Sivut

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Perhejuhannus, joka meni jo


Meidän juhannus sujui rauhallisesti, kuten varmaan voi arvatakin. Perinteisestihän veteliläinen juhannus alkaa jo torstaina juhannuspesiksellä, jossa oli tänäkin vuonna sateesta huolimatta porukkaa kahden joukkueen tarpeisiin. Itse menin kentälle, kun olin saanut K:n nukkumaan. Mun peli jäi lyhyeksi, mutta hyvä niin. Löin vähän palloja kentälle, juoksin pari pesänväliä ja seisoskelin kentällä siepparina, niin ettei kukaan uskaltanut siihen lyödä. En tiedä kumpi voitti, mutta mulle tästä huimasta liikuntapyrähdyksestä tuli vähän supistuksia. Juoksut taisi olla siis tässä ja katotaan ens vuonna uudestaan.

Perjantai vietettiin järven rannalla sukulaisten kanssa saunoen, syöden ja kokkoa poltellen. Oltiin yötä mummolassa, niin sai tytön laitettua nukkumaan ja istuttua vielä ite iltaa muiden kanssa. Meillä oli itkuhälyttimenä applikaatio, joka antoi vähän vääriä hälytyksiä, mutta olisi toiminut myös oikeana hälärinä. Mun tabi oli siis tytön vieressä ja jos äänet nousi riittävän suuriksi, niin sain puhelimeeni tekstarin ja soiton. Pystyin vastaamaan ja kuuntelemaan että onko oikeasti mikään hätänä. Ei ollut :) Matka siis tytön nukkumapaikkaan ja meidän istuskelupaikkaan oli satakunta metriä, eikä meidän oikea itkuhäläri olis toiminut noin pitkälle matkalle.

Lauantaina vietiin tytär miehen vanhemmille yökylään ja suunnattiin istumaan iltaa kavereiden kanssa. Ruoaksi oli maailman hauskinta grilliruokaa: beer butt chicken. Kanaparoille tungettiin siis tölkki hanuriin ja istutettiin ne grilliin, tai tässä tapauksessa uuniin. Parasta lauantaissa oli se, että lähdetiin kotiin puoliltaöin ja aamulla sai nukkua niin pitkään kuin unta riitti. Eli yheksään, huikeaa. Mutta nukkuminen oli mahtavaa! Sunnuntaina käytiin vielä rippijuhlissa ja sittenpä alkoi olla juhannus taputeltuna.

Olen erittäin tyytyväinen tämän uuden Samsung Galaxy S4-puhkuni kameraan ja näihin kaikkiin kivoihin appseihin, mitä samppaan saa. Kuvakollaasi on tehty Aviary-kuvankäsittelyappsilla ja yhdistelty PhotoGrid-kollaasiohjelmalla. Kuvan ja lyhyemmän juhannusselityksen yritin julkaista jo sunnuntaina Bloggerin appsin kautta, mutta se ei suostu julkaisemaan mitään. Pieni miinus, mutta on varmaan korjattavissa.

Saatan olla vähän aivopeseytynyt Android-fanaatikko...

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Tyhjentyneitä puteleita


Lähes neljä kuukautta siinä meni, mutta nyt oon saanut taas kasan kosmetiikkapurtiloita tyhjennettyä. Jos asettaisin tavoitteen, niin se olis ainakin yhden vartalovoiteen tuhoaminen seuraavaan postaukseen mennessä. Oon laiska rasvailija ja erilaisia yleisrasvoja on kertynyt lähemmäs kymmentä. Eikä ne pirulaiset lopu koskaan!

Biotherm Biosource clarifying cleansing milk
Ostin tämän pienessä humalassa Tampereen Stockalta pari vuotta sitten. Ei valittamista, paitsi hinnasta, sillä näyttää nykyään maksavan 27 egeä. Mutta eipä pienessä hutikassa tämmösiä aattele, kun tietää putsarin unohtuneen kotiin :)

Lumene Matt Touch kasvovesi sekaiholle
Ei sovi mun naamalle, mutta tulipa ostettua ja ihmeen kaupalla myös käytettyä.

Dermosil Cleansing Mousse E
Aika kevyttä kamaa, eikä tepsi pakkelikerroksiin, mutta meikittömään naamaan ihan jees.

Yves Rocher Fruits de Noel
YR:n tuotteista tulee mieleen yläaste ja ne pienet lippulaput joita piti liimailla tilaukseen. Tämä on lahjaksi saatu ja vihdoin käytetty.

Garnier Miracle skin perfector BB-voide
Tämä oli kai se voide, joka teki BB:t tunnetuksi. Tummahko ja rasvainen, mutta ennemmin käytän näitä, kuin meikkivoiteita. Oon aina ollut laiska meikkaaja, ja varsinkin meikkivoiteen laittaminen on tuntunut kuin naamion olisi naamaan laastannut, joten tämmöinen kevyt päivävoide sopii mulle.

Ah, nyt ei tarvi enää jemmailla näitä purkkeja!

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Älä sotke meidän leikkistä!

Tässä taannoin avauduin jo nuorison sotkemisesta paikallislehden kolumnissa ja sitten vähän myös omissa statuspäivityksissäni. Viime aikoina olen avautunut aiheesta myös livenä nuorisolle. Tämä on pieni kylä ja jos ei nyt nuorta tunne, niin saatetaan olla sukua. Helposti saa varmaan myös kylähullun leikkikenttäkyttärin maineen, jota itse henkilökohtaisesti olen tässä tiedostamatta tavoitellut.

En oo (vielä) ryhtynyt kuvaamaan roskattua leikkistä ja tekemään  havainnoista jonkinlaista excel-taulukkoa. Ehkä se on seuraava askel?

Meidän vieressä, noin 200 metrin päässä, on kiva leikkikenttä. Löytyy kiipeilyteline, liukumäki ja kolmenlaiset keinut vauvakeinuineen. Lisäksi uutuutena semmoinen spider-kiikku, joka on näköjään nuorison suosikki. Käydään leikkiksellä, kun ehditään, mutta useamman kerran viikossa kuitenkin. Mulla oli tällä viikolla keskiviikkona vapaapäivä ja käytiin silloin K:n kanssa kahdesti leikkiksellä: samupäivällä unien jälkeen matkalla kauppaan ja iltapäivällä kirjastoreissun yhteydessä. Leikkiksellä asettelin lapsen ensin keinuun, tuuppasin vauhdit ja keräsin kettuuntuneena suurimmat roskat pois edestä. Jotain limu- ja energiajuomalapsia siellä käy merkkaamassa reviirinsä.

Kahdesti on pullonsirut saatu kerätä nyt kevään aikana. Ja puhumattakaan niistä tupakintumpeista, joita keinuja ympäröivä hiekka on pullollaan.

Voi hyvä hitto kun ärsytti sotkijat. Suunnittelin jo riistakameran hankkimista ja asettelua johonkin puuhun, niin saisin roskapönttöjä käyttämättömät tenavat kiinni ja edesvastuuseen.

Illalla sitten huomasin että leikkikentälle oli kerääntynyt enemmänkin porukkaa. Ihan oli auto ajettu keinujen viereen ja Cheekiä kuuntelivat. Tässä päässä sokka irtosi ja hullu leikkikenttäkyttäri lähti käymään tervehtimässä nuorisoa.

Keskustelu oli sivistynyttä. Nuoret oli huolissaan, että onko musiikki liian kovalla. Sanoin että ei, eikä mua moottoriajoneuvoilla ajelu kielletyissä paikoissa ärsytä, mutta roskaaminen häiritsee niin etten saa unta. Pyysin teinejä keräämään tölkit, tumppaamaan tupakkansa niihin ja siivoamaan tienoon lähtiessään. Ja olemaan rikkomatta pulloja. Ikinä.

Lupasivat. Ah, Suomella on vielä toivoa!

Mutta ne pyöräilevät ja energiajuomaa kiskovat varhaisteinit. Ne on mun tämän kesän missio!

torstai 13. kesäkuuta 2013

Mansikkaa ja voileipäkakkua


Aloin miettimään tuota otsikkoa. Millainenhan olis mansikkavoileipäkakku? Tai mansikkavoi? Tässä siis alkavan mansikkasesongin iloksi resepteille nimet, voisko joku keksiä vielä itse reseptin?

Kun lakkiais- ja valmistujaisjuhlat lähestyvät, niin perinteisesti mulle tulee aivan hillitön voileipäkakunhimo. Tänä vuonna ei lähdetty kuitenkaan mihinkään juhlimaan, mutta kun oikeasti näin untakin voikkarikaakusta, niin se oli vaan pakko tehdä. Tämä oli samalla tavallaan sellainen lomanlopettajaiskakku ja tein sen tuossa toukokuun vikalla viikolla. Vuorokausi näiden kuvien ottamisen jälkeen ei kakkua enää ollut murustakaan jäljellä. Sopivan kokoinen siis :)


En jaksa etsiä tarkkoja reseptejä tällaisiin ekstempore-mielihaluihin, joiden tarvikkeisiin pitää kuitenkin hieman nähdä vaivaa. Kakkua varten luin vähän voileipäkakkuresepteistä vinkkejä täytteisiin ja päädyin tekemään smetana-tuorejuusto-kylmäsavuhärkä -täytteen sekä oikaisin laittamalla toiseksi täytteeksi valmista italiansalaattia. Kostutin kakun maidolla, jossa oli loraus härkäfondia ja sepä oli kätevää se. Kosteuden puolesta ehkä onnistunein voileipäkakkuni, enkä yrittänytkään kostuttaa leipäviipaleita täydellisesti, vaan vähän miten sattuu. Hutaisemalla siis onnistuu kaikki.


Kaupassa oli myös ropposellinen kotimaisia mansikoita. Ostin niitä K:lle ja maistui. Yllättävän makeita muuten olivat mansikat kasvihuonemarjoiksi, mutta onneksi myös oikea mansikkakausi lähestyy.

Tähän napakka lopetus, jota en keksi. Piste.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Eka kosketus ruohikkoon



On ollut kesää! Meidän viimeiset lomaviikot toukokuussa kuluivat K:n kanssa ulkona pyöriskellen ja lämmöstä nauttien. Viime viikolla aloitin kesätyöt ja K hoitopäivät mummolassa. Jos oikein alkaa ajattelemaan asiaa, niin onhan se vähän haikeaa olla töissä ja erossa lapsesta, mutta en ajattele niin. Kun ekan päivän alkujännityksestä pääsin ja sain hommat eteen, niin mikäs siinä naputellessa. Työskentelen siis kesän toimittajana maakuntalehti Keskipohjanmaassa. Kiva ajatella jotain muuta kuin lapsen kanssa eloa tämä kesä, kun syksyllä sitten starttaa tuplavauvavuosi.


K:lla on kuluneet päivät mukavasti hoidossa. On kotiruokaa ja touhuavat isovanhemmat. Jo viikossa tuntuu tytölle tulleen muutamia uusia temppuja erossa vanhemmista. Esimerkiksi eilen mies kylvetti lapsen, ja se keksi siinä alkaa liu´uskelemaan ammeessa. Taito täytyy olla peräisin mummolasta, sillä K on ottanut siellä viime viikon hellekeleillä päiväkylpyjä. Tai sitten lapseni on nero tai pelle.

Hän näyttää tässä niin isältään.

Olen hakenut K:n hoidosta noin kuuden aikoihin ja K on mennyt sitten nukkumaan klo 20 mennessä. Kovin lyhyen aikaa K on siis päivittäin viettänyt mun seurassa, mutta toisaalta taas viikonloppu elettiin symbioosissa. Mun työ on kaksivuorotyötä ja tällä viikolla on vapis viikolla, sekä iltahommia loppuviikko. Eksoottista vaihtelua, en oo ennen oikein oikeissa vuorotöissä ollut.


K on nyt kohta vuoden ja pari kuukautta päälle. Ottaa haparoivia askelia, kun huvittaa, mutta pääosin eteneminen tapahtuu kontaten. Hellekeleillä typy kulki mekko päällä naisellista karhukävelyä pihalla, kun tuntui varmaan ruoho inhalle polvissa.

Lasiterassin edessä on muuten alue, johon ollaan vuosikaudet kaavailtu terassia. Alkukeväästä tehtiin miehen kanssa suunnitelmia ja erinäisiä laskelmia, että kuinka iso ja minkä mallinen tuohon tulis. Kun summa oli nelinumeroinen ja projekti tuntui paisuvan yhä vain, niin mä laitoin jarrut maahan ja päätin että tehään sittenkin tuohon pihalle vain hiekkalaatikko.

Sitä terassia on mietitty oikeastaan yhtä pitkään mitä ollaan tässä asuttu ja mietitään varmaan vastakin. Mulle ei oo vaan tullut siitä semmosta visiota ja oon myös sitä mieltä, että jos jokin asia ei tunnu ajatuksena hyvälle, niin se on parempi jättää tekemättä.

Kuvissa ei siis näy, mutta tuossa on semmonen entinen kukkapenkkialue, joka on epämääräisen mallinen roskaläjä ja se pitäis siis kaivaa ylös, rakentaa ympärille hiekkiksenreunis ja täyttää sannalla. Tästä mulla on visio ja ajatus tuntuu hyvälle, joten se pitää toteuttaa.


Aivan tässä hämmästyin, kun blogille oli yhtäkkiä tullut monta uutta lukijaa. Tervetuloa! Mä olen koettanut tässä parantaa bloggaustapojani, eli ottaa tämän päivittelyn edes viikottaiseksi tavaksi, eikä satunnaiseksi huviksi. Apuna siinä on ainakin tuo ihana uusi puhelin, kun oon niin laiska purkamaan kamerasta kuvia koneelle ihan jokaista aihetta varten. Viikonloppuna purin siis kuukauden otokset järkkäristä koneelle vihdoin, siinä syy kuvakimaraan :)

Mutta nyt uni!

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Buzz! Veet ja viimetipannainen

Yksi meidän perheen suurimmista ja ikuisista aviokriiseistä on deadlinevenytys. Mieheni haluaa tehdä asiat ajoissa ja lähteä aina etuajassa. Itsehän teen kaiken viimeisenä mahdollisena hetkenä ja mielellään oon akateemisen vartin verran myöhässä. 


Aasinsillan kautta taas asiaan. Pääsin kauhukseni mukaan Veetin Buzzador-kampanjaan, jonka viimeinen raportointipäivä on tänään. Tai siis pari tuntiahan tässä vielä on vuorokauden vaihtumiseen aikaa, joten mikäs kiire tässä on :) Sentään kampanjan testiosion olen suorittanut jo aikaisemmin. Kampanjaan pääseminen tarkoitti siis sitä, että jouduin ekaa kertaa vahaamaan sääret pinkillä mönjällä. Niin minä tässä eräänä leppoisana toukokuun iltana katsoin telkkarista CSI:tä ja kidutin itseäni repimällä säärikarvoja ihosta irti.

Hirveen hankala keksiä tästä repimisprojektista mitään positiivista. Homma kesti niin jumalattoman kauan vrt. höylä, joten vahasin vain oikean säären ja toisen jalan höyläsin vertailun vuoksi seuraavana päivänä. Sanoisinkin, että en oikeasti näe vahaushommaa niin äärettömän ylivertaisena säärikarvanpoistomenetelmänä, että tekisin ko. hommaa ilman jotakin pätevää syytä. 

Koska edellisestäkin buzzador-kamppiksesta tein MB-lehden innoittaman testiyhteenvedon, niin jatketaan samalla linjalla.


Veet EasyWax Sähkökäyttöinen roll-on. KESKIAIKAINEN KIDUTUSMENETELMÄ PINKISSÄ KUORESSA. Hinta: n. 55e. Pakkauksen sisältö: lämmityslaite ja sen korkki, roll-on-vahapakkaus (50 ml), erityisesti sääri- ja käsikarvojen poistamiseen, 12 kuitukangasliuskaa, 4 jälkihoitopyyhettä, teline ja virtajohto.
Idealtaan tekninen ratkaisu säärten vahaukseen. Vaha pysyy oikean lämpöisenä ja levittyy tasaisesti, mutta vahausneitsyelle laitteen, kangasliuskan ja repäisykivun kanssa toimiminen ärsytti. 
HYVÄÄ: Vaha pysyy siististi tallessa laitteessa. HUONOA: Vahausprosessi kestää kokemattomalla ja höyläykseen tottuneella liian pitkään. KENELLE: Pitkäpinnaiselle ja matalalla kipukynnyksellä varustetulle pinkistä pitävälle.


Tulipa tylyä ja suoraa tekstiä. En siis ihastunut ja aion pitäytyä tässä tutussa höylässäni. Sekin on sattumalta pinkki. 

Käyttöohjeet muuten Veetin käyttöön lukaisin suoraan Lauran blogista. Siellä oli hyvät neuvot kuvien kera.

Ps. Kuvat on otettu mun uudella lelulla, Samsung Galaxy S4 -superpuhelimella ja vaikka näille on kyllä näytetty Photoshoppia, niin olen erittäin tyytyväinen laatuun. Lisäksi Samppa lataa kuvat meidän kotiverkossa ollessaan automaattisesti Dropboxiin, josta sain ne tosiaan blogikäyttöön näppärästi. Saapa nähdä onko tuolla pokkarikameralle enää käyttöä lainkaan!

"Oota mä haen kameran"

Tässä taannoin reipas tyttäremme löysi takkahuoneesta ämpärin, johon on lapioitu tuhkat takasta. K sai puuhata hetken rauhassa hiilenpalasten kanssa ja tältä se näytti:


"Oota vähän, mä hain kameran."




Meidän takassa ei ole semmoista tuhkaritilää, joten kaikki palojämät pitää lapioida pois alta, jotta pesä syttyy hyvin. Tuhkaa syntyy siis paljon talven aikana. Olikohan niin, että marjapuskien juurelle tuhka olis hyvää? Oon kuitenkin tyhjentänyt ämpärin yleensä meidän toimimattomaan kompostiin, ikäänkuin pois edestä ja silmistä.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Partiota pienille


Käytiin tänään partiossa Vaasassa K:n kanssa. Aluksi aattelin, että en Myötäpäiville lähde, koska oon tehnyt pelkkiä partio-ohareita. Sitten lähdin ja onneksi lähdin. Oli kiva nähdä kaikki ne ihmiset, edes ohimennen! Oli kiva antaa K:n temmeltää ihmisiä ja muita lapsia seuraten.

Partio on mulle rakas harrastus tavalla, jota en osaa selittää. Se, että oon partiossa on vaikuttanut siihen, millainen ihminen oon. Vastuu, jota oon saanut kantaa, ihmetyttää vieläkin. Että miten hitossa pystyin semmoseen 18-kesäisenä?

Tänään osallistuttiin K:n kanssa vain perhepartio-ohjelmaan, minkä kautta pääsee enemmänkin aistimaan ison tapahtuman tunnelmaa, kuin osallistumaan siihen kunnolla. Olisin halunnut olla mahdollistamassa isompien partiolaisten tapahtumaa, mutta joskus toiste sitten. Oli kiva, että K näki ihmisiä ja toisia lapsia. Äitinsä oppi, että tommosiin tapahtumiin tarvitaan kantoväline (lapsenkantorinkka ehkä?), itselle reppu ja reppuun reilulla kädellä pillimehuja, maissinaksuja ja muuta järsittävää.


Treffattiin myös pikaisesti ohimennen Why you littlen ja Päden kanssa.


Kotimatkalla kävi näin. Tiikerikin oli reissussa mukana.

Joskus aikanaan harrastin partiota niin paljon, että tunsin itseni korvaamattomaksi. En todellakaan tuntenut enää, onneksi! Hieno tapahtuma, hieno keli ja hienoja ihmisiä. Menkää fiilistelemään nettisivuille.

Ps. Mä oon muuten tehny tuon Myötäpäivälogohyrrän vuoden 2009 Myötiksille. Enpä olis aatellu, että sitä käytetään toistamiseen. Kuriositeettinä mainittakoon, että olin silloin tapahtuman staabissa (siis ydinsuunnitteluryhmässä) ja kun hyväksytin jätkillä logoa, niin piruuttani laitoin hyrrän vastapäivään, eikä KUKAAN huomannut. Olisivat hyväksyneet sen semmosenaan.