Sivut

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Laatikollisia sänkyrunkoja


Ikea, tuo jatkuvasti uusiutuva ja kehityksessä mukana oleva huonekalujätti on tajunnut mitä minä haluan ja tarvitsen. Siellä myydään juurikin minulle tehtyä sängynrunkoa, joka on varustettu laatikoin ja leveyttä on 180 senttiä.

Vastaavanlaisia ratkaisuja ei ole suomalaisilla ketjuilla ja muutenkin niiden firmojen sänkyrungot on jotenkin elähtäneitä. Miksi iskuaskojen valikoimissa ja mainoksissa pyörii ne samat tuotteet vuodesta toiseen? En oo hetkeen jyskisotkien nettisivujen valikoimia selaillut, mutta nyt katsasti laatikollisten sänkyrunkojen toiveissa, mutta höpöhöpö: ainoa ero edelliskäyntiin on se, että TV-kalusteiksi ei kaupata enää koko seinän levyistä kirsikan väristä lastulevyjärjestelmää.


Kiitos kuitenkin ruotsalaisten, on valinta sängynrungoksi tehtävä näistä. Tai sitten on pestattava puuseppä. Tarkoituksena on kuitenkin laittaa meidän makkaria vähän uusiksi, hankkia uusi sänky patjoineen ja +20 cm lisäyksellä.

Patjat pitää käydä kokeilemassa. Pikaisesti koeistuin Ikean patjavalikoiman kun Haaparannasta ohi mentiin, ja ihan hyvältä tuntuivat, mutta haluan harkita myös merkkipatjoja. Iskussa ja Vepsäläisessä näyttäis olevan alet Tempureissa. Kunhan vaan sitten ehdittäis tässä sinne liikkeeseenkin, mutta tulevana viikonloppuna pitää kuulemma moottorikelkkailla ankarasti. Mietin sellaista säästöratkaisua, että runkopatjat ostais Ikeasta ja petarin Tempurina? Millä pikkulasten aivoilla noi Tempurit on oikein täytetty, kun ovat niin hinnoissaan? Tonnin petarilta voi varmaan odottaa että se ei yhden yön aikana liiku kymmentä senttiä toiselle reunalle, voihan?

Joku siivousnäkökulmasta tätä asiaa katsova saattaa sanoa, että eihän noiden alle pääse imuroimaan (esim. mun äiti). Ei pääsekään! Olette oikeassa! Umpinainen sängynrunko vapauttaisi mut sängynalusimuroinnin ikeestä.


Joko saan etsiä uskollisesti palvelleen iskältä pöllityn siiklini ja alkaa tapetinirroitushommiin? Se on tuttua puuhaa, se! Pinterestiin olen vähän keräillyt makuuhuoneinspiraatiokuvia. Fiilis on päätettynä, toteutusta ja ostoreissuja vailla. Seiniin jotain vaaleaa ja tummaa. Oksia ja luontoa. Uudet pellavalakanat. Siinä se.

2 kommenttia:

  1. Oi Oppdal näyttää todella hyvältä!! Kunhan meillä on ajankohtainen asia uusia sänky (ei siis vielä ihan hetkeen, toivottavasti), niin laatikollinen on suunnitelmissa täälläkin. Tosin tuo leveys voi aiheuttaa sitten sen ongelman, että tuplapeitto ei enää riitä laidoille, kun se nyt 160cm sängyssäkin on jo aika siinä ja siinä kun kumpikin kerää sitä polvien väliin. Ehkä pitää hankkia molemmille oma tuplapeitto, semmoset yksittäiset kun tuntuu tässä vaiheessa ihan naurettavilta tapauksilta.

    Meillä on ehkä kuus vuotta vanha joku sotkajyskin jenkkisänky ja se on hintansa haukkunut monestikin. Oon myös ajatellut, että kun petarista aika jättää (tai massiivinen oksutauti pilaa sen tmv.) niin investoin kans johonkin vähän laadukkaampaan petariin.

    Tosin, nyt just muistui mieleen, että jossain joskus ehkä luki, että ikean patjat ja petarit on tyyliin samantasoisia kun nuo semikalliit, tempurit sun muut pikkulastenaivopatjat sitten erikseen.

    Mutta unet on kyllä sellanen pyhä asia, että sen kanssa ei leikitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa samanlaiselta lähtötilanteelta. Meidänkin jenkkisänky on halvalla hankittu ekaan yhteiseen kotiin. 160 cm tuntui silloin luksukselle, mutta nyt on ahdasta!

      Mä tein jo petarin päivityksen. Tai virheellisen sellaisen, kun sijoitin parisataa euroa "parempaan" halpispetariin. Virhe! Ennen petaria ei tarvinu olla nykimässä paikoilleen joka aamu, nyt pitää. Se on nimittäin liukas liero.

      Hmmm... tavallaan se uni ja univarustelu on semmoinen, mihin sijoittaisin mielelläni. Tai sielu maksuhetkellä verta itkien, mutta mielelläni lopulta kuitenkin.

      Poista