Sivut

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Radiradiradi rallaa!

Käsilaukun uudet lisätarvikkeet. Onneks ostin just ison ja hyvän!

"Katshinggg!", kuului labran sokerimittarista, kun kävin siellä männäviikolla heittämässä vadelmanmakuisen kökkölitkun naamariin ja istumassa parin tunnin välein verinäytettä antamassa.

Jättipotti! Kaikki kolme arvoa yli sallittujen rajojen! Pari tuntia testinannosta soittivat tulokset neuvolasta ja raskausdiabetes-tuomion. Sain järkevän kehoituksen jättää kaikki herkut loppuraskauden ajaksi ja mittaamaan sokereita, koska sattumalta mulla oli nyt maanantaille äitipolille kyttäysaika.

Viikonlopun yli mittaillessa selvisi, että paastoarvot oli aina yli maagisen sallitun luvun 5.5, aamulla pitää syödä ruisleipää ja salaatti on hyvis, hiilari pahis.

Äitipolilta sain sitten mukaan myös insuliinit. Pitkävaikutteista iltaisin ja lyhytvaikutteista ennen aamupalaa, lounasta ja päivällistä. Määrät on ihan naurettavan pieniä, vain muutamia yksiköitä, mutta silti paastoarvo oli välittömästi tänäaamuna kohdillaan ja samoin ruokailujen jälkeiset arvot.

Raskausdiabetes-hommat on siis tuttuja jo K:n odotuksesta ja rehellisesti sanoen en muunlaista diagnoosia odottanutkaan rasituksesta saavani. Kn loppuraskaudesta radi vaan paheni, mutta tytöllä ei mitään sokeriongelmia ollut kuitenkaan synnytyksen jälkeen. Kieltäydyin kuitenkin pitkään insuliineistä ja yritin hoitaa radia ruokavaliolla, mutta loppua kohden oli pakko suostua insuliiniin, kun arvot heitteli pienilläkin hiilarimäärillä.

Joten nyt otin ihan suosiolla insuliinin käyttöön heti diagnoosin saatuani. En halua tai jaksa pinnistellä heittelevien numeroiden kanssa ja tuntea itteäni jatkuvasti epäonnistuneeksi kun arvo onkin kymppi, vaikka pitäis olla seiska.

Mä haluaisin muuten semmoisen normaalin raskauden, jossa ultrakuvia saadaan tasan kaks. Mulla on niitä jo tässä vaiheessa pino. Mä en halua keskustella minkään neuvolantädin kanssa sokeripaloista, joita jogurttipurkki sisältää. En halua tietää tarkkaan, että mikä raskausviikko on menossa, mutta väkisinkin se luku pysyy päässä kun joudun sen kertaamaan viikottain jollekin terveydenhoitotaholle. Nii ja on mulla se appsikin, joka ilmoittaa joka torstai, että minkä vihanneksen kokoisia kersat milloinkin on.

Odotan siis parhaillaan kahta maissintähkää. Ensi viikolla ne muuttuu lantuiksi.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Eilisen itkut


Eilen illalla istuskelin koneella ja selasin internettiä. Törmäsin tähän linkkiin, jossa oli kuvilla todistettu asioita, jotka palauttaa uskon ihmisyyteen. Eläinpelastukset ja muut vastaavat ei hätkähdytä mua pätkääkään - oikeastaan oon tullut vaan yhä eläinvihaisemmaksi lapsen myötä, mutta tämä viesti oli ihan mahtava ja hanat avautui heti.

Ensinnäkin samaistun tilanteeseen. Väsyneet vanhemmat 1-vuotiaan kanssa ravintolassa, eikä lapsi ole yhteistyöhaluinen. Huutaakin jopa. Perhe pelkää muitten ruokailijoiden pahastuvan ja ehkä joku luokin heihin katseen alta kulmien. Ensin syötetään lapselle mössö, sitten vanhemmat vetävät lähes vuorotellen annoksensa  siinä ohessa ja pyytävät kiireessä laskun, joka onkin tuollainen viesti.

Kuulostaa niin uskomattomalle tapahtumalle ja tämä oli niin hieno ele tuntemattomalta!

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Ikävä urheilua ja hikeä

En oo markkinahölkänny tänäkään vuonna.

Mä haluan juosta. Haluan kiskoa intervallia lähimetsässä ja kiristää tahtia ylämäessä. Haluan kuunnella Eye of the tigeriä ja painella yksin kesäillassa- tai aamussa pitkin polkuja. Ikävöin ihan käsittämättömän paljon rankan urheilun jälkeistä euforista tunnetta ja sen päälle saunaa.

Kävin kevään ensimmäisellä ja yllättäen myös viimeisellä juoksulenkillä kun tieltä pilkotti asfaltti. Sen jälkeen olen käynyt vain muutaman kerran iltarasteilla vapun tienoilla. Sitten annoin periksi ja totesin itsekseni, että en jaksa.

Liikunta on nyt sitä, kun kävelen parkkipaikalta töihin ja takaisin.

Extremerun on yliarvostettu. Makaan sohvalla ja syön jätskiä sen sijaan. Otan kuvan ja jaan sen istagramissa. 

Valitin tätä jo miehellekin ja syyllistin sitä, koska ei ole ketään muuta ketä syyttää. Sen syy, että oon raskaana ja valas! Sen syy, että herään jo nyt aamuöisin, enkä saa enää unta. Sen syy, että on niin vaikeeta.

Iltaisin syön jätskiä, koska radia ei ole vielä todettu ja K:n puuronsyönti oli taas sellainen show, joka vaati jotain makeaa. Ja koska selvisin taas yhdestä päivästä.

Multa kysytään paljon, että miten oon jaksanu. Että jaksanko töissä hyvin. Jaksan. Jaksanjaksanjaksan. Takerrun töissäoloon kuin hukkuva renkaaseen ja vaikka vapaapäivinä vedän kahdet päikkärit, niin töissä jaksan. Lenkille en jaksa.

Suunnittelen jo itsekästä lenkkiohjelmaa vuodelle 2014 ja olis ihan hauska kokeilla jopa PT:tä, mutta hoidetaas tää tuplasynnytys eka alta pois.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Miltä näyttää 1000 pallomeren palloa?


Tai oikeasti palloja on noin 800 kpl, lukema vaatii tosin tarkistuslaskennan. Tilasin pallomeren pallot täältä ja maksoin niistä 90 euroa. Jotenkin ajattelin, että näitä olis ihan käsittämätön määrä. Siis niin paljon, että meidän terassi täyttyisi. Tosiasiassa sain yheksällä kympillä pussukan palloja, jonka sisältö hädin tuskin riitti peittämään K:n puhallettavan uima-altaan pohjan. Olen siis pettynyt. Erittäin pettynyt. Saatan jopa reklamoida!


Ja katsokaa tätä lasta! Näyttääkö tämä lapsi siltä, että on palloista iloinen.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Buzz! Koetan luottaa pinkkiin


Sattuipa niin, että pääsin mukaan Buzzadorin Vanish-kampanjaan. Sattui myös niin, että perkasin ja keittelin juurikin paketin saapumisesta seuraavana päivänä mansikkahilloa, jota oli mm. joka paikassa. Laitoin siis illalla pesukoneen pyörimään, mutta sitä ennen testasin tahrat tuolla pinkillä mömmöllä. Testissä oli mukana buzzauspaketin mukana tullut kangaskaistale, K:n valkoiset legginssit ja parhaat päivänsä nähnyt keittiöpyyhe.

En ole koskaan harrastanut tahranpoistoaineita, mutta toisaalta meillä ei ole oikein ollut pahemmin tarvettakaan semmoiseen ennen K:ta. Nyt niitä tahroja vaan syntyy tehokkaammin mitä ennen.


Paketin mukana tuli siis pieni kangaskaistale, joka kannustettiin sotkemaan ja pesemään. Lapussa on mansikkaa, huulipunaa, mustaherukkahilloa, ketsuppia ja punajuurta. Lisäksi keskellä oliiviöljytahra. Tätä en mitenkään liotellut tai käsitellyt ennen koneeseen laittamista, eli valkopyykin sekaan heitin vain mitallisen tuota kuvan Vanish-pöntön ainetta.


Legginsseihin hieroin jonkin ohjeistuksen mukaisesti vesi-vanish-seosta. Olisin ajatellut, että tuosta olis tullut tasaista massaa, mutta aineen koostumus pysyi rakeisena veteen sekoitettunakin.


Lisäksi paketissa tuli Vanish-geeliä, jota kaadettiin korkkiin ja korkissa ollutta pyörylää hangattiin kankaaseen. Kauheen hankalaa, mielestäni.


En hinkannut geeliä jokaiseen pyyhkeen tahraan. Melko sotkuista hommaa oli.


Jännityksellä odotin pyykkien kuivumista, oikeasti! Legginsseistä oli mansikkatahrat hävinneet, mutta edellisellä käyttökerralla tullut tahra ei hävinnyt, ehkä haaleni vaan hieman. Valkoiset vaatteet taaperolla on muutenkin aika vaarallinen yhdistelmä, mutta valkoiset legginssit mätsää kaikkien kesämekkojen kanssa.


Pyyhkeestä hävisivät mansikkatahrat, mutta vanhat jäivät. Tosin nyt pyyhe on roikkunut jo viikon verran pihalla, joten ehkä aurinko on tehnyt tahroille tehtävänsä :)


Pienenpieni kangasriekale puhdistui ilman minkäänlaista esikäsittelyä täysin, pesuaineen seassa oli vain mitallinen Vanishiä. Tekis mieli tehdä sotkutesti tälle uusiksi ja olla laittamatta koneeseen yhtään Vanishiä.

En oikein tiedä, mitä Vanishistä ajattelisin. Jotenkin mun korvaan on särähtänyt mainoslauseen "poistaa bakteerit"-kohta, joka käsittääkseni on nyt myös poistettu. Miksi niitä bakteereja pitäisi pyykistä erityisesti tappaa? Bakteerit on hyvä asia. Make love, not war.

Oon kuitenkin jo keväästä lähtien laittanut valkopyykkikoneelliseen mitallisen pinkkiä, mutta en tiedä onko se nyt ratkaisevasti vaikuttanut pyykkien tahratasoon. Uskonasialta vaikuttaa tämäkin, mutta aion jatkaa samalla linjalla valkopyykin kanssa ja ehkä jopa esikäsitellä joskus K:n valkoisia vaatteita tahroista.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Yhdessä


Meillä on ollut semmoista söpöstelyperheaikaa koko viikonloppu täynnä. Kauniita kesäpäiviä, jolloin syödään mansikoita ja nukutaan kahet päikkärit. Eikä ollu mihinkään menoa, paitsi eka vähän markkinoille ja sitten uimaan.


Se osaa juoda pillimehua, istua yllättävän nätisti tuolilla ja kiivetä ylös urheilukentän korkeita katsomoportaita. Ja suuttua verisesti, kun se nostetaan sieltä alas. Illat on ollut iloisia ja riehakkaita, kun K on ottanut kaiken irti meidän molempien kotonaolosta.

Kun K on viikot ollut mummolan muonavahvuudessa, niin mä oon tehnyt ihan säälittävän vähän ruokaa viime viikkoina. Keittänyt vaan perunoita vapaapäivinä ja iltaisin syödään jotain sekalaista miehen kanssa kaapista. Jääkaapista löytyykin lähinnä aamupalatarpeita. Mitäs sitä tosin kesällä tarvii muuta kuin uusia perunoita, sillipurkin ja mansikoita?

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Kaksosmyytinmurtaja ja muuta sanottua


Olen pahoillani. Olen tehnyt listan latteuksista, hauskuutuksista ja muista kommentoinneista, mitä on tullut vastaan tässä kaksosuutisia kertoessa. Älkää huoliko, en ole pahastunut kuin yhdestä kommentista ja se oli aina niin terävä: "Oliko vahinko/tarkoitus?". Älkää koskaan kysykö tuota kysymystä keneltäkään. Kiitos.

Siinähän ne kaksi menee, mitä yksikin.
Ihminen venyy uskomattomiin saavutuksiin pakkotilanteessa ja monesti vielä nauttii siitä. Jotku juoksee maratoneja tai jotain ihan sairaita ultrajuoksuja.

Kohta niillä on sitten seuraa toisistaan.
Näppärä hakea lauantai-iltana poliisilaitokselta yhden sammuneen teinin sijasta kolme.

No kyllä teillä tulee olemaan rankkaa.
Sanoisin, että varmaan jonakin aamuna olen palasina, mutta ei sellainen ole mikään pysyvä olotila, vaan hetken hajoaminen. Sitä varten on hyvä pitää kaapissa suklaata.

Onko teidän jommankumman suvuissa kaksosia?
On. Molempien. Miehen suvun kaksosuuksilla ei tosin ole mitään merkitystä kaksosasioissa, vaan erimunaiset kaksoset periytyvät äidin puolelta. Ja identtiset on luonnonoikku. Mun äidin äidin äiti synnytti esikoisinaan 20-luvulla kolmoset, jotka jäi eloon. Muita tuplia en toistaiseksi siltä puolen sukua tiedä. Todennäköisesti meidän kaksoset on identtiset, mutta tämä selviää vasta kun syntyvät.

Miltä se nyt tuntuu?
Paksulta. Isolta. Ihmeeltä.

No te saatte sitten Kelalta kaikkia etuuksia?
Jep, kolme äitiyspakkausta ja 60 päivää ekstraa vanhempainvapaana.


Hassua, miten ihmisten reaktiot ja kiinnostukset on niin samoja kautta linjan. Odotan pikkuvauva-ajan vakiokysymyksiä: "miten teidän yöt menee?". Se on semmonen varma keskustelunavaus. Tiedän sen, koska oon itsekin ko. kysymystä käyttänyt :)

Onko listaan lisätättävää?

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Mustikkajogurttikakku


Nykyään tulee leivottua harvoin, jos koskaan, mutta maanantain vapispäivänä leipasin jääkaappiin unohtuneesta mustikkajogurtista kakun. Oli helppo, nopea ja hyvä. Ainekset ja suuntaviivat katsoin täältä, mutta luonnollisesti tein kaiken vain vähän sinnepäin. Sain myös useamman ainesosan kulutettua loppuun tähän kakkuun. Mun pitää joskus muistaa kuvata blogiin tapa, jolla kirjoitan reseptit netistä nopeesti paperille, kun harvemmin niitä tulostelen. Yllättyisitte!

Mustikkajogurttikakku
5 dl vehnäjauhoja
3,5 dl sokeria (kaikki mitä löytyi)
1 tl soodaa
2 tl kanelia
2 tl vanilijasokeria (loppui, osta lisää. et muista kuitenkaan)
3 kpl kananmunia (kennonloppu)
4 dl mustikkajogurttia (älä osta lisää, K inhosi)
200 grammaa margariinisulaa (sattui olemaan suolatonta)

Kaikki sekaisin samassa astiassa! Ei tarvita mitään sähkövatkaimia edes, puulusikka riittää. Mulla oli vain tavallinen irtopohjavuoka, ei sitä kuivakakkuvuokaa. Uunissa 175 astetta ja noin 50 minuuttia. Alkuperäisessä ohjeessa oli tunti, mutta alkoi kaveri ottaa niin väriä, että otin pois. Eikä jäänyt tassiseksi edes keskeltä, mutta oli sen sijaan kostea. Kiitos Putouksen Marja Tyrnin, mulle tuli nyt likainen olo tästä torttuohjeesta.

Mutta hyvä oli kakku. Närästi vain hiukan.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Lapselle kenkiä, konjakinvärinen laukku äidille, sukkia kaikille

Mummon ostamat uudet miikkarijutut käytössä ja silti tänään leikkiksellä kysyttiin, että onko tämä poika vai tyttö.
Näyttää siltä, että tyttäreni on oppinut vihdoin kävelyn jalon taidon ja eteneminen tapahtuu 90 prosenttisesti kahdella raajalla. Sen minkä ehjissä housuissa jatkossa säästää, menettää kenkäbudjetissa. Tähän mennessä tytsyllä on ollut käytössään sekalainen kokoelma kirppareilta hakuammunalla haalittuja popoja, joista lähinnä vain yhdet sandaalit on osoittautuneet käyttökelpoisiksi. Suurin haaste on kengän ahtaminen lapsen jalkaan ja näin lyhytpinnaisen aikuisen näkökulmasta katsottuna, on tärkeää että sullominen on helppoa ja menee kerralla oikein.

K etenee käsiään olkapään tasalla heilutellen.
Sandaaleilla pärjää varmaan kesäkuukaudet vielä poistiehensä, mutta jonkinlaisille lenkkaritennareille vois olla käyttöä. Mietin tässä taktiikkaani kenkäostoksille, koska en oo tainnut koskaan mainita, mutta inhoan yli kaiken myyjien kanssa asioimista ja kenkäasioissa joutuu oikeastaan aina konsultoimaan ammattilaista. Lisäksi kaikki kengät on rumia. Hyvät ennakkolähtökohdat täällä.



Olen myös aika pitkään etsinyt konjakinväristä laukkua, joka ei maksaisi satoja euroja ja jossa olisi pitkä hihna. Niin pitkä, että sen saa ripustettua rattaisiin roikkumaan. Selailin isojen nettivaatekauppojen konjakinväristen laukkujen tarjontaa ja tilasin lopulta Nellyltä Embla Bagin, joka toivottavasti on just tuommonen. Etsin myös konjakkisia ballerinoja kympeillä, ei satasilla, mutta ei tärpännyt. Mä miellän ballerinat suorastaan kertakäyttökamaksi, enkä oo valmis näkemään kesälipsuttimia minkäänlaisena sijoituksena tulevaisuutta ajatellen. Kunnon urheilukamat sen sijaan on sijoitus. 

Otsikossa mainitaan vielä sukista. Olen tullut empiirisissä tutkimuksissa vuoden käytön jälkeen siihen tulokseen, että kivilattia kuluttaa sukat rikki parkettia tai laminaattia nopeammin. Ja ihan hyvä niin, koska ei ne mitään perintokamaa tarvi olla.

Miten tässä nyt edettäisiin? Eccolle vai markettiin? Saanko tilata kenkiä lapselle netistä, vai vääntyykö sen nilkat heti? Miksi kaikkialla sanotaan, että ensikenkien pitää olla hyvät? Onko helposti puettavat kengät niitä hyviä kenkiä, ovathan? Kuinka nopeasti lapsen jalka kasvaa?

Miksi meillä Suomessa on neljä vuodenaikaa = tarvitaan neljät eri kengät? Ympärivuotinen varvassandaalikeli olis mun mielestä ratkaisuista paras.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Puoliväli häämöttää!


Raskaus alkaa olla puolessa välissä. Hurraa! Rakenneultra on ihan kohta.

Kun loppukeväästä valitin, että en jaksa mitään, niin nyt on tilanne ihan toinen. Osaksi tähän taitaa vaikuttaa se, että töissä ei tarvi poukkoilla, vaan saa istua rauhassa, mutta kuitenkin liikettä tulee lounaalle mennessä ja juttukeikoilla käydessä. Lisäksi parkkeeraan auton osittain tarkoituksella kauemmaksi, jolloin aamuisin ja iltapäivisin tulee pätkän verran käveltyä. Pätkä tarkoittaa puolta kilometriä suuntaansa.


Eilen olin tosin vielä työpäivän jälkeen kokouksessa ja ekan kerran alkoi istuminen tuntumaan todella raskaalle. Vauvatkin liikkui jotenkin erityisen vilkkaasti ja tässä raskaudessa uutuusvaivana tullut lonkkakipu juili. Tänään on vapispäivän kunniaksi käyty tytön kanssa hammaslääkärissä sekä mansikanhaussa, pidetty pieni uimatauko ja kuulostaisi myös, että päikkäritauko on nyt alkanut myös. Kunhan on koomailtu riittämiin, niin jatketaan asiainhoitoa. Mietin tässä myös, että oisko aika kypsä toisen pakastimen hankkimiseen? Haluaisin säilöä nimittäin mansikoita ihan älyttömän paljon. Viime vuonna sulloin pakkaseen kolme laatikollista ja ne riitti kitsastellen talven yli.


Meidän pihalle on entiset asukkaat istuttaneet pioneja. Ne on mahtavia kasveja ne! Voisin ottaa enemmän, sillä kukat, jotka kukoistaa hoidotta on parhaita.