranka puuttuu niin vyötärö löytyy paremmin näin.

7. Helteinen muumimaailma vai jäinen hiekkalaatikko?
Jäinen hiekkalaatikko, koska siellä ei ole miljoonaa muuta ihmistä. Ihmismassat ahdistaa!

8. Räkätahra mustassa neuletakissa vai kakkaa sormuksen alla?
Mua ei pienet tahrat haittaa, koska pesukone pesee, eli räkätahran valitsen. Mulla on aina kotivaatteet jossakin ryötteessä iltaisin. Jännä muuten, että miehen kotivahtivuorolla lapsi on voinut käyttää samoja vaatteita kaksikin päivää. Ei vaan minulta onnistuisi.

9. Kunnon krapula vai noro?
Darra, jos sen saa viettää yksin pimeässä huoneessa ainakin iltapäivään saakka. Sitten iskee ikävä!

10. Jaxuhalit vai plussatuulet?
Plussatuulien jälkeen toivotellaan jarrusukkia. Ennemmin toivotan kaikille jaxu- ja voimahaleja!

11. Tunnin kuolapäikkärit vai ilmainen jalkahoito?
Jalkahoito, koska ikinä en ole sitä kokeillut! Päivän aikana kitatut kofeiinit on toistaiseksi kuitanneet päikkäritarpeet. Kofeiini vaikuttaa muhun välittömästi ja jos mielin illalla ajoissa nukkumaan, niin oikeastaan neljän jälkeen en saa kahvia juoda tippaakaan. Jos taas pitää kreisibailata koko yö, niin silloin iltakahvia koneeseen!

* * *
Pitäisi varmaan keksiä 11 tuollaista uutta kyssäriä ja haastaa koko maailma, mutta en tee niin. Haen sen sijaan aamukahvinloput keittimestä.

Hevosenlihasäilyke


Kävin keskiviikkona juttukeikalla lähiruokakurssilla, jossa tehtiin aivan todella loistavia ruokia. Ajankohtaisin ruoka kuitenkin kurssilla oli hevossäilyke, jota eivät tätit meinanneet ensin syödä, mutta saatiinpa purkki lopulta avatuksi. 

Hevosen päätyminen säilykelihaksi on halsualaisen kotitalousopettajan ja erään hevosmiehen yhteiskokeilu. Heppa teurastettiin Seinäjoella ja osa lihasta purkitettiin siellä säilykkeeksi. Osa taas leikattiin ja jauhettiin Kokkolan ammattiopistolla tuoreeltaan ja myytiin eteenpäin. Tuorelihat on siis syöty jo aikapäiviä sitten, mutta purkitettua säilykelihaa on vieläkin myynnissä Halsuan Pluspisteessä.


Itse oon joskus partiossa törmännyt nötköttiin, joka oli jotenkin aivan kamala asia. Tiesittekö muuten, että nötkötti = spam + Monty Python = nimi roskapostille. Pitäis varmaan katsoa Monty Pythonia, niin ymmärtäisin että miksi spämmi on spämmiä.

Säilykeliha on kuulemma aina läpikypsää ja suolattua. Arvelen punaisen värin olevan hevosenlihalle ominaista. Purkki kaavittiin pöydälle ja siitä leikattiin pihvimäisiä siivuja. 


Pihvisiivut kieritettiin kananmunassa ja korppujauhossa, paistettiin ja syötiin. Siinäpä se.

Liha oli maukasta, lihaisaa ja muistutti mielestäni naudanlihaa. Hankin muutaman hevosenlihapurkin varastoon ja jos purkkihepo kiinnostaa, niin hakekaa Halsualta. Sitä on siellä vielä jonkin verran. Mitähän ihmettä purkkilihasta voisi tehdä, muutakuin noita pihvejä?

Viikko työelämässä on sujunut oikein hyvin. Aamuisin olen koettanut lähteä hipihiljaa, mutta mies ja K ovat heränneet viimeistään silloin kun olen ulko-oven sulkenut. Hieman olen potenut huonoa omatuntoa siitä, että en ole ehtinyt lasta kuvaamaan ja siten bloggaamaan entiseen tahtiin, mutta syy löytyy iltamenoista. Ja parin viikon päästä tilanne on taas toinen, kun palataan "normaaliin" kotonaoloon.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Uudelleenlämmitys: Pikapestopastaresepti

Alkuviikko on ollut nyt vähän haipakkaa, koska työrepäisyni alkoi. Todella hyvältä tuntuu duunipätkä toimittajana, mutta maanantait ja tiistait on aina olleet paikallislehden teossa vähän kiireisempiä päiviä. Avasin eilen InDesignin ja vähän taitoin lehteä - tuntui, kuin kotia olisi tullut! Taittaminen on parasta työtä, mitä keksin.

Miehellä ja tytöllä on kuluneet päivät lähes yhtä kiireisesti. Ne on tehnyt aivan hulluna kaikkea ja viilettäneet ympäri kyliä! Mutta menkööt, jos ja kun molemmat viihtyvät :)


Halusin nyt kuitenkin jotain järkevääkin ja tässäpä eräästä vanhemmasta blogivirityksestä pöllitty pestopastajuttu. Ei sen reseptin, vaan tuon kuvan vuoksi tämä. Katsokaa nyt tuota ruohikkoa! Miettikää miltä tuntuisi kävellä siinä avojaloin! Ai että, ei mee enää kovin kauaa!

En nyt muuta aikamuotoja, tai mitään muutakaan vanhasta postauksesta. Tässä siis aikamatka kesään 2010, aikaan ennen K:ta:

Minulla on kausia, jolloin keskityn syömään määrättömän paljon yhtä ruokalajia. Ylettömän pitkään tämä ruokalaji on ollut pasta. Talvella ostin Aglio e Olio -kirjan myötä pastansyönti suorastaan räjähti käsiin. Yleensä teen pikaista tomaattipastaa silloin kun mies ei ole kotona, eli aika usein, koska mies viettää päiväkaupalla aikaa työn merkeissä pitkin Suomea ajellen.

Viime viikolla kaikki tomaattiainekset olivat talosta kummallisesti loppuneet. Jääkaapissa oli puoli purkillista pestoa, joten tein itseasiassa ensimmäistä kertaa pestopastaa.

Se oli välitöntä rakkautta. Söin viime viikolla pestopastaa neljästi.

Tänään tarjoilin myös kotona olevalle miehelle tätä jumalaista makaroniruokaa.

"Ihan hyväähän tämä on, kun laittaa lauantaimakkaraa päälle."


Kuvan annos on minun, eli ilman lauantaimakkaraa.

Pikainen pestopasta
Kattilallinen vettä
Kourallinen spagettia
Purkillinen pestoa


1. Keitä pasta ja valuta se.
2. Lisää purkillinen pestoa ja sekoita.
3. Heitä päälle pinjansiemeniä ja Valio Forte-juustokikkareita.
4. Mikäli lauantaimakkara miellyttää makuaisteja, voi muutaman siivun pilkkoa ja heittää mukaan.

(5. Lähde pihalle annoksen ja lautasen kanssa ja koita olla välittämättä miehen ystävän ja miehen kovaäänisestä ihmettelystä "Kuvaatko sä RUOKAA PIHALLA?")

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Hyviä kirjoituksia vanhemmuudesta


Tällä viikolla olen jostain syystä törmännyt moniin hyviin kolumneihin ja blogipostauksiin vanhemmuudesta ja pikkulapsiarjesta. Olen siis ilmeisesti viettänyt päikkäriajat koneella.

Mikä sen ilmiön nimi olikaan uutisoinnissa, kun lentokone tippuu niin pienemmätkin lentoturmauutiset saavat isosti jalansijaa? Vähän tuntuu nyt siltä omassa elämässä: kun on vähän huonoja öitä, niin kaikki yöuniin viittaavatkin uutiset saavat mut jakamaan ne linkit ja huokailemaan onnellisena: "me ei olla yksin!".

Koska Internetin ansiosta voin jakaa näpsäkästi lukemani, niin tässäpä liuta linkkejä:
Puutalobaby: Unikoulu, osat 1 ja 2.
Reetta Räty: Kun ei nuku, tulee hulluksi
Katja Lahti: Kiitos pyllyn pyyhkijälle sekä Uusi uljas isyys
Paula Noronen: Jos ei jaksa erota
Minttu / Mami Go Go: Lasten vihaajat
Partiojohtaja.fi / Kuukauden jyrsijä: Lippukunnan ytimestä perheleirin vaippapestiin

Viikon aikana myös K on jotenkin innostunut enemmän kirjoista ja lukemisesta. Se saattaa istua "Missä on vauvan napa"-teoksen kanssa lattialla viisikin minuuttia ja höpötyshuudella asioita ääneen. Olen myös kelvannut kirjaleikkiin sivunkääntelijäksi. Eihän mene enää kauaa, niin saan oikeasti ryhtyä lukemaankin kirjoja K:lle? Sitä odotan kovasti!

En osaa lakata kynsiäni!


Mitä ei osata, niin sitä pitää harjoitteleman. Oliko se 10 000 tuntia harjoittelua, joka tekee mestarin? En osaa kynsijuttuja harrastella. Haluaisin, mutta en osaa. Kansalaisopistolle vinkiksi: kurssi aiheesta "Tee itse manikyyrisi".


Mulla on ajoittain ollut tarve panostaa kynsiin. Silloin tilaan parit kivat uudet lakat ja parina iltana istun työntelemässä kynsinauhoja taaksepäin leikkibambutikulla. Jossain Sinäminässä varmaan aikoinaan suositeltiin kynsinauhojen työntelyvälineeksi "pumpuliin käärittyä bambutikkua". Semmosia aina nykyäänkin etsin, mutta koskaan en ole nähnyt. Sitten kyllästyn ja kun kahden viikon päästä jaksan puhdistaa lakanrippeet kynsistä, niin en vilkaise kynsivälineistöön taas hetkeen. Maailman ärsyttävintä myös on, että kynsilakka turmeltuu kun pitää tehdä jotain tärkeää kesken kuivumisen. Vauvahan taitaa myös haistaa kynsilakan, eli herää heti kun kaikki sormet on lakattu.

Eli siis jos ette ymmärtäneet hienovaraista kappaleenpituista selitystäni, niin ainoa, mitä kynsilleni olen tehnyt K:n syntymän jälkeen, on niiden pureminen.

Livboxin mukana on tullut parikin kivaa lakkaa ja ystävänpäivän jälkihuuruissa keräsin kaikki jotakuinkin samansävyiset lakat kasaan ja laitoin kaikkia kerralla. Aloitin tosin luottotuotteellani, Opin Envy-kynsienkovettajalla.


O.P.I. Nail Envy Nail Strengthener: Sokokselta 28.80€
Hävyttömän kallista kynsiasiaksi, mutta toimii. Eikä ollut kuivunut pulloon, vaikka edellisestä käyttökerrasta oli vuosi. Kuvan ja linkin Nail Envy on kiiltävää, mutta edellinen oli mattainen ja siitä tykkäsin enemmän. Toimii myös ilman lakkaa ja kuivuu nopeasti.


Oikean käden lakat peukalosta pikkusormeen: Essie Lovie Dovie / Livbox, Colour Club Electro Candy / Head2ToeBeauty, Dermosil nude pink / Dermosil, Mavala Hong Kong / Sokos, H&M Pink me up / H&M.


Vasuri pikkusormesta peukaloon: China glaze Papaya punch / Head2ToeBeauty, Wet n wild Frosted Fuschia / jostakin alelaarista, H&M Dark hot red / H&M, Isadora Sultan Palace / Livboz, China glaze Ruby deer / Head2ToeBeauty.

Ostopaikoista sen verran, että Head2ToeBeauty on jenkeissä ja tilasin sieltä juurikin tullirajaan sopivan määrän. Hinnat oli reilusti Suomen hintoja halvemmat, mutta rahtia rapsahtikin sitten 17 dollaria. Valikoimaa sen sijaan oli paremmin mitä Suomessa vieläkään kosmetiikkapuolella, mutta Head2Toen sivut on edelleenkin aika ysäriä! Lisäksi tulliraja on tainnut laskea jenkeistä tilattaessa siihen 22 euroon, eli lähes kaiken saa kulumaan rahtiin tuolta. Toivottavasti China Glazet tulee joskus Suomeen muutenkin!


Äkkiseltään valitsen suosikikseni Essien, koska lakka on hyvää, pullo kaunis ja väri herkullinen. Hinta-laatusuhteeltaan parhaimmat olivat China glaze (n. 3 dollaria pullo) ja H&M:n lakat, jotka oli ehkä 3e/3 kpl tai jotain. Halpoja kuitenkin, mutta tosi peittäviä ja jämäkän tuntuisia. Ala-arvoiseksi luokittelen valitettavasti Dermosilin lakan, vaikka siitä niin kovasti haluaisin pitää merkin vuoksi. Rasvat yms. on Dermosilillä hyvälaatuisia, mutta kynsilakat näköjään eivät.

Mun kynsilakkakokoelma sisältää muuten myös viisi valkoista lakkaa sekä ruskean ja harmaan kirjavia sävyjä myös kiitettävästi. Miksi, kysyn vaan!

lauantai 16. helmikuuta 2013

Kalajoen rieska


Taannoin lupailin postata Kalajokisen rieskan ohjeen ja tässäpä se, kun leipäkurssin paperit tuli vastaan tällä viikolla käydessäni läpi todella järjestelmällistä paperireseptien laatikkoani. Pitäis muistaa ostaa jonkinlainen kotikansio paperisille resepteille. Tai keksiä jokin järjestelmällisempi ratkaisu, kuin yksi kokonainen keittiölaatikko.

Ennenkuin lähtee ajatus lapasesta, niin takaisin rieskaan. Ja siihen ohjeeseen. Tämä oli niin helppo tehdä, että en enää osta kaupasta koskaan rieskaa, kunhan muistan rieskahimoissa ostaa piimää. Kalajoen kanssa tällä ohjeella on tekemistä ainakin sen verran, että kurssin pitäjä Seija soitti reseptin kalajokiselta tutultaan. Että en tiiä miten perinteikäs asia tämä on. Näin se kuitenkin käy:

Kalajoen rieska1 l piimää
3 tl suolaa
n. 3 tl soodaa
ohrajauhoja
vehnäjauhoja
Sekoita piimä, suola ja sooda. Lisää ohrajauhoja siten, että taikinasta tulee velliä. Vaihda sitten jauholaatua ja lisää vehnäjauhoja kunnes taikina on löysää, mutta muotoiltavissa rieskoiksi. Muotoile rieskat jauhoisin käsin pellille, pistele ne haarukalla ja heitä 300 asteiseen pätsiin 5-10 min.

torstai 14. helmikuuta 2013

Oodi keittiöaltaalle: Blanco Silgranit


Hyvää ystävänpäivää! Ajattelin kertoa hienon aasinsillan kautta meidän Blancon keittiöaltaasta. Kutsun sitä myös ystäväksi. How sad is this?

Yksi päivittäisistä ystävistäni on keittiöallas. Altaan valinta oli nimittäin todella onnistunut. Halusin mahdollisimman suuren mustan ja sellaisen myös sain. Meidän allas löytyi Lapetekin mallistosta ja on siis nimeltään Blancodalago 8, Silgranit ja väriltään anthrazit. Tässä suoralinkki tuotetietoihin.

Silgranit materiaalina on anteeksiantavampaa kuin teräs. Käsittääkseni Silgranit on Blanco-merkin oma keksintö ja sisältää 80% graniittia. Loput 20% on varmaan pieniä kaniineja tai muuta söpöä, mutta ihan sama - hyvä on. Meidän allas on suurin mahdollinen 80 cm allaskaappiin sopiva. Lisäksi näitä Blancon altaita on kahta erilaista mallia: päältäpäin asennettava (kuten tämä meidän) ja altapäin kiinnitettävä. Päältäpäin asennettava upotetaan tasoon ylhäältä käsin, ovat nimeltään Blancodalago ja tällainen on oltava laminaattitasolle. Kivitasoon sen sijaan saa altapäin liimattua (?!) ja niitä nimitetään Blancosublineksi. Opin tämän eron kantapään kautta, kun tilaamani allas olikin altapäin asennettava ja meillä on laminaatitasot. Hetken vähän ärsytti, mutta sitten puhelimella metsästellen saatiin seuraavaksi päiväksi oikeanlainen allas.

Tilasin altaan ja liesituulettimen saksalaisesta verkkokaupasta. PSI24.com toimi muuten mallikkaasti, mutta heidän lähettämänsä postit menivät mulla gmailin roskapostikansioon, josta seurasi vähän sotkuja kun kyselin toimitusaikaa ja en mukamas saanut vastausta. Oikeasti olivat lähetelleet mulle viikottain postia ja kertoneet missä mennään. Rahti Suomeen maksoi noin 100€ ja siltikin tuotteet tulivat edullisemmiksi, kuin Suomesta ostamalla. Kilpailuviranomaiselle olisi töitä tuolla saralla, kun selkeästi ylhäältä sanellaan näidenkin tuotteiden vähittäismyyntihinnat.


Allas on leveyden lisäksi myös syvä, mutta syvyydestä ei saa oikein hyvää kuvaa näistä kuvista, kun altaassa on kuvausrekvisiittana vaahtoa. Olen suunnitellut kylvettäväni K:n tässä keittiöaltaassa joku kerta, kun lattialla ammeen vieressä kyyristely ei kiinnosta. Kooltaan keittiöallas ja amme ovat samaa luokkaa.

Olinpa pitkään suunnitellut kirjoittavani tästä. Keittiöstä löytyy myös muita kodinkoneita ja valintoja, joihin olen tyytyväinen. Toivottavasti joskus saan rapsattua niistäkin. Toivon näiden postausten auttavan samoja valintoja miettiviä remppareita, jotka raivokkaasti googlettelevat vaihtoehtoja :)

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Popin raita on klassikko


Saatan olla ihan snadisti ihastunut Polarn o Pyretin punaiseen raitaan. Olen hamstrannut Popin raitoja kirppareilta aina niihin törmätessäni, mutta nyt rohkaistuin ostamaan punaisen raitasetin uutena K:lle. Kuvailin raitajuttuja assistenttini kanssa tänään.


Yllätyin suuresti uutukaisen Popin pehmeydestä verrattuna käytettynä ostettuihin. Lisäksi uutukaisessa punainen on kirkas ja raidat valkoiset. Koetin näitä eroja saada tarttumaan kameraankin, mutta eipä tuota taida erottaa. Vasemmanpuolimmaisin on kietaisubody ja arviolta kokoa 62, sillä lappu puuttuu ja värit selkeästi haalistuneet. Keskellä hieman edellistä parempikuntoisempi kirpparilöytö kokoa 68 ja oikealla Kampin Popin kaupasta mukaan tarttunut body kokoa 86 (no ehkä HIEMAN on kasvunvaraa!).


Tässä ehkä näkyy parhaiten värien erot ja pesunukan määrä. Ylimpänä kietaisubody ja alimpana uutuus. Olis jännä tietää, että kuinka paljon noita käytettyinä ostettuja raitabodyjä on pesty ja monellako lapsella ovat olleet :)


K:lla on myös muutama käytettynä ostettu Popin paita. Ilmeisesti jotakin on tapahtunut vuosien varrella Popin kooissa, sillä kuvan alempi suurempi paita on kokoa 68 ja ylempi 74. Molemmat on K:lla parhaillaan käytössä. Arvelisin sinisen paidan olevan vanhempi, sillä kokolappu on eri näköinen mitä nykyisin.


Tässä vielä ostamani raitasetti. Noihin sukkiin (no oikeastaan kaikkiin sukkiin) olen pettynyt, kun eivät pysy K:n jalassa. Toisaalta sen jalassa ei pysy tällä hetkellä oikeastaan kuin sukkahousut ja niillekin typy toisinaan suuttuu. Toisaalta taas henkkamaukkasukkien jaloissapysymisominaisuus on näitä parempi. Popin sukat on liian lörppänät jalansuusta.


Koska tuhlasin Popiin yli 50e, niin sain lahjukseksi raitamuistikirjan. Laitoin sen hämäykseksi pullakoriin, jotta et huomaisi siitä hävinneitä kahta pullaa. Oikeastaan mun oli pakko päästä Kampin Popiin käymään viime perjantaina laivasta lähdön jälkeen siksi, että Popin Facebook-sivuilla ilmoitettiin näistä raitamuistikirjakylkiäisistä (ah, mikä yhdyssana!). Se oli Merkki, että NYT menen ostamaan raitasetin tytölle.


On K:lla muitakin raitavermeitä, kuin Popin. Kuvassa parhaillaan käytössä olevia raitaisia vaatteita ja pois olen viikkaillut monenmonta pieneksi käynyttä raitavaatetta. Kesällä kerran kirpparilla käydessäni ostin kuusi raitabodyä. Kerralla. Samalta kirpparilta. Sinne ei sillä kertaa tainnut jääädä enää ainuttakaan raitaista vaatetta.

Marimekon raitabodyt olen todennut huonoiksi: vaate on kohtuuttoman leveä ja hihat aivan liian lyhyet. Muutama sellainen on ollut K:lla käytössä ja en koe, että vauvoilla tarvitsisi olla 3/4-osahihoja, kun räpylät tuntuu muutenkin jääkylmiltä. Olenko ainoa, joka tällaista on huomannut?

Kuten tuosta yhdestä kuvasta ehkä huomasit, niin leivoin tänään pullaa. Onnistunutta pullaa! Sellaista, jota kehtaa tarjota. Nyt tarvitaan vain pullalle syöjiä :)

Kuvien taustana käytin Ikeasta hamstraamaani Britten Nummer-kangasta, joka kustansi vain 1.99e/metri. Ostin ensimmäistä kertaa Ikeasta kangasta ja tiesittekö, että kangas mitataan itse, leikataan itse ja sitten punnitaan vaakalla kuten hedelmät konsanaan!

tiistai 12. helmikuuta 2013

Vauvanruokaa kuukaudeksi


Tein viime viikolla ennen reissuun lähtöä jääkaapintyhjennyksen ja K:lle järeän määrän safkaa pakkaseen. Pääosin K syö lounaaksi ja päivälliseksi itsetehtyjä soseita ja olen keksinyt syyt itsetehdyn suosimiselle. Ne ovat nämä:
- Tiedän, mitä ruoat sisältävät
- Ei tarvitse raahata kaupasta lasipurkkeja ihan niin paljoa
- Itsetehty tuoksuu paremmalle ja väri on terveellisen näköinen
- Koostumus itsetehdyssä on sopivan karkea hampaita omaavalle lapselle
- Hinta: 8 kk soseet, jotka sisältävät lihaa, maksavat yleensä yli euron/purkki.
- En osta valmisruokia aikuisille, joten miksi ostaisin niitä lapselle?


Sosetehtaassa valmistui yhteensä 50 purkkia kolmenlaista ruokaa. Riittänevät noin reiluksi kuukaudeksi, kun toisinaan erotan meidän ruoasta K:lle sopivan annoksen ennen suolan ja reilumman maustesatsin lisäämistä. Lisäksi K saa sormiruokailla soseen syötön lomassa esim. keitettyjä porkkanoita.



Lohipataan meni perunoita, porkkanoita, purjo ja paketillinen kuutioitua pakastelohta. Parsakaali hämää taustalla, sillä tarkoitus oli lisätä sekin, mutta kattilaan ei mahtunut. Mausteena hieman valkopippuria ja tilliä.


Kanapataan tuli bataattia, kesäkurpitsaa, kukkakaalta, sipulia, maustamattomia kanasuikaleita sekä riisiä. Keitin ensin kasviksia ja lisäsin sitten joukkoon raa´an kanan sekä riisiä. Keitin kunnes oli kypsää. Mausteena timjamia ja mustapippuria. Tätä tuli suuri kattilallinen!


K:lle selkeästi parhaiten maistuva annos oli tomaattipasta. Siihen tuli sipulia, valkosipulia, paprikaa, nauta-sikajauhelihaa, tomaattimurskaa sekä täysjyväpastaa. Mausteena mustapippuri ja paprikajauhe.


Purkkikokoelmistani ei löydy kovin montaa isoa purkkia, joten olen antanut lapselle puolitoista purnukallista ruokaa kerralla tai pikkupurkki + jotain sormiruokaa. Täytin pienet purkit pikkulusikalla ja niihin meni noin 12 lusikallista, isoihin noin 18. Numerot on tärkeitä yksityiskohtia :)

En ole minkäänlainen vauvanruoka-asiantuntija, enkä osaa sanoa, että onko näissä nyt sopivassa suhteessa lihaa, hiilareita ja kasviksia. Pääasia, että maistuu, vai mitä?

maanantai 11. helmikuuta 2013

Viimeinen kotiviikko hetkeen

Ikää 6 viikkoa.  Eilenhän se oli?

Kun tämä viikko on lusittu, niin seuraavan kerran vietetään arkipäiviä kahdestaan K:n kanssa pääsiäisen jälkeen. Viikon päästä myös vahtivuoro vaihtuu hetkeksi, kun minä suuntaan neljäksi viikoksi töihin ja mies aloittaa isäkuukauden. Töihin menen paikallislehteen tuuraamaan talvilomia toimittajaksi ja täytyy kyllä sanoa, että innolla odotan työpäiviä! Pienellä jännityksellä odotan myös miehen ja tyttären päivätouhujen sujumista. Tai siis tiedän, että hyvin pärjäävät, mutta onkohan ruoka mulle valmiina kun töistä tulen ja kaupassa käyty... :)

Isäkuukausi tulee mielestäni nyt tosi hyvään saumaan, koska K roikkuu minussa varsinkin iltaisin koko ajan. Ilostuu isän näkemisestä kyllä aina, mutta etsii katseellaan silti minua. Toivottavasti miehen kuuden viikon jatkuva läsnäolo toisi muutosta tähän vaivaan. Jos palaisin töihin, niin näihin aikoihin pitäisi K:n mennä hoitoon. Itse voisin olla vähitellen valmis ja innokas duunari, mutta jatkan silti hoitovapaalla syksyyn ja teen kaikenlaista oheistoimintaa sivussa.

Tuntuu muuten siltä, että alkaa olemaan taas aika monta rautaa tulessa. Tässä on kerääntynyt muutama yhdistyspesti, luottamustoimia, omia pieniä projekteja.. yms. Asia kerrallaan, niin hoituvat. Erityisesti arvostan sitä, että lähes kaikkien hommien hoitaminen on kävelymatkan päässä, eikä kokouksiin tarvitse matkustaa.

On aika kliseistä huokailla, että voi miten aika kuluu ja lapsi vaan kasvaa, mutta aika kuluu nyt ihan eri tavalla kuin viime vuosina. Hyvällä tavalla eri tavalla.

Ai että miten tekis mieli lässyttää ajankulusta lisää ja K:n kehityksessä tapahtuvista mullistavista käänteistä, mutta oikeesti en jaksa. Tekis myös mieli tehdä lista siitä, mitä tällä viikolla pitäis tehdä. Tekis mieli ostaa jotain hävyttömän kallista vain itselleni.

Tahtoisin juoda aitoa shampanjaa. Miksi en ostanut sitä laivalta?

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Tukholmakuulumisia ja vauvan kanssa matkustamista

Kauhavan asemalla ei tarvitse miettiä, että miltä raiteelta juna lähtee, koska se on aina ykkönen.

Huh! Kotiuduttiin eilen kymmenen jälkeen ja olipahan reissu! En oikein osaa sanoa, että millä adjektiivilla kuvaisin meidän matkaamme. Hauska, mukava, sopiva vauvan kanssa? Sen sanon suoraan, että eihän se helppoa ole lähteä kaksin matkaan, mutta mukava saada vaihtelua kotonaoloon. Lisäksi monesti yksin matkatessani olen ehkä maksimissaan kiittänyt konduktööriä junamatkan aikana, mutta siihenpä sosiaaliset kanssakäymiset on jäänyt. K:n kanssa reissatessa tuli juteltua monen tuntemattoman kanssa, aika paljolti lapsista tosin.

"Hei siellä naapuripenkillä! Leikitäänkö?"

Junan leikkipaikka on käveleville lapsille suunntattu, mutta käytiin siellä silti kokeilemassa.

Jenni ja J. Seuraavaksi laivaan!
Junamatkat meni hyvin, mutta jos jotain vois toivoa VR:ltä, niin tilavamman lapsivaunun, leikkipaikan jonka läpi ei muut matkustajat pääse kulkemaan sekä jonkinlaisen matkasyöttötuolin ravintolaan. Ihan hyviä systeemejä nyt jo, mutta ainahan voi parantaa.

Laivan 13 neliön tilaihme. Sinne mahtui parisänky, yksi tavallinen sänky, kahdet vaunut sekä matkasänky.

Lapseni kohtasi maskotin!


Laivalla lapset viihtyi ihan hyvin. Viking Gabriellan lasten leikkihuoneesta löytyi tosin turhan paljon hieman vanhempia lapsia, joten leikit oli aika riehakkaita ja käytiin siellä vaan kääntymässä. Jennillä oli mukana manduca ja mulla rengasliina. Rengasliina on kätevä pikakanniskeluväline ja se on mulla ollut heitettynä autoon koko syksyn. Laivallakin rengasliina oli ihan toimiva, tosin lopulta käveltiin rattaiden kanssa - sekin on ihan toimiva ratkaisu.

Laivalla oli lapselle hyviä sormiruokia noutopöydästä haettavissa.

Teki mieli jättää anteeksipyyntölappu kaikkiin ravintoloihin, joista lähdettiin. Lapseni sotkee.

Granit ja Designtorget on ihania kauppoja! 

Sisätiloissa nurkan takana oli hyvä hoitaa hoitotoimia.

Vanhassa kaupungissa käytiin vain nopeasti.

Pilttivälipala vauhdista ennen päiväunia. Supernäppärää!
Tukholmassa käveleskeltiin se 8h, joka maissa oltiin ja käytiin syömässä - siinäpä se. Viking Linen terminaali on niin paljon kätevämmin kaupunkivisiittiä ajatellen, kuin Siljan. Ei tosin kannata tällä hetkellä ainakaan Slussenin aseman kautta pyrkiä Södermalmille vaunujen kanssa, hissi oli rikki, rullaportaita miljoona ja kiertäminen olis kestänyt hiton kauan. Mentiin kuiteski rullaportaita. Södermalmilla mentiin syömään Medborgarplatsin kauppahalliin, jonka ohikulkija meille vinkkasi. Kauppahallissa oli tilavia ravintoloita vaunuja ajatellen ja paikka oli mielestäni tosi siisti. Kierreltiin vähän Södermalmia ja etsittiin vanhasta kaupungista ruokakauppa, mutta sitten olikin aika lähteä laivalle takaisin.

Lähtisinkö uudestaan? En ehkä ihan ens viikolla, mutta matkalla on mukavaa, joskin vauvan kanssa aika raskasta. Hankalimmaksi osuudeksi osoittautui buffet-ruokailu, kun molemmat vauvat vähän kränäs, eikä ollut miehiä mukana hoitamassa ruoantarjoilua. Mukavinta mielestäni oli Tukholmassa hengailu, kun lapsi viihtyi liikkeessä ja ruoka maistui. Parasta oli seura, tietenkin :)