Sivut

torstai 21. maaliskuuta 2013

1244 kilometriä myöhemmin


Radiohiljaisuus ohi! Ainakin hetkeksi. Viimeiset päivät on siis kuluneet kaveriperheen kanssa Muoniossa. Muoniossa on vain 2500 asukasta, komiat maisemat, kansallispuistoa, Alko, laskettelurinnettä, hyvät kävelytiet, hienot kelkkareitit, latua kyllästymiseen saakka ja vain 60 kilsaa Leville. Näillä myyntipuheilla: jos Lappiin mielitte, mutta ette Levin humuun, niin suosittelen Muoniota. Tässäpä siis kuvien muodossa meidän reissun aktiviteetit.


Ajoin kelkalla kerran. Käytiin kiertämässä Olos miehen kanssa.


Yhteiskuva!


Käytiin yhtenä päivänä Levillä. Lilluttiin vauvojen kanssa puoli toista tuntia kylvyssä. Vauvat tykkäs varsinkin kaikista lämpimimmistä altaasta. Kylpylöinnin päätteeksi syötiin ja käytiin vähän kävelemässä kun odoteltiin porukan autokuskia, joka meni lautailemaan vissiin parin vuoden tauon jälkeen. Parkkeerattiin vaunut turvaan kyltin taakse odotellessa.


Se lautailijan erottaa oranssista väristä.




Kävin juoksemassa Olokselta jonkin matkaa. Hyvin kulki, paitsi paluumatkalla, kun jalat ei enää noussu varsinkaan ylämäessä, joita paluumatkalla oli.


Käytiin kerran myös vaunuilemassa tämä tappajamäki alas. Ei meinattu päästä enää ylös.

Taustalla näkyy Muonion kirkko, joka on yksi niistä harvoista Lapin rakennuksista, joita saksalaiset ei polttaneet lähtiessään. Jos tätä tietoa kysytään joskus Trivial Pursuitissa, niin älä sinä, rakas lukijani, väitä ettetkö tietäisi mitään Muonion kirkosta!


Oloksella on Luoteis-Lapin paras ravintola. Ravintola Kammarissa on hyvät sapuskat, varma aukioloaika ja viihtyisä tunnelma. Valitettavasti meidän ravintolailtareissulla K näytti kyntensä, järjesti kohtauksen ja minä hotkin poromakkarat pikavauhtia ja lähdin kiukuttelevan lapsen kanssa kämpille.


Vähän pulkkailtiin. Paino sanalla "vähän", sillä köytin lapsen pulkkaan vain kerran.


Lisäksi käytiin kävelemässä Pallaksella ihan hirveessä tuulessa. Pakotin kanssamatkustajat sinne, koska oon halunnut käydä Pallaksella talvella. Siellä menee tampparilla poljettua kovaa pohjaa Vatikurun suuntaan jonkin matkaa ja jollekin laavulle toiseen suuntaan, eli luontoon pääsee talvella vaikka tosiaan lastenvaunujen kanssa.

Että semmonen reissu. Mukavaa oli! Mun pieni työrupeama loppui myös lennosta tähän lomareissuun ja nyt pitäis taas kääntää aivot kotiäitimoodiin. Eli joissakin määrin bloggausmoodiin. Eli odotettavissa postauksia aiheesta "Mitä söin tänään".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti