Sivut

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Viimeinen pulkkailu?


Kun ensilumi satoi, niin mun piti suurella kiireellä saada ostetuksi K:lle pulkka. Pitäähän vauvalla pulkka olla! Sen ensilumikokeilun jälkeen ei olla pulkkailtu kuin muutamia kertoja ja musta se on vähän tylsää. K ei ole riemuissaan pulkankyydissä, vaan röhnöttää kenossa ja tuijottaa totisena eteenpäin. Ehkä sitä ketuttaa tuo toppavaatetus?

Itseasiassa mies ehti korjaamaan K:n asentoa tuossa pulkkakuvassa. Ennen kuvan ottamista lapsen käsi viisti maata. Voisko se olla yhtään enemmän innoissaan?!


Pulkkailtiin ekan ja todennäköisesti vikan kerran viereiselle leikkikentälle. K keinui ehkä kaks keinahdusta vanhempiaan arvostelevasti katsellen ja sitten laitoin sen maahan, jossa lapsi aneemisesti koetti päästä eteenpäin toppavarusteissaan. Ehkä ens talvena ulkoilu on muutakin kuin vaunujen työntelyä, joohan?

Säätiedotuksessa on sanottu, että keskisessä Suomessa on ollut loistavat pääsiäiskelit. Niin vissiin on, joo. Ihan älyttömän monesti ei olla nimittäin liikahdettu pihalle. Tämän päivän tekosyy on ollut tauti, joka iski mieheen salakavalasti darraa näytellen ja nyt illalla oksensi vielä meidän vauvataaperokin. Jännityksellä odotan, että mitä seuraavaksi. Aikuisilta on ollut veto pois koko päivän, mutta K on innoissaan leikkinyt raatovanhempiensa ympärillä.

Nyt menen keksimään tekosyyn viettää huominenkin aurinkoinen päivä sohvalla koomaten. Yö näyttää, että tarvitaanko tekosyytä ollenkaan.

torstai 28. maaliskuuta 2013

Minä, Tabi, appsit ja maantie

Postaus sisältää mainoslinkkejä.

Samsungin tabletti on tässä parin vuoden aikana kasvanut kiinni mun vasempaan käteen. Tabini on vanhempaa mallia ja muistaakseni ihan ensimmäinen varteenotettava tabletti, mitä Suomesta sai. Ipadit tuli markkinoille vasta hetkeä myöhemmin. Käyttöjärjestelmänä Android on omiin tarpeisiini loistava, ja vaikka tabissani jumii vähintään kerran päivässä jokin ohjelma, niin sen nimeen vannon.

Tänään pysähdyttiin Lapista tullessamme Verkkiksessä, jossa käpistelin vähän noita Samsungin uudempia tabeja. Olivatpa nopeita ja hiukan kevyempiä tuohon mun tabivanhukseen verrattuna, mutta ilmeisesti appsit on Androidversiosta riippumatta lähestulkoon samat. Viime viikkojen pienillä autosiirtymillä olen kokenut tabin myös hyväksi vauvaviihteeksi, tosin mielenkiintoa laitteeseen riittää noin 10 minuuttia kerrallaan. Vankalla, tuhansien kilometrien kokemuksella voin suositella muutamaa ilmaista appsia ladattavaksi.


1. Smule Magic Piano
Näyttöä koskettamalla tulee pianonpimputusta. Taikuutta!

2. Google Maps
Kartat toimii varmasti ja näyttöä koskettamalla muuttuu värit.

3. Pikku Kakkonen
Mun tabilla jumittava appsi, joka on vaikuttanut loistavalta. Toivottavasti toimii uudemmissa Androideissa!

4. Smart Baby Games LITE
Tässä on semmoinen kalapeli. Näyttöä koskettamalla kuuluu pulipuli ja kaloille tippuu ruokaa.

5. Angry Birds
Tosin ei se peli, vaan se biisi. Kuka sen biisin on oikein säveltänyt? Nerokas!

Tabin lisäksi K:a viihdytti automatkalla äitinsä, leluarmeija, erilaiset naksut, uni ja maitopullo. Nyt ollaan vihdoin kotona ja hetkeen en täältä poistu. Viimeiset 20 kilometriä olisin ennemmin vaikka kävellyt kotiin.

Koska jokaisella ihmisellä pitäisi olla oma tabi unileluna, niin Sonera tarjoaa näitä nyt hyvänkuuloisella diilillä: Samsung Galaxy Tab 2 10.1" 24.90e/kk. Sisältäen siis laitteen ja netin. Käy lukemassa lisää täältä.

Postaus sisältää mainoslinkkejä.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Pientä uutta olkkarissa


Siivosin koko talon. Tai fuskasin länsisiiven kohdalla, mutta koko muun talon siivosin. Edellisestä kunnon puunauksesta olikin kulunut kolme kuukautta, kun viimeksi ajoin perheen ulos tätä puuhaa varten ennen joulua.

Kyllä yksin siivoamisestakin voi nauttia. Ja olihan se kivaa. Ihmeelliset asiat on nykyään kivoja.


Muistin myös tämän narsissikäyttöön suunnitellun sinkkisaavin ja heitin sinne parit halpiksesta hamstratut kukkaset. Tulipa keväinen fiilis! Pari kuukautta ja on kesä!


Teippasin myös Tukholmasta Fotografiskasta ostetut eläinkortit seinään, kun edessä pöydillä ja sohvan päälle ei ole kukaan ostanut sitä hienoa taideteosta vieläkään. Ja jos olisikin ostanut, niin ei sitä vielä olisi seinälle saatu, kun meillä on semmonen kahden vuoden viive poraushommissa. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Tuossa siivoillessa muuten keksin puolenkymmentä seinäänkiinnitettävää asiaa. Tein niistä listan ja esitin asian talouden porausvastaavalle. Hän armeliaasti lupasi, että pitkänäperjantaina tehdään reikiä seiniin, jotta niitä voi kymmenen vuoden päästä kitata piiloon.

Koska se lukee tässä, niin se on myös toteutettava.


Hamstraamani elukat olivat hienoja, mutta kortit on vähän hassun mallisia ja saapa nähdä löytyykö sopivia kehyksiä niille koskaan. Norsut ainakin voisin laittaa ihan kehyksiin, ovat niin symppiksiä.


Tajunnanvirta on hyvä lopettaa narsissiin. Moro!

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Kalenteri lupailee keltaista!


Postininja toi meille Kid Earzit, jotka Amazonista tilasin, jes! Ninja-osuus on siis sellainen, että eivät käy kokeilemassa onko ketään kotona, kun paketti ei mahdu postilaatikosta ja niin käy meillä aika usein. Olen miettinyt, että jättäisin postilaatikolle lapun postininjaa varten. Lupaan tarjota postininjalle vaikka kahvit, kun tulee ovelle tuomaan liian ison kirjeen.


Noh. K sai siis vihdoin kuulosuojaimet. Tytär oli niistä innoissaan, tosin ei se niitä päässä halunnut pitää. Äitininja otti nopeasti kuvan, kun testasin näitä lapsen päähän.


Earzien söpö paketti antoi meille luvan lähteä Kansanmusiikkijuhlille (tosin siellä ei äänen voimakkuuden vuoksi kuulosuojaimia tarvi), Lentäjien juhannukseen (äh, harmi kun sitä ei enää järjestetä!), Kemoralle ja vaikka minne muualle.

Vertaisin noita numero-ominaisuuksia Peltor Kidseihin, mutta en ehdi. Vertaa siis itse :)


Meidän taloudesta löytyi hulluna muutakin värimaailmaan sopivaa! Keltaisen muovijakkaran nappasin mukaan Ikeasta ja purkillinen Vitaplex D-vitamiinia tuli Hopottajien kautta kokeiluun.

Hopottajat on suosittelupalvelu, vähänniinkuin Buzzador, mutta kokonaan suomalainen. Olen ollut Hopottajien jäsen jo monta vuotta, mutta tämä D-vitamiinikamppis oli eka mihin osallistuin. Jos kiinnostaa liittyä, niin se onnistuu tästä ja käytä suosittelukoodia HOP2941.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Valio Onni: loppukaneetti


Mitäpä mietin viikon osittaisonneilusta? Noh, kuten aikaisemminkin olen todennut, niin tetrapuuro on näpsäkkä eväs. Aikaisemmin tetrapuuroja on testailtu laivalla ja hotellissa, mutta kaikista kätevimmältä Valio Onni-puurot tuntuivat huutavan lapsen kanssa Ylivieskan tienoilla. K:lle maistui onni lämmittämättäkin, joten tetra auki ja ravintoa kohti kiljuvaa jälkikasvua. Luottopuuroksi tätä voi kehua sen vuoksi, että jokainen eri maku maistui K:lle.

Kaksi desiä Onnia upposi K:lle heittämällä, kun taas kotona on nykyään tapeltu ja äitin puurolle on huudettu, sitä on heitelty ja siinä on suorastaan uitu.

Aion ostaa tetrapuuroa, kun reissuun mennään. Esittelen ventovieraille huoltsikoilla toivottavasti jatkossakin hyvin (eines)ruokaa syövän lapsen. Itsekin syön kuitenkin apsilla lähes poikkeuksetta hampurilaisaterian, enkä kaalilaatikkoa.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Red is the new black



Puin eilen typyn punaiseen ja käytiin aamupäivällä perhekahvilassa hengailemassa. Samalla pukemisella kipaistiin Halpa-Hallissa Kaustisella (en ennen tajunnut halpiksen hienoutta, nyt käyn siellä viikottain!) ja ostin sieltä jotain punaista.


Nimittäin tennarit! Näitä olis myös mustana ollut, mutta punaiset oli päheemmät. Kengänkoko on 21 ja kotona kun testasin tennareita tytön jalkaan, niin hän suuttui sydänjuuria myöten. Ihmisparka. Hintaa kengillä oli vain viittä senttiä vaille 15 euroa. Näiden jalkaanpukemisen kätevyydestä tai kasvavalle jalalle sopivuudesta en sano mitään. Tai sanotaanko, että ei vaikuttanut kovin lupaavalle :)


Punaista löytyi myös sekalaisesta kokoelmasta leluja, jotka jätin kuvausrekvisiitaksi ja siivosin väärän väriset lelut koriin. Yksi kori ei muuten meillä enää riitä leluille olkkarissa.


Lahjoin typyn kaukosäätimellä kuvattavaksi. Tuo jakkara on K:n tutan joululahja 50-luvun lopulta. 



Noin punaiselta näytti siis meidän perjantai. Eilen K oli vähän räkäinen, yöllä rauhaton ja tänään tuntuu kunnon räkätauti olevan päällä. Toivottavasti menis ohi nopeasti! Kuumetta en vielä mitannut, mutta ei tyttö liian lämpöiseltä kyllä tuntunut.

Leppoista lauantaita! Nyt jatkan internetin tutkimista, sillä illaksi haluan tehä jotain erikoisherkkua ja ilmeisesti pitäisi taas sammutella valojakin illalla. Earth hour klo 20.30-21.30.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Laatikollisia sänkyrunkoja


Ikea, tuo jatkuvasti uusiutuva ja kehityksessä mukana oleva huonekalujätti on tajunnut mitä minä haluan ja tarvitsen. Siellä myydään juurikin minulle tehtyä sängynrunkoa, joka on varustettu laatikoin ja leveyttä on 180 senttiä.

Vastaavanlaisia ratkaisuja ei ole suomalaisilla ketjuilla ja muutenkin niiden firmojen sänkyrungot on jotenkin elähtäneitä. Miksi iskuaskojen valikoimissa ja mainoksissa pyörii ne samat tuotteet vuodesta toiseen? En oo hetkeen jyskisotkien nettisivujen valikoimia selaillut, mutta nyt katsasti laatikollisten sänkyrunkojen toiveissa, mutta höpöhöpö: ainoa ero edelliskäyntiin on se, että TV-kalusteiksi ei kaupata enää koko seinän levyistä kirsikan väristä lastulevyjärjestelmää.


Kiitos kuitenkin ruotsalaisten, on valinta sängynrungoksi tehtävä näistä. Tai sitten on pestattava puuseppä. Tarkoituksena on kuitenkin laittaa meidän makkaria vähän uusiksi, hankkia uusi sänky patjoineen ja +20 cm lisäyksellä.

Patjat pitää käydä kokeilemassa. Pikaisesti koeistuin Ikean patjavalikoiman kun Haaparannasta ohi mentiin, ja ihan hyvältä tuntuivat, mutta haluan harkita myös merkkipatjoja. Iskussa ja Vepsäläisessä näyttäis olevan alet Tempureissa. Kunhan vaan sitten ehdittäis tässä sinne liikkeeseenkin, mutta tulevana viikonloppuna pitää kuulemma moottorikelkkailla ankarasti. Mietin sellaista säästöratkaisua, että runkopatjat ostais Ikeasta ja petarin Tempurina? Millä pikkulasten aivoilla noi Tempurit on oikein täytetty, kun ovat niin hinnoissaan? Tonnin petarilta voi varmaan odottaa että se ei yhden yön aikana liiku kymmentä senttiä toiselle reunalle, voihan?

Joku siivousnäkökulmasta tätä asiaa katsova saattaa sanoa, että eihän noiden alle pääse imuroimaan (esim. mun äiti). Ei pääsekään! Olette oikeassa! Umpinainen sängynrunko vapauttaisi mut sängynalusimuroinnin ikeestä.


Joko saan etsiä uskollisesti palvelleen iskältä pöllityn siiklini ja alkaa tapetinirroitushommiin? Se on tuttua puuhaa, se! Pinterestiin olen vähän keräillyt makuuhuoneinspiraatiokuvia. Fiilis on päätettynä, toteutusta ja ostoreissuja vailla. Seiniin jotain vaaleaa ja tummaa. Oksia ja luontoa. Uudet pellavalakanat. Siinä se.

torstai 21. maaliskuuta 2013

1244 kilometriä myöhemmin


Radiohiljaisuus ohi! Ainakin hetkeksi. Viimeiset päivät on siis kuluneet kaveriperheen kanssa Muoniossa. Muoniossa on vain 2500 asukasta, komiat maisemat, kansallispuistoa, Alko, laskettelurinnettä, hyvät kävelytiet, hienot kelkkareitit, latua kyllästymiseen saakka ja vain 60 kilsaa Leville. Näillä myyntipuheilla: jos Lappiin mielitte, mutta ette Levin humuun, niin suosittelen Muoniota. Tässäpä siis kuvien muodossa meidän reissun aktiviteetit.


Ajoin kelkalla kerran. Käytiin kiertämässä Olos miehen kanssa.


Yhteiskuva!


Käytiin yhtenä päivänä Levillä. Lilluttiin vauvojen kanssa puoli toista tuntia kylvyssä. Vauvat tykkäs varsinkin kaikista lämpimimmistä altaasta. Kylpylöinnin päätteeksi syötiin ja käytiin vähän kävelemässä kun odoteltiin porukan autokuskia, joka meni lautailemaan vissiin parin vuoden tauon jälkeen. Parkkeerattiin vaunut turvaan kyltin taakse odotellessa.


Se lautailijan erottaa oranssista väristä.




Kävin juoksemassa Olokselta jonkin matkaa. Hyvin kulki, paitsi paluumatkalla, kun jalat ei enää noussu varsinkaan ylämäessä, joita paluumatkalla oli.


Käytiin kerran myös vaunuilemassa tämä tappajamäki alas. Ei meinattu päästä enää ylös.

Taustalla näkyy Muonion kirkko, joka on yksi niistä harvoista Lapin rakennuksista, joita saksalaiset ei polttaneet lähtiessään. Jos tätä tietoa kysytään joskus Trivial Pursuitissa, niin älä sinä, rakas lukijani, väitä ettetkö tietäisi mitään Muonion kirkosta!


Oloksella on Luoteis-Lapin paras ravintola. Ravintola Kammarissa on hyvät sapuskat, varma aukioloaika ja viihtyisä tunnelma. Valitettavasti meidän ravintolailtareissulla K näytti kyntensä, järjesti kohtauksen ja minä hotkin poromakkarat pikavauhtia ja lähdin kiukuttelevan lapsen kanssa kämpille.


Vähän pulkkailtiin. Paino sanalla "vähän", sillä köytin lapsen pulkkaan vain kerran.


Lisäksi käytiin kävelemässä Pallaksella ihan hirveessä tuulessa. Pakotin kanssamatkustajat sinne, koska oon halunnut käydä Pallaksella talvella. Siellä menee tampparilla poljettua kovaa pohjaa Vatikurun suuntaan jonkin matkaa ja jollekin laavulle toiseen suuntaan, eli luontoon pääsee talvella vaikka tosiaan lastenvaunujen kanssa.

Että semmonen reissu. Mukavaa oli! Mun pieni työrupeama loppui myös lennosta tähän lomareissuun ja nyt pitäis taas kääntää aivot kotiäitimoodiin. Eli joissakin määrin bloggausmoodiin. Eli odotettavissa postauksia aiheesta "Mitä söin tänään".

torstai 14. maaliskuuta 2013

Valio Onnia messiin ja matkaan!






Myös Sairaan Ihana pääsi mukaan buzzailemaan Valio Onni-puuroja. Sopivasti tässä alkaakin parin viikon reissailu, joten nämä tetrapuurot ovat näppäriä aamu- ja iltapaloja kun pitkin pohjoista Suomea ajellaan.


Olen kyllä lähtökohtaisesti tetrapuurojen vastustaja. Toisaalta myös tyttäreni on viime viikot ollut vankka puuron vastustaja noin yleisesti, joten vaihtelu virkistää. Eilen upposi melkein puoli tetrallista omena-kaura Onnia pienellä taistelulla, mikä taisi ollakin paras tulos koko viikolla. Omppupuuro maistui myös mielestäni yllättävän hyvälle, mutta koostumus oli enemminkin paksua velliä, kuin puuroa.
 




Mietin sitä, että miten toteuttaisin Onni-puurojen kopioimisen kotioloissa. Tuotesisältö omppupuurolla on nimittäin tämmöinen:
Omenatäysmehu (38 %), hera tuoreesta maidosta, maito, täysjyväkaurahiutale ja -lese (11 %),  omenasose (7 %), rypsi- ja auringonkukkaöljy, vitamiinit (A, D3, E, tiamiini, niasiini, B6, foolihappo, C), kivennäisaineet (kalsium, rauta, sinkki, jodi).

Toimiskohan siis, jos puuron tekisi veden sijaan omppumehuun, ohentaisi sitä korvikkeella ja maustaisi soseella? Saatanpa kokeilla, sillä K:lle ei ole itsetehdyt mansikkapuurot maistuneet enää viikkoihin. Oon vähän vanhoillinen puuronatsi, enkä ymmärrä maitopuuroja. Siis maitoon keitettyä kaurahiutalepuuroa. En oo ikinä aatellut, että ihmiset moista harrastaa. Kummastelen ja osoittelen sormella maitopuuroilijoita. Puuro tehdään veteen. Piste.

Tosin koska lapselleni ei puuro tahdo oikein maistua, niin on tehtävä uudistuksia ja kokeiltava eri makuja. Eihän mullekaan sama mössö kelpaa montaa viikkoa. Uudistus olkoon mehupuuro.



K blurrasi itse oman naamansa. Näppärä lapsi.

Puurotetrakuvauksien taustana oli K:n huoneen verhot. Kuten kuvista näkee, niin assistenttini mielestä värikkäät tetrat olivat hauskimpia leluja sitten sanomalehden.

Kun luet tätä, niin me ollaan mitä todennäköisemmin ajamassa karavaanimme kanssa kohti Muoniota. Perjantaiaamuna herätään tunturien syleilystä! Raportoin sieltä puuroja, kieliä, tuntureita, hiihtoja, moottorikelkkailuja, Pallasta, Kammarin safkoja, Levin kylpylää ja muita Lappijuttuja.

Aluksi suoritetaan tosin 621 kilometriä.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Nykymuoti on käsittämätöntä

Puin tänään päälle neljä vuotta sitten ostetut bootcut-farkut, persikan värisen trikoopaidan ja sen päälle mustan ikivanhan trikoopaidan. Olen kulkenut samoissa vermeissä vuosikaudet ja niin vaatetukseni perusosa on musta trikoopaita. Toisinaan vähän kyllästyttää, mutta rohkenen silti arvostelemaan muotivillityksiä. Niin ja luulen edelleen, että bootcut on muodikas sana. Eihän se taida olla.

Siitäkin huolimatta, että oma tyylitajuni on aivan luokaton (tai ehkä juurikin siksi) en häpeä paljastaa nykymuodista asioita, joita en voi sietää. Tällaiseen postaukseen kannattaa toki palata vähän myöhemmin. Esimerkiksi vuonna 2004 vannoin, että en legginssejä käytä ja pillifarkut olivat kamalinta mitä 80-luvulla oli. Maailma muuttuu, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö voisi vähän rimpuilla vastaan.


Niin minä mieleni pahoitin, kun nuoret naiset pukeutuvat nykyään eläinkuoseihin. Ainoa eläinkuosi, josta en mieltä pahoita, on perholainen susiturkki. Se on luomua ja lähituotetta.

En ymmärrä hihattomia kauluspaitoja, jotka on napitettu ylimpään nappiin. Siihen vielä joku hölmö hattu, ja käsivarrellinen tatuointeja. Tietenkin tämä henkilö kuuntelee musiikkia naurettavan suuret ja värikkäät luurit korvillaan. Vaikka kauluspaidassa on hihatkin, niin ei sitä tarvi ylös asti napittaa.

Hyväksyin punaiset housut viime syksynä. Nyt pitäisi hyväksyä myös persikkaiset, vihreät, oranssit, vaaleansiniset ja muut vaahtokarkinväriset pöksyt. En muuten hyväksy. Lisätään tähän vielä kukkakuvioiset farkut, pyhäinhäväistys.

Niitit, lävistykset ja muut räimelit on erikoisuuden tavoittelua. Ei persoonallisuutta. Oikeasti tämmöinen lävistetty ihmisrääpäle ei saa kokonaista lausetta suustaan, tai jos saakin, niin puhe kulkee kimityksenä oktaavia ylempänä.

Miksi kaupoissa myydään korkokenkiä niin jumalattoman paljon, kun oikeasti tilanteita korkkareiden käyttämiseen on vuoden aikana ehkä viidesti. Sen sijaan kunnon talvikenkiä ja tennareita tarvitaan joka päivä. Toisaalta jos mun työpaikka olis jossain komeassa lasipalatsissa, niin ehkä laittaisin aamulla kopinakengät jalkaan. Kuulisivat ainakin työkaverit kun liikun ja luulisivat touhukkaaksi.

Kokosin tuohon kuvaan kaikki tällä hetkellä rumiksi kokemani vaateasiat. Vuoden päästä pukeudun niihin. Nyt jo alkoi tekemään mieli hihatonta kauluspaitaa. Kuvat pöllin henkkamaukasta, kappiksesta ja lindexiltä.


Listaan vois lisätä myös psykedeelisin kuvioin varustetut urheilutrikoot, mutta sellaisiin ajattelin pukeutua jo ens kesänä.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Liikaa kuvia!


Katsokaapas tuohon oikeaan alalaitaan. Aivan, siinä on vesileima! Vihdoinkin! Olen etsinyt helppoa, yksinkertaista ja nopeaa tapaa lisätä ottamiini kuviin vesileima ja nyt ehkä sen tavan löysin. Tai ainakin yhden sellaisen. Tutoriaali löytyi Youtubesta täältä. Lyhyesti siis sanottuna tämä vesileima tuli näpsäkästi Picasan kautta.


Olen ottanut digikuvia vuodesta 2003 lähtien. Eka pokkari oli HP:n joku halpis, ja nälkä kasvoi syödessä sillä seuraavaksi hankin Canonin Ixus 400:sen. Sitten tuli eka digijärkkäri, Canon EOS 350D ja vuodesta 2008 olen kuvannut jenkeistä ostetulla Canon EOS Digital Rebel XSi:llä, joka vastaa 450D:tä. Tekis mieli jo vaihtaa uudempaan, kun kameroissa on tapahtunut huimasti kehitystä sittemmin, mutta oikeasti näillä taidoilla riittäisi tämäkin. Seuraavan järkkärin ostan, kun tämä hajoaa käsiin ja ainakaan vielä luottocanonini on toiminut kovissa pakkasissakin.

'

Sen mitä kameran käyttötaidoissa ja kärsimättömässä asetusten räpläilyssä häviän, paikkaan ottamalla kuvat RAW-muodossa, jolloin pystyn muokkaamaan niitä paljon Lightroomissa. Paljon enemmän mitä Photoshopissa. Tämä aiheuttaa myös ongelman: raw-kuvien tiedostokoko on reippaat 10 megaa kappale ja kovalevy huutaa hoosiannaa kuvaussessioiden jälkeen. Aina välillä joudunkin poistelemaan rawweja koneelta. Mulla on käytössä Lightroom 2, jossa EI etsimisestä huolimatta taida olla sisäänrakennettuna ominaisuutena vesileiman automaattista lisäämistä vietyihin kuviin. Siksipä laiskuuksissani en tähän mennessä ole vesileimoja lisännyt kuviin, vaikka syytä olisi.


Bloggerissa pystyy Picasan verkko-ominaisuutta hyväksikäyttäen lisäämään vesileiman jälkikäteen yksitellen blogiin ladattuihin kuviin. Tässä reippaan puolen vuoden bloggailun aikana kuvia näyttää kertyneen noin 200, että pieni iltapuhde olisi edessä... Lightroom 4-ohjelmassa olis vesileiman lisäys yhtä näpsäkkää kuin Picasalla näihin tän postauksen kuviin, mutta pitäis olla se ohjelma.

Tai sitten tarvittaisiin taitoa ottaa valokuvia niin, että ei tarvis käsitellä, mutta oikeasti sydäntä särkee jos en käsittele tänne laittamiani kuvia. Pakko lisätä edes vähän kontrastia. Onko tää turhaa niuhotusta?


Kuvien arkistoinnista vielä, että olen tallentanut alusta lähtien kuvat kuvauspäivän mukaan kansioihin ja ne sitten vielä vuosikansioon. Vuosikansiot taas löytyy parilta ulkoiselta kovolta ja joskus vielä tulee päivä, että joku niistä kosahtaa. Tai palaa, tai hukkuu. Rawweja lukuunottamatta en ole poistanut ainuttakaan otosta vuosien varrella ja arvelisin, että otoksia on jotain 20.000 kpl. Aivan tautinen määrä.

Hei siis lukijat ja muut bloggarit! Avaan keskustelun: mikä on teidän ratkaisu näihin ongelmiin? Miten arkistoitte otokset? Entä käsittely ja vesileima, harrastatteko semmosta?

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Moottorikelkkailun lyhyt sesonki


Can´t talk now. Driving.

Keli lellii tänäänkin. Siksipä K lähti mummolaan hoitoon ja me lähdetään tuonne maastoon ajelemaan. Maisemat ei ole aivan kuvan mukaisia, mutta viikon päästä ovat!

Heippa!

torstai 7. maaliskuuta 2013

Buzz! Tarviiko joku hammastahnaa?


Sain jo viikko sitten hakea postista Buzzador-paketin Oral B-tuotteita ja sittemmin näiden hammastahnojen mainoksiakin on näkynyt telkkarissa. En ole vielä näitä tahnoja nähnyt kaupassa, mutta toisaalta ei hammastahnahyllyille ole ollut tarvetta mennä nyt. Ostan muuten aina hammastahnaa monta tuubillista kerrallaan, mutta silti pari kertaa vuodessa käy niin, että se on kokonaan loppu. Silloin kaivetaan matkatoalettilaukusta reissutuubi hetkeksi käyttöön ja mietitään kaupankassalla, että mitä nyt unohtui.


Näitä erilaisia Oral B -tahnoja on neljä. Kaikki sinisissä tuubeissa, eli yhtään en osaa erottaa että mikä on mikin. On kaikenlaiseen puhdistukseen sopivaa, valkaisevaa, erityisesti hammaskiilteelle soveltuvaa sekä hellävaraisesti valkaisevaa. Kaupoissa 75 millilitran kokoiset tuubit maksavat 3.49 e.


Maku on ihan hyvä, varsinkin kun oon käyttänyt kyllästymiseen asti jotakin Lidlin yrttihammastahnaa, joka maistuu lidlinyrttihammastahnalle. Oral-B maistuu hammaslääkärille. Pro. Expert. Rambo.


Näitä Buzzauspaketin mukana tulleita pikkutahnoja tuli liuta kavereille jaettavaksi. Niitä on vielä liuta myös jäljellä, joten nyt tehdään näin: heitä mulle, oi ihana lukijani, osoitteesi sähköpostiin sinnni@gmail.com, niin minä lähetän sinulle loistavan matkakäyttöön soveltuvan tahnatuubin. Pyytäisin sinua vastalahjaksi täyttämään pienen mielipidekyselyn hammastahnasta Buzzadorin sivuilla, mutta laitan kirjekuoreen ohjeet.

Tämän Oral-B-buzzadorkampanjan lisäksi pääsin mukaan myös Valion Onni-puurokamppikseen. Sopivasti just ensi viikolla siintää edessä matka Lappiin, ja reissupuurotetroille tulee käyttöä. Ja matkahammastahnoille.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

DIY: Kuvat ilman valkoista reunusta ja tekstin kanssa samanlevyisinä Bloggeriin


Minua on jo pitkään haitannut erilevyiset pysty- ja vaakakuvat täällä Bloggerissa. Ja ihmetellen myönnän myös sen, että valkoiset reunukset kuvissa pienellä varjolla varustettuna, on nähty. Koska tämä tutoriaali vaati hieman etsintää ja ohjeita löysin englanninkielisistä blogeista, niin yhdistin neuvot yhteen suomenkieliseen postaukseen.

Mene blogin hallintapaneeliin -> Malli -> Muokkaa HTML-koodia ja lisää koodin CSS-osuuteen seuraava pätkä:

.post-body img, .post-body .tr-caption-container, .Profile img, .Image img,
.BlogList .item-thumbnail img {
  padding: none !important;
  border: none !important;
  background: none !important;
  -moz-box-shadow: 0px 0px 0px transparent !important;
  -webkit-box-shadow: 0px 0px 0px transparent !important;
  box-shadow: 0px 0px 0px transparent !important;
}

Tuo koodi poistaa valkoiset reunukset. Jos taas haluat blogin kuvat jotakuinkin vastaamaan postauksen leveyttä, niin lisää perään myös tämä:
.post-body img, .post-body .tr-caption-container
{width: 800px;
height: auto;
text-align:center;
margin-left: 0em;
margin-right: 0em;
}

Muokkaa tuota width: 800px -kohtaa blogillesi sopivaksi. Muista tsekata esikatselusta, että toimiihan! Huomaa, että tämä koodinpätkä muuttaa kaikki kuvat blogiin 800 pikselin levyiseksi, joten tulee snadi ongelma pienempien kuvien kanssa. Jatkossa siis kaikki blogiin laitettavat kuvat pitäisi olla leveydeltään se 800 px tai muuten systeemi levittää pikkukuvatkin pikselimössöksi.

Sairaan ihanassa elämässä on pieni yhteensopivuusongelma ja löydätte juuri nyt käytännön esimerkkejä siitä ympäri blogia. Hmmh. Aina nää projektit levähtää :)