Sivut

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Valio Onni: loppukaneetti


Mitäpä mietin viikon osittaisonneilusta? Noh, kuten aikaisemminkin olen todennut, niin tetrapuuro on näpsäkkä eväs. Aikaisemmin tetrapuuroja on testailtu laivalla ja hotellissa, mutta kaikista kätevimmältä Valio Onni-puurot tuntuivat huutavan lapsen kanssa Ylivieskan tienoilla. K:lle maistui onni lämmittämättäkin, joten tetra auki ja ravintoa kohti kiljuvaa jälkikasvua. Luottopuuroksi tätä voi kehua sen vuoksi, että jokainen eri maku maistui K:lle.

Kaksi desiä Onnia upposi K:lle heittämällä, kun taas kotona on nykyään tapeltu ja äitin puurolle on huudettu, sitä on heitelty ja siinä on suorastaan uitu.

Aion ostaa tetrapuuroa, kun reissuun mennään. Esittelen ventovieraille huoltsikoilla toivottavasti jatkossakin hyvin (eines)ruokaa syövän lapsen. Itsekin syön kuitenkin apsilla lähes poikkeuksetta hampurilaisaterian, enkä kaalilaatikkoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti