Sivut

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Eka kosketus ruohikkoon



On ollut kesää! Meidän viimeiset lomaviikot toukokuussa kuluivat K:n kanssa ulkona pyöriskellen ja lämmöstä nauttien. Viime viikolla aloitin kesätyöt ja K hoitopäivät mummolassa. Jos oikein alkaa ajattelemaan asiaa, niin onhan se vähän haikeaa olla töissä ja erossa lapsesta, mutta en ajattele niin. Kun ekan päivän alkujännityksestä pääsin ja sain hommat eteen, niin mikäs siinä naputellessa. Työskentelen siis kesän toimittajana maakuntalehti Keskipohjanmaassa. Kiva ajatella jotain muuta kuin lapsen kanssa eloa tämä kesä, kun syksyllä sitten starttaa tuplavauvavuosi.


K:lla on kuluneet päivät mukavasti hoidossa. On kotiruokaa ja touhuavat isovanhemmat. Jo viikossa tuntuu tytölle tulleen muutamia uusia temppuja erossa vanhemmista. Esimerkiksi eilen mies kylvetti lapsen, ja se keksi siinä alkaa liu´uskelemaan ammeessa. Taito täytyy olla peräisin mummolasta, sillä K on ottanut siellä viime viikon hellekeleillä päiväkylpyjä. Tai sitten lapseni on nero tai pelle.

Hän näyttää tässä niin isältään.

Olen hakenut K:n hoidosta noin kuuden aikoihin ja K on mennyt sitten nukkumaan klo 20 mennessä. Kovin lyhyen aikaa K on siis päivittäin viettänyt mun seurassa, mutta toisaalta taas viikonloppu elettiin symbioosissa. Mun työ on kaksivuorotyötä ja tällä viikolla on vapis viikolla, sekä iltahommia loppuviikko. Eksoottista vaihtelua, en oo ennen oikein oikeissa vuorotöissä ollut.


K on nyt kohta vuoden ja pari kuukautta päälle. Ottaa haparoivia askelia, kun huvittaa, mutta pääosin eteneminen tapahtuu kontaten. Hellekeleillä typy kulki mekko päällä naisellista karhukävelyä pihalla, kun tuntui varmaan ruoho inhalle polvissa.

Lasiterassin edessä on muuten alue, johon ollaan vuosikaudet kaavailtu terassia. Alkukeväästä tehtiin miehen kanssa suunnitelmia ja erinäisiä laskelmia, että kuinka iso ja minkä mallinen tuohon tulis. Kun summa oli nelinumeroinen ja projekti tuntui paisuvan yhä vain, niin mä laitoin jarrut maahan ja päätin että tehään sittenkin tuohon pihalle vain hiekkalaatikko.

Sitä terassia on mietitty oikeastaan yhtä pitkään mitä ollaan tässä asuttu ja mietitään varmaan vastakin. Mulle ei oo vaan tullut siitä semmosta visiota ja oon myös sitä mieltä, että jos jokin asia ei tunnu ajatuksena hyvälle, niin se on parempi jättää tekemättä.

Kuvissa ei siis näy, mutta tuossa on semmonen entinen kukkapenkkialue, joka on epämääräisen mallinen roskaläjä ja se pitäis siis kaivaa ylös, rakentaa ympärille hiekkiksenreunis ja täyttää sannalla. Tästä mulla on visio ja ajatus tuntuu hyvälle, joten se pitää toteuttaa.


Aivan tässä hämmästyin, kun blogille oli yhtäkkiä tullut monta uutta lukijaa. Tervetuloa! Mä olen koettanut tässä parantaa bloggaustapojani, eli ottaa tämän päivittelyn edes viikottaiseksi tavaksi, eikä satunnaiseksi huviksi. Apuna siinä on ainakin tuo ihana uusi puhelin, kun oon niin laiska purkamaan kamerasta kuvia koneelle ihan jokaista aihetta varten. Viikonloppuna purin siis kuukauden otokset järkkäristä koneelle vihdoin, siinä syy kuvakimaraan :)

Mutta nyt uni!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti