Sivut

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Painajaisia

Maailman toiseksi pisin kaarisilta Länsi-Virginiassa. Käytiin siellä kesällä 2008 ja unissani pari iltaa sitten.

Siitä lähtien, kun K lähti liikkeelle, olen iltaisin unta etsiessä nähnyt lyhyitä valveunipainajaisia. Sellaisia, kun on unen ja valveen rajamailla ja muistaa selkeästi tapahtumat ja niitä pystyy jopa ohjailemaan. Tai ainakin päättämään, että "nyt loppuu nämä tyhmät unet".

Valveunissani K tippuu aina jossakin tunnetussa paikassa. Esimerkiksi pilvenpiirtäjän katolta, Grand Canyonin reunalta, Niagaran putoukseen, ruotsinlaivan kannelta Itämereen, Kampin ostoskeskuksen siitä keskellä olevasta pyöreästä aukosta ja Raippaluodon sillalta näin muutamia mainitakseni. Yleensä ollaan siis lomareissulla. Ihan huomaamatta iltaisin nämä pudotukset alkaa siis pyörimään päässä filminauhana ja menee yleensä jonkin aikaa, että tajuan mielessäni lopettaa ne. Että nyt riittää.

Uskalletaankohan me koskaan lähteä mihinkään noista paikoista, ettei valveunet vainkaan toteudu? Loppuukohan unet, jos ostan lapselle valjaat näitä tilanteita varten?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti