Sivut

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Unikoulu ja miten me sen teimme

Tiedättekö mikä on viimeksi nukkunut täyden yön joulukuussa 2011 ja joka haahuilee lohkoperunat silmien alla yöpaidassa puolillepäivin? Jonka aamut kuluvat lattialla peiton alla säkkituolissa maaten, kun lapsi leikkii iloisena ympärillä?

No sellainen minä olin viime viikolla.

Säkkituolilla muuten siksi, että jos sohvalla röhnöttäisin, niin K haluaisi syliin vartin välein ja sitten pitäisi nähdä hirveästi vaivaa varoessa ettei lapsi tipu lattialle. Säkkituoli on siitä hyvä, että siinä lapsi pääsee halutessaan kiipeilemään raatoäitinsä päälle, heittelemään sitä ajoittain legoilla ja muuten vaan kiehnäämään ilman putoamisvaaraa. Hieno väline siis. Suosittelen kaikille raatoäideille.

Meillä oli useampi ongelma öiden kanssa, joiden korjaamiseksi olin lukenut pari kirjaa, kahlannut internetin keskustelupalstat läpi, valittanut neuvolassa, itkenyt miehelle ja kaikille muillekin. Tältä meidän ongelma kuulosti: K heräsi omassa huoneessaan n. klo 01 ja yleensä silloin nostettiin vaan meidän väliin, ehkä juotettiin vähän maitoa. Meidät ahtaalle putkiskellut vauva heräili vielä pari kertaa aamuyötä kohti ja joi lisää maitoa. Puoli litraa ei ollut poikkeus. Koska emme kestäneet lapsen huutoa korvan juuressa, niin juotettiin vaan maitoa. Maitopulloja täyteltiin pariinkin otteeseen pitkin yötä. Maitoamaitoa!

Nyt tuo rumba kuulostaa ihan hölmölle, mutta vastahan meillä tuommosta showta viime viikolla oli! Miten jaksoin? Miksen ottanut unikoulukirjojen oppeja todesta jo tammikuussa ja toteuttanut unikoulua silloin? No tammikuussa taidettiin vasta ryhtyä nauttimaan siitä, että K nukahti omaan sänkyyn VARTISSA, eikä kolmessa tunnissa. Helmikuussa menin töihin ja maaliskuussa reissattiin. Yhtäkkiä olikin huhtikuu. Menneitä öitä ei saa ehjätyksi, mutta olen tyytyväinen, että unikouluun ryhdyttiin vähän ekstempore viime viikolla, kun lopullinen väsymyksen raja tuli vastaan eräänä alkuyönä.

K on siis nukkunut perjantaista lähtien yönsä. "Tehnyt yönsä", sanovat ranskalaiset (luin kirjan "Kuinka kasvattaa bébé" ja oli muuten valaiseva!). Tai jotta ei mene ihan keulimiseksi, niin on se pariin otteeseen vähän itkahdellut, mutta koska palvelu ei oo pelannut, niin unet on nopeasti jatkuneet.

Miten tämä siis onnistui? Mitä taikoja tehtiin?

Vastaus: ei mitään, yöpalvelu vain lopetettiin.

Vauva/vaapero/taapero peiteltiin sänkyyn iltamaidon jälkeen. Nukahti normaalin vartin silittelyyn. Sen jälkeen palvelu loppui. Ekoina öinä maitohuutoa kesti noin tunnin verran yhden aikoihin. Noin vartin välein kävin asettamassa seisaallaan sängyssä kiljuvan lapsen vaaka-asentoon ja peittelin tassutellen. Rauhottui. Lähdin huoneesta, itku jatkui. Tätä toistettiin, kunnes lapsi lopulta väsyi huutamiseen. Ekoina öinä taistelua jatkettiin myös aamuyöllä, mutta lyhyemmällä kaavalla.

Kolmantena yönä hän nukkui heräämättä aamuun asti. Ihme! Neljäntenä iltana hän nukahti hetimmiten itsekseen sänkyyn, kun hänet sinne vietiin. Ihmeiden ihme! Parina yönä olen tosin ollut kuulevinani aamuyöllä pientä itkahtelua, mutta olen kääntänyt vain kylkeä ja itkahdus on loppunut.

En tiedä mitä oikein pelkäsin unikoulussa. Ehkä tuntien itkuhuutoa? Eihän sitä tosiaan mukavaa ollut kuunnella, mutta se oli vähänniinkuin laastarin repäisy - nyt se on ohi. Eikä se niin kamalaa edes ollut!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti