Sivut

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Radiradiradi rallaa!

Käsilaukun uudet lisätarvikkeet. Onneks ostin just ison ja hyvän!

"Katshinggg!", kuului labran sokerimittarista, kun kävin siellä männäviikolla heittämässä vadelmanmakuisen kökkölitkun naamariin ja istumassa parin tunnin välein verinäytettä antamassa.

Jättipotti! Kaikki kolme arvoa yli sallittujen rajojen! Pari tuntia testinannosta soittivat tulokset neuvolasta ja raskausdiabetes-tuomion. Sain järkevän kehoituksen jättää kaikki herkut loppuraskauden ajaksi ja mittaamaan sokereita, koska sattumalta mulla oli nyt maanantaille äitipolille kyttäysaika.

Viikonlopun yli mittaillessa selvisi, että paastoarvot oli aina yli maagisen sallitun luvun 5.5, aamulla pitää syödä ruisleipää ja salaatti on hyvis, hiilari pahis.

Äitipolilta sain sitten mukaan myös insuliinit. Pitkävaikutteista iltaisin ja lyhytvaikutteista ennen aamupalaa, lounasta ja päivällistä. Määrät on ihan naurettavan pieniä, vain muutamia yksiköitä, mutta silti paastoarvo oli välittömästi tänäaamuna kohdillaan ja samoin ruokailujen jälkeiset arvot.

Raskausdiabetes-hommat on siis tuttuja jo K:n odotuksesta ja rehellisesti sanoen en muunlaista diagnoosia odottanutkaan rasituksesta saavani. Kn loppuraskaudesta radi vaan paheni, mutta tytöllä ei mitään sokeriongelmia ollut kuitenkaan synnytyksen jälkeen. Kieltäydyin kuitenkin pitkään insuliineistä ja yritin hoitaa radia ruokavaliolla, mutta loppua kohden oli pakko suostua insuliiniin, kun arvot heitteli pienilläkin hiilarimäärillä.

Joten nyt otin ihan suosiolla insuliinin käyttöön heti diagnoosin saatuani. En halua tai jaksa pinnistellä heittelevien numeroiden kanssa ja tuntea itteäni jatkuvasti epäonnistuneeksi kun arvo onkin kymppi, vaikka pitäis olla seiska.

Mä haluaisin muuten semmoisen normaalin raskauden, jossa ultrakuvia saadaan tasan kaks. Mulla on niitä jo tässä vaiheessa pino. Mä en halua keskustella minkään neuvolantädin kanssa sokeripaloista, joita jogurttipurkki sisältää. En halua tietää tarkkaan, että mikä raskausviikko on menossa, mutta väkisinkin se luku pysyy päässä kun joudun sen kertaamaan viikottain jollekin terveydenhoitotaholle. Nii ja on mulla se appsikin, joka ilmoittaa joka torstai, että minkä vihanneksen kokoisia kersat milloinkin on.

Odotan siis parhaillaan kahta maissintähkää. Ensi viikolla ne muuttuu lantuiksi.

2 kommenttia:

  1. Luin että "Sain järkyttävän kehoituksen jättää kaikki herkut.." ja ajattelin, että voi mikä kohtalo sulla on!! Mutta että JÄRKEVÄ, pyh. (Mä söin ihan piruuttani välillä salmiakkia, kun ei verenpaineet noussu).
    Mut siis totta puhuen, ihan järkeväähän se on. Onneks ei ite saanu tuommosia tuomioita vaan sai hyvällä omallatunnolla vetää herkkuja kaksin käsin loppuun asti.

    Aattele kato silleen vaaleenpunasesti (ja lue ajatuksissakin semmosella feikillä nasaaliäänellä), että "jollakin ne vaikeatkin raskaudet täytyy olla, että keskiarvot saadaan kohdilleen. Kaikilla vaan ei voi olla helppoa. Ja sittenhän ne on kahta rakkaammat, kun on vähän ollut vaikeaa.."

    Oonpa mä huono tsemppaamaan.
    Syö porkkanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nasaali sopi tuohon tosi hyvin :)

      Heti kun kaikki hyvä on kiellettyjen listalla, niin en muuta teekkään kun selaile ihania reseptejä netistä. Tekis mieli vetää kaikkea yllinkyllin!

      Porkkanat on muuten vihdoinkin kaupoissa kotimaisia ja hyviä.

      Poista