Sivut

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Ikävä urheilua ja hikeä

En oo markkinahölkänny tänäkään vuonna.

Mä haluan juosta. Haluan kiskoa intervallia lähimetsässä ja kiristää tahtia ylämäessä. Haluan kuunnella Eye of the tigeriä ja painella yksin kesäillassa- tai aamussa pitkin polkuja. Ikävöin ihan käsittämättömän paljon rankan urheilun jälkeistä euforista tunnetta ja sen päälle saunaa.

Kävin kevään ensimmäisellä ja yllättäen myös viimeisellä juoksulenkillä kun tieltä pilkotti asfaltti. Sen jälkeen olen käynyt vain muutaman kerran iltarasteilla vapun tienoilla. Sitten annoin periksi ja totesin itsekseni, että en jaksa.

Liikunta on nyt sitä, kun kävelen parkkipaikalta töihin ja takaisin.

Extremerun on yliarvostettu. Makaan sohvalla ja syön jätskiä sen sijaan. Otan kuvan ja jaan sen istagramissa. 

Valitin tätä jo miehellekin ja syyllistin sitä, koska ei ole ketään muuta ketä syyttää. Sen syy, että oon raskaana ja valas! Sen syy, että herään jo nyt aamuöisin, enkä saa enää unta. Sen syy, että on niin vaikeeta.

Iltaisin syön jätskiä, koska radia ei ole vielä todettu ja K:n puuronsyönti oli taas sellainen show, joka vaati jotain makeaa. Ja koska selvisin taas yhdestä päivästä.

Multa kysytään paljon, että miten oon jaksanu. Että jaksanko töissä hyvin. Jaksan. Jaksanjaksanjaksan. Takerrun töissäoloon kuin hukkuva renkaaseen ja vaikka vapaapäivinä vedän kahdet päikkärit, niin töissä jaksan. Lenkille en jaksa.

Suunnittelen jo itsekästä lenkkiohjelmaa vuodelle 2014 ja olis ihan hauska kokeilla jopa PT:tä, mutta hoidetaas tää tuplasynnytys eka alta pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti