Sivut

torstai 26. syyskuuta 2013

ARVONTA: Milloin kaksoset syntyy?


Oon hirrrrveen, hirrveen pitkään halunnut arpasta blogissa jotakin. Nyt lähtee, kun on syy tälle.

Arvon Anna Nygård Designin kolme sälekaihtimista valmistettua säleboksia kansineen ja kaksi OXXO designin korua Dotsista. Arvontaan osallistut jättämällä kommentin boksiin ja arvaamalla siinä kaksosten syntymäaja(t) sekä -painot.

1. Lähimmäksi syntymäpäivän- ja kellonajat arvanneelle M-koon valkoinen säleboksi ja OXXOn sudenkorento-kaulakoru.

2. Syntymäpainojen keskiarvon oikein veikanneelle S-koon valkoinen säleboksi ja OXXOn sydän-kaulakoru. Jos veikkaat kahdella grammamäärällä, niin lasken painoista keskiarvon. Osallistua saa siis yhdellä tai kahdella painolla.

3. Kaikkien arvontaan osallistujien ja kommentin jättäneiden kesken hopeinen S-koon säleboksi.

Tässä muutama vihje:
- Nyt on tarkalleen raskausviikko 32+0. Synnytys tullaan käynnistämään viimeistään rv 36 ja tavasta ei toistaiseksi ole tietoa, se tarkentuu vasta lähempänä.
- Saan liikkua ja touhuta rajoituksetta rv 34 lähtien.
- Kaksi viikkoa sitten vauvojen painoarviot olivat: A noin 1300 grammaa ja B 1100 grammaa.

Arvontaan osallistut jättämällä kommentilla tähän postaukseen arvauksesi ja sähköpostiosoitteesi sunnuntaihin 6.10. mennessä. Oon sopinut tenavien kanssa, että vasta sen jälkeen saavat syntyä.

Veikkausonnea kaikille!

AND blogi // AND Facebook
Annan säleboksit on valmistettu sälekaihdinfirmojen ylijäämämateriaaleista. Boksit on monikäyttöisiä säilytyspaikkoja pikkutavaralle ja ne voi pestä astianpesukoneessa. Jälleenmyyjiä löytyy ympäri Suomen, kliks!

Dots... nettisivut // Dots... verkkokauppa // Dots... Facebook
Dots on kauppa Helsingissä Fredrikinkadulla sekä myös verkkokauppa.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Meillä on tyttöjä

Ethän tule koskaan meille asumaan, meikattu epätodelliset mittasuhteet omaava meikattu muovinukke?

Ai niin. Oonko kertonut, että kaksoset on tyttöjä, mikäli noin 30 ultrakertaa riittää todisteeksi. Meillä ei olla mitenkään älyttömästi alleviivattu Kn tyttöyttä ja se tuskin lisääntyy kaksostenkaan myötä. Tosin lupaan, että nauratte, kun esittelen Kn talvihaalarin...

Tytöt on itseasiassa vähän pelottavia ja joskus jopa ärsyttäviä, kun kasvavat. Toivottavasti omista lapsistani ei tule vinkujavalittajia, joita olen tavannut aikanaan aika paljon partioleireillä. Toivottavasti siihen ominaisuuteen voi jotenkin vaikuttaa, eikä se ole sisäsynnynnäistä. Toivottavasti en ite oo ollut sellainen.

Tavallaan kannatan jonkinlaista sukupuolineutraalia kasvatusta, mutta ääripäätä vältellen. Erityisesti hymyilyttää sukupuolineutraalin kasvatuksen vastustajien reaktiot keskustelupalstoilla. Siellä velloo pelko, että tytöt ei saa olla tyttöjä ja pojat poikia. Olkoot kaikki just sitä sukupuolta tai sukupuolettomia kuin haluavat, mutta mun pointti on se, että tehtävien ja leikkien jaon ei tule perustua sukupuoleen, vaan henkilökohtaisiin kiinnostuksen kohteisiin.

Mun sukupuolineutraalin kasvatuksen linja on lyhykäisyydessään jotain tämmöistä:
- Ei ole olemassa tyttöjen tai poikien asioita. Tai naisten ja miesten tavaroita.
- Pinkki on ihan kiva väri, mutta jos mahdollisuus johonkin muuhun, niin otetaan se
- Ei ole olemassa miesten ja naisten töitä. On olemassa hommia, joista toinen tykkää enemmän tai osaa ne paremmin.

On vaikea kuvitella paikkaa, mihin tyttäreni eivät tulevaisuudessa voisi edetä. Ainoastaan naispapiksi Vetelin seurakuntaan on juuri nyt hankala päästä, mutta ehkä tulevaisuudessa. Tosin ei äiti toivo tyttäristään pappia, mutta jos näin kävisi, niin hyväksyisin sen (ja tytär joutuisi hyväksymään huonot uskontoläpät loppuelämänsä ajan, muahhahhahhaa).

Tytöt voi nykyään tehdä ihan kaikkea, mutta joidenkin valintojen eteen pitää tehdä enemmän töitä. Hassua, että vielä kun minä synnyin vuonna 1984, oli naisten naimisiin mennessään pakko ottaa miehen sukunimi. Tai että armeijaan naiset pääsivät vasta 1995.

Ehkä lapset ihmettelevät sitten aikanaan tätä nykyisin vellovaa keskustelua kotihoidontuesta, että miten ihmeessä pelkät äidit oli Suomessa aikanaan kolme vuotta pois työelämästä per lapsi ja isät vain kolme viikkoa. Toivottavasti se herättää 2030-luvulla ihmetystä.

Tulevaisuuden suurin pelko on prinsessakausi. Kertaa kolme.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Monikäyttöinen kurpitsasose


Mun käsitys kurpitsan viljelemisestä on seuraavanlainen: idätetään taimia siemenestä sisällä alkukeväällä, istutetaan ne kesäkuussa nauta-eläinten jätöksiin, pidetään harsoa päällä hallan varalta ja kastellaan usein. Syksyllä kuin taikaiskusta kurpitsamöhkäleitä on käsittämättömän paljon ja niille pitää keksiä jatkokäyttöä. Olen ollut siis pelkästään jatkokäyttäjä, en viljelijä. Keväisin osa-aikaisiksi luomuviljelijöiksi ryhtyvät vanhempani, joten minä nautin vaan tuloksesta.

Varsinkin jenkkiresepteissä puhutaan tähän vuodenaikaan usein tuotteesta nimeltä "100% canned pumpkin pure" tai vastaavaa. Purkitettua kurpitsasosetta ei meidän kauppojen hyllyiltä löydy, mutta se ei ole syy jättää reseptejä tekemättä, jos vain kurpitsoja riittää.

Suomalaiset kutsuvat talvikurpitsaksi sitä kurpitsaa, josta jenkit tekevät halloweeniksi kurpitsalyhtyjä. Näistä oransseista möhkäleistä syntyy siis pienellä vaivalla kurpitsasosetta, jota amerikoissa myydään purkitettuna.

Työstin yhdestä kurpitsasta sosetta, mutta unohdin kuvata alkutilanteen ja pakkausvaiheen. Kuvitelkaa siis kuvasarjan alkuun yksi viipaloimaton kurpisa ja loppuun pakastepussillinen kurpitsasosetta.


Viipaloin arviolta ekaluokkalaisen pään kokoisen talvikurpitsan kahdeksaan osaan ja asettelin pellille. Siemenet olisi voinut poistaa jo tässä vaiheessa, mutta koska vihannes oli hitusen turhan kiinteä, niin jätin irroittamatta. Uuni lämpesi 170 asteeseen ja kurpitsa viihtyi siellä kunnes oli ottanut snadisti väriä pintaan. Puhutaan ehkä jostain tunnista, puolestatoista.


Viipaleet kuivahtivat hieman, mutta sen ansiosta kuoren ja siementen irroittaminen oli helppoa.


Talvikurpitsan siemenet on arvokasta kamaa, mutta niiden riipiminen hedelmälihasta on hankalaa. Heitin perkeet siis menemään.


Jamie Oliver sanoisi jotain tyyliin "Give it a wizz".  Lisäsin tuonne sekaan vähän vettä, niin meni helpommin soossiksi.


Tsup. Tuommoinen. Yhdestä talvikurpitsasta tuli noin 5 dl sosetta. Käytin tästä puolet heti kurpitsavohveleihin ja puolet pakastin.

Vuodelevon yhteydessä tapahtuvan keittiöpuuhailun pitää olla helppoa ja nopeaa :)

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Syyskauden väri


Syyskauden asusteiden väri on punainen. Jo keväällä nähtyjen Popin kuorivaatteiden kavereiksi valikoitui Rukkan kumpparit ja Reiman lakki, joka tuntuu jo valmiiksi erittäin toimivalta. Takin alle tilasin nappasin Sportsdirectistä tilatessani parin rahan fleecen kylmempiä kelejä odottamaan. Hanskatkin on Reimalta, mutta eivät nyt osuneet käteen.

Kuivemmille keleille on lisäksi kaverilta uutena ostetut Reiman lenkkarit, joiden epäilen käyvän pieneksi päivänä minä hyvänsä.

Lapsen pukeminen on paljon mukavampaa, kuin äitinsä. Tai siis muotoilen uudestaan: lapselle vaatteiden ostaminen on paljon mukavampaa, kuin tällä hetkellä äidille. Lapsen pukeminen sen sijaan on ihan saatanasta.


Tyttären kylpytynnyri täyttyy vähitellen vedellä ja leluilla.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Ompunponpunpomppu

En ole voinut antaa omenashowlle tänä vuonna aivan täysimittaista panostani, koska vaakataso, mutta jotakin kuitenkin. Meidän pihan oma omenapuu tuottaa pieniä, makeita ja jauhoisia omppuja, joita keittelin neljä kattilallista hilloksi jo elokuun puolella. Omppuhillo on mun mielestä parasta puurohilloa, koska se on aika siistiä syötävää. Ei siis tule kovin näkyviä tahroja vaatteisiin, toisin kuin vaikkapa mansikkasoseella. Omppuhillo maistuu myös Klle.

Omppuhillon tein tänä vuonna helpoimman kautta. Kuorineen ja isoina lohkoina kattilaan. Hillo sai tekeytyä liedellä pitkään ja mukana oli muutama desi sokeria sekä hieman vettä. Lopuksi sauvasekoittimella mössöksi ja purkkeihin. Helppo homma!

Tältä prosessi suurinpiirtein näytti ja pilkonnan ajallinen kesto oli noin vartti:





Pieni vaiva, mutta niin oli hillon määräkin. Kattilaan olisi mahtunut vielä yksi siivilällinen omppuja ja sitten olis tullut yksi purkillinen lisää.

Kevättä ja kaksosten puuronaloitusta varten mun vanhemmat keitteli pari kattilallista sokeritonta omppuhilloa mummolan omenoista, jotka laitettiin pilttipurkkeihin ja pakkaseen. Näin toimittiin, koska isommassa purkissa sokerittoman hillon säilyvyys sulatettuna epäilyttää ja yksi pilttipurkkiomppupurkki menee päivässä. Lisäksi pikkuvauva + sokerihillo = en tiedä, mutta jokin siinä yhtälössä epäilyttää.

Seuraavaksi kurpitsahommia!

perjantai 20. syyskuuta 2013

Kotisohva!

"When I feel sad, I stop being sad and be awesome instead." - Barney

Pääsin maanantaina sairaalasta kotiin ilman sen suurempaa tahtomista. Ihmettelen edelleen, että mihin hävisi 10 päivää elämästäni? Ihan kuin maailma olisi pysähtynyt osastolla oleskelun ajaksi. Puut olivat vain kellastuneet, muuten kaikki on niinkuin ennenkin.

Paitsi ettei ihan ole. Lepäily jatkuu nyt kotona. Siis en saa puuhata, rempata ja järjestellä, mikä oli äitiyslomasuunnitelmani. Koska Kn hoitohommat järjestettiin mun töitten takia syyskuun loppuun saakka, niin mulla on vielä ens viikko aikaa viettää päivät vaakatasossa, mutta sitten pitää vähän skarpata ja hoitaa Kta päivät.

Mutta juuri nyt on siis vaan pakko nauttia. Sohvasta ja telkkarista.

Lähinnä oon ollutkin makuuasennossa. Vähän oon vaan karannut kotoa. Mies on hoitanut kauppareissut ja minä tehnyt safkat. Sen lisäksi oon kattonut aika monta jaksoa How I met your motheria Netflixistä. Toinen tuotantokausi alkaa olla lopussa, mutta onneksi kausia on yhteensä yhdeksän. Lisäksi oon jotain tehdäkseni leikkonut T-paitoja suikaleiksi, kuten uhkasin.

Onneksi sanotaan, että rapakunnon saa nopeasti nousuun. Saahan?

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Every cloud has a silver lining

Äiti! Mä haluan sinne missä sääkin oot, jotta voin heti kiivetä alas!

Kirjoittelin jo tuossa pitkästi negatiivisiä ajatuksia. Niin negaa, että teki mieli viillellä ranteita. Katson samalla myös Julkkis-BB:n talkshowta, eli mustat ajatukset voi johtua myös tästä sunnuntai-illan viihteestä. Alkoi siis ärsyttää oma negatiivisuuteni, joten en julkaise sitä, ainakaan vielä.

Mutta tänään on ollut ihan hyvä päivä täällä sairaalassa. On käynyt kyläilijöitä, myös ihana touhukas pikku K ja isänsä. Vain kerran on kätilö käynyt kyselemässä typeriä ja huomenna on maanantai. Maanantai tarkoittaa lääkäriä ja sitä, että lähden kotiin. Jään tänne vain siinä tapauksessa, että tilanne on pahentunut. Eikä se saleen oo pahentunut.

Mitäs siellä kotona sitten? Noh, lepoa, vuodelepoa. Oon ajatellut, että pyrin mahdollisimman vähän nostelemaan Kta, mutta sen verran oon jalkeilla, että ruoat teen. Ehkä myös vähän omppuhilloa :) Oon myös ajatellut, että meidän jenkkisängystä tehdään matalampi ottamalla runkopatjasängyt siitä alta pois, niin K pääsee vapaasti juoksentelemaan mun luo. Mies on jo järjestänyt työnsä niin, että ei ole reissussa. Klla on hoitaja vielä kahden viikon ajan ja katotaan sitten tilannetta uudelleen. Silloin raskausviikkojakin on kaksi enemmän mitä nyt.

Jännittää painaa julkaisunappia, koska entäpä jos matto vedetään huomenna pois jalkojen alta? Otan riskin ja jos diagnoosi on huomenna epätoivottu, niin tulossa on myös supernegatiivinen blogipostaus. Jos taas kotona, niin kaikki on ihanaa. Ja jos pääsen kotiin, niin tilaan VÄLITTÖMÄSTI meille pitkään himoitsemani henkkamaukan pellavalakanat.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Pinterestistä toteutettavaa TOP 9


Jos jokin sosiaalisen median palvelu on selkeästi tietyn sukupuolen kansoittama, niin Pinterest on sitä. Pinterestiä käyttää 70 miljoonaa ihmistä ympäri maailman ja heistä 80% on naisia. Itse olen pinnaillut ideoita talteen satunnaisesti noin parin vuoden ajan ja Pinterest on yksi unettomien aamuöiden viihdykkeistäni. Eri aihealueiden tauluihin on kertynyt tähän mennessä paljon ideoita odottamaan toteutusta ja keräsin nyt yhteen omasta mielestäni parhaimmat.

Top 9 Pinterestin DIY-vinkkiä


1. Kaljakakku
Vaippakakut on out! Varpajaisiaan viettäville (siis nehän vietetään yhdessä) tai muuten vaan juhlan tarpeessa oleville viedään kaljapurkeista koottu kakku.

2. Smarties-kakku
Ei pursottelua tai koristeiden asettelua. Vain suklaapatukoita reunoille ja pari karkkipussia kumottuna kaakun päälle. Tulos on silti näyttävä!

3. Betonivalaisin
Ikean halpislampuille saa rouhean ilmeen betonilla. Mulla on näitä lamppuja ainakin kaks varastossa ja ne pitäis vaan kastaa betoniin.

4. Lasten taidetta minikoossa
Oletan, että tulevaisuudessa lapset käyttää edelleen väriliituja. Taideteokset pääsevät muualle taloon esille postimerkin kokoisina kollaaseina.

5. Miten T-paita leikellään kuteiksi
Ranskankielinen tutoriaali siitä, miten T-paidan saa nopeiten tuhottua jatkokäyttöä varten. Tuhosin Kn odotusaikana muovipussillisen vanhoja T-paitoja niitä kuteiksi leikellen ja virkkasin niistä koreja. Samanlaiseen puuhaan haluan päästä kotisohvalle nyt myös!

6. T-paitamatto
Sitten kun virkkaaminen alkaa tuntumaan nivelissä, niin T-paitakuteista saa solmittua myös maton.

7. Itsetehdyt wipesit
Ootteko tienneet, että babywipesejä saa tehtyä ite? Mun on tehnyt mieli kokeilla, sillä kaupan wipesit ei mielestäni oo ollenkaan näppäriä paketteja. Pyyhkeitä tulee aina liikaa kerralla.

8. Auton ikkunoiden sulattaja
Tämä ohje väittää, että viinietikan ja veden sekoituksella saa sulatettua jäiset auton ikkunat. En ole kokeillut, mutta tämä ja monta muuta vastaavanlaista vinkkiä vaativat testiä. Note to self: osta spray-pulloja.

9. Liukuvärjätyt kynnet
Tarvitset meikkisienen ja kynsilakkoja. Sopii vuodelevossa tehtäväksi aktiviteetiksi.

Tästä pääset Pinterest-profiiliini, KLIKS! Pinterestin Android-sovellus toimii ainakin Galaxylläni jouhevasti ja se on pääasiallisesti Pinterest-käytössä. Harvemmin, kuten nyt, tulee nettisovellusta käytettyä.

Mites, pinnaatko sä?

Vaakatasonillitys

Jee. Täällä ehtii lakata kynsiä!

Mä en osaa olla raskaana sellainen, mitä kuvittelen raskaanaolevien olevan. Mua ei kiinnosta ultrakuvat, lässyttää vauvajuttuja, toivotella jaksamista, kuvata raskausmahasta kuvia, kirjoitella mihinkään vauvakirjaan, sisustaa vauvojen hoitotiloja, etsiä ja viikata pikkuvaatteita, kerätä pehmoleluja riviin sänkyyn odottelemaan tulokasta, vertailla vaunuja ja muita tarpeita tai ylipäätänsä: miettiä oikein mitään vauvoihin liittyvää etukäteen.

Kaksosraskaus on sujunut mielestäni kaikin puolin mallikkaasti tähän saakka, mutta teille blogin lukijoille tai monille muillekaan en oo kertonut niitä huolia, mitä ultrissa on matkan varrella ollut. Enkä kerro vieläkään, vaikka niitten ohi on jo lähes päästy. Olis ärsyttänyt aloittaa jokaista keskustelua kertaamalla ongelmia ja sitä, kuinka "nyt ei voi tehdä mitään". Ehkä sitten, kun kaksoset on syntyneet voin kertoa kaikista jännityksenaiheista, joita on ollut.

Nyt sitten oon kohta viikon maannut täällä osastolla, jossa on pitänyt koettaa keskittyä ajattelemaan vauvajuttuja. Raportoimaan kätilöille omaa oloa ja mietiskellä vauvojen liikkeitä.

Ja sitten vielä kun muitakin ihmisiä kiinnostaa mun vointi.

Ihan hyvin menee, kiitos kysymästä. Vitutus vaan on ääretöntä.

Idioottimaisinta mun mielestä tässä mun makoilussa on se, että viikko sitten täysin normaalisti liikkuneen ja muutaman päivän makoilleen ihmisen reviiriä kätilöä lainaten "laajennetaan". Pelkäävät, että tulisi supistuksia, joita ei - jumaliste - ollut ennenkään. Ja toinen asia on ruoka. Jos olisin kotona, niin en söis aamulla puuroa, mutta täällä syön koska se on taivaallisen hyvää. Puuron hiilarit vaan ovat pahoja ja nostavat verensokeria epätoivottuihin lähes kympin lukemiin, kun niiden pitäis olla alle 7.8.

Jos olisin kotona, niin olisin syönyt aamupalaksi kaksi ruisleipää. Mua masentaa tämä makoilu niin, että en jaksa ajatella miten mun pitäis syödä, vaan syön just tasan sitä mitä on tarjolla. Nälkä on nimittäin ihan koko ajan! Jos olisin kotona, niin söisin enemmän salaattia ja skippaisin jälkiruoan, koska meillä ei olis semmosta. Nyt täällä sairaalassa syön erityisesti jälkiruoan, koska sitä on tarjolla.

Ja tämä kierre johtaa siihen että sokerit on korkealla.

Illan tärkein kysymys kuitenkin on, että minkä värisiksi lakkaisin tänään kynnet?

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Keittiöremontin projektikuvat


Tämä on ollut yksi aihe, jonka kuvat olen ajatellut joskus tänne postata. Nyt se joskus vihdoin tuli! Meillä tehtiin siis vapun ja juhannuksen välillä keväällä 2012 keittiöremonttia. Ennen ja jälkeen kuvat oon postannut tänne jo aikapäiviä sitten, joten kurkatkaapa tänne. Remppa vähän laajeni suunnitteluvaiheessa, kuten niillä tuppaa olla tapana, sillä vaihdettiin talon lämmitysmuoto öljystä maalämpöön ja maalämmöstä sai enemmän irti kun laajennettiin lattialämmitystä. Suurin syy remontin paisumiseen oli siis keittiö-olohuoneen lattian repiminen auki, vesikierron asentaminen ja uudelleenvalu. Lattian piti kuivua viikkotolkulla ja se kiristeli hermoja kun mikään muu ei silloin pahemmin edennyt.

Purkukohteet:
- Vanha keittiö
- Parkettilattia
- Puukatto
- Verholaudat
- Betonilattia
- Patterit
- Kotelo katosta keittiön ja olohuoneen väliltä
- Pätkä keittiön ja olohuoneen välistä seinää
- Seinistä vanhat tapetit













Mitä laitettiin tilalle:
- Lattiaan vesikiertojärjestelmä ja säätösysteemi seinään
- Betonia lattiaan
- Seiniin jonkin verran uutta kyprokkia (tai jotain semmosia levyjä), reilusti pakkelia, pohja- ja pintamaalit.
- Kattoon uudet valaisinpaikat, mm. 15 led-spottia. Valkoinen MDF-panelointi
- Hormin siirto nurkasta keittosaarrekkeelle
- Laatat lattiaan
- Uusi keittiö paikalleen




Betonivalun tekemisessä ei aikaa tuhlattu. Valu kuivui vuorokaudessa kävelynkestäväksi, joten seinät ja katto tehtiin valmiiksi tuolloin.








Mies hoiti projektin purkamisen ja välisiivoilut. Mä yritin vauvanhoidon ohessa poistaa tapettia minkä ehdin. Ammattimiehet viimeisteli mun tapettiriipimiset ja paklasivat seinät. Minä sitten pohja- ja päälymaalasin ne pienessä kiireessä ennen kuin laattoja ryhdyttyttiin laittamaan.


JUHLAPÄIVÄ! Keittiö tuli juhannuksenalusviikolla!





Remontista kysytään meiltä kahta asiaa: paljonko maksoi ja onko jotain mitä tekisin toisin. Summaa en halua oikeastaan kovin tarkasti sanoa tai ajatella. Useampi kymppitonni kuitenkin. Se sisältää myös maalämpöpumpun porauksen ja asennuksen lämmitystekniikoineen.

Jotakin kuitenkin tekisin toisin. Iltaisin oleskelumme on keskittynyt lähes täysin tuolle alueelle ja keittiön pöydän päälle laitettu lamppu on hieman väärässä kohtaa. Saareke on mieluinen, mutta istumapaikoille ei siinä ole ollut pahemmin käyttöä. Mielessäni pohdin, että saarekkeen jalkatilan alle voisi laittaa lisää hyllytilaa joskus. Odotettavissa siis pientä tuunausta.

Omakotitalossa projektit ei lopu koskaan. Tästä selvittiin kuitenkin yllättävän pienin henkisin vammoin.

Kamelinselkä - Camelbak


Oon koko kesän halunnut raportoida teille maailman parhaasta juomapullosta. Ottaa tätä rapsaa varten hyvät kuvat ulkona, ehkä ilta-auringossa. Kuvat on ottamatta, mutta pullo on tässä käsillä ja samoin Samsungini kameroineen. Kuvitelkaa siis kelmeän loisteputkivalaistuksen ja valkoisten sairaalaseinien sijaan pullon kuvausmiljööksi syksyinen piha, jossa on vähän lehtiä tippunut. Pullot nököttäisivät ladon harmaantunutta seinää vasten ja valo olisi kaunis.

Imetysajasta käteen ja laukkuun jäi tavaksi vesipullo. Varsinkin K:n alkutaipaleella mulle tuli öisin niin hirveä jano, että vettä oli oltava käsillä ja makuulta imettäessä ei toiminut lasi eikä pullo. Piti olla sporttipullo, josta pystyi juomaan ylösalaisin vähän huolimattomassa asennossa. Vettä piti saada helposti, paljon kerrallaan ja puoli litraa on liian vähän.

Näillä spekseillä etsiskelin sitä täydellisintä pulloa, joka löytyi Kärkkäiseltä Ylivieskasta joskus talvella, mutta en muista kuollaksenikaan, että millä ihmeen reissulla siellä olin. Mukana oli mies ja tyttö. Oltaiskohan oltu jotain jouluostoksia tekemässä? Näin veikkaisin!

No, joka tapauksessa pullo oli merkiltään Camelbak ja en lähde koskaan mihinkään ilman sitä. Se on loistokapistus. Vetää sisäänsä juuri optimaalisen 0.75 litraa nestettä ja suuaukko on riittävän suuri niin saa helposti pienemmänkin hanan alla täytettyä. Kun pillin ottaa pois, niin onnistuu myös juominen ylösalaisin, mutta sen aika tulee sitten kun yöimetysprojekti alkaa.

Kesän korvalla ostin myös Klle oman lasten pullon ja ekstrapullon, joka näyttää päätyneen miehen käyttöön. K oppi jotenkin luontevasti juomaan Camelbakistaan (itseasiassa se oppi ensin juomaan mun pullosta ja nyt sillä on varmasti kariesbakteeri suussa). Camelbakin juomasysteemi toimii siis niin, että suutinta purraan ja imemällä saa juomaa suuhun. Puruosa ei pahemmin vuoda, vaikka sen unohtaa yläasentoon, mutta pulloa voi huoletta säilyttää miten sattuu ja laukussa, kun pilli on käännetty sisään.

Puruosan ja pillin saa irti pesua varten ja innokkaat voi niitä hinkkailla. Mun pullo on mallia Camelbak Better Bottle, mutta näköjään mallisto on sittemmin uusiutunut ja lähes vastaavanlainen pullo näyttäisi olevan Camelbak Eddy .75l.

Hinnoiltaan pullot pyörivät parinkympin hujakoilla suomalaisissa verkkokaupoissa.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Minä tiedän paremmin

Viimeiset porrasharjoitukset tein tässä myös huhtikuussa 2012.
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta lähti liikkeelle kunnanlääkäreistä, kouluilla asuvista opettajapariskunnista, kyläpoliiseista ja persoonallisista kirkkoherroista. Näiden sanaa kuunneltiin, eikä vastaan pullikoitu. Tai tällainen kuva minulla, 80-luvulla syntyneellä asiasta on. Pitäisi varmaan ottaa selvää, että onko asiat todellakin olleet tuolla tolalla aina, vai oletanko nyt vain.

Tarkempaa journalistista tutkimusta odotellessa pitäydyn olettamuksessa, että mitä kunnanlääkäri 50-luvulla sanoi, se totta oli ja kyseenalaistus turhaa.

Mun on ennen raskauksia tarvinut asioida lääkärien kanssa tavattoman vähän. Nyt kuitenkin oon saanut asioida lääkärien kanssa huhtikuusta tähän päivään kohtuullisen paljon, pari kertaa kuussa. Ja vielä jotenkin omasta mielestäni rutiininomaisissa asioissa. Raskaana olevista pidetään täällä meillä tavattoman hyvää huolta. Jopa liikaakin. Pelkoja lietsotaan, jos ei neuvolassa, niin sitten keskustelupalstoilla. BBC:n mukaan suomalaisvauvojen elossapysyminen johtuu pahvilaatikoista. Minä sanon, että se riippuu varmistuksen varmistuksista ja lähete äitipolille irtoaa kevyin perustein. Ainakin täällä Pohjanmaan lakeuksilla, johtuukohan matalammasta syntyvyydestä? Jos ei pk-seudun synnytyspalvelut siis tyydytä, niin tervetuloa Keski-Pohjanmaalle! Täällä on palvelua.

Viikonlopun kylpyläreissu jäi meiltä suunnitelmista huolimatta tekemättä, joten voisin kokeilla oleilua tuolla ammeessa. En synnyttämässä, vaan oleilemassa.
Toisaalta tuotan tässä nyt kahta veronmaksajaa kerralla maailmaan ja aion tulevaisuudessa kantaa ilolla korteni yhteiseen rahaläjään. Kai joku on laskenut, että tämä on tuottavaa toimintaa? Makuuttaa ruumiin- ja sielunvoimissa pyristelevää naisihmistä höyryävine hormoneineen sairaalasängyssä jopa kolme viikkoa?

Siis nyt haluaisin lämäistä pöytään sen arvion, että mitä tämä maksaa! Kari Hotakainen kertoi viikonlopun hesarissa laskeneensa, että hänen onnettomuutensa ensimmäinen yö maksoi yhteiskunnalle noin 19 000 egeä.

Eli siis: Olen sitä mieltä, että mun pitäis saada tehdä miten itse haluan, ei miten lääkäri sanoo. Omaan itse riittävän ilmaisutaidon vaivojeni kertomiseen. Olen sitä mieltä, että mun pitäisi saada makoilla kotona. Ehkä juuri nyt kaikkien herkullisten kortisonien jälkimainingeissa voin viihtyä täällä vielä pari päivää, mutta sitten alan vaatimaan kotiinpääsyä, jos ne eivät muita vikoja minusta tai kaksosista löydä. Kotonaolo tarkottaisi samanlaista oleilua, kuin täälläkin. Vaakatasossa.

Synnärin ruokahuone, jossa saan käydä kerran päivässä. 
Ilman parempaa tietoa tai kiinnostusta lääketieteeseen, niin olen oikeassa ja kaikki vuosikymmenet lääketiedettä opiskelleet ja kokemusta omaavat väärässä. Miksikö? No, se johtuu suvusta johon oon syntynyt. Me vaan tiedetään kaikki paremmin. Muita syitä ei ole.

(Kun painan julkaise-nappia niin maailmankaikkeus varmaan kiroaa koko tämän auktoriteettiongelman, näyttää että luonto onkin kovempi pala, kaksoset kyllästyy pullikoivaan mutsiinsa ja meitsi lähtee pikakyydityksenä Oulun Yliopistolliseen sairaalaan synnyttämään)

Loppuun vielä pari lähipiiristäni löytyvää tosielämän esimerkkiä auktoriteettien epäilijöistä. En ole ainoa!

Ukkini, 90-vuotta, hankki jälleen ajokorttiinsa viisi vuotta lisäaikaa. Kun terveyskeskuslääkäri kieltäytyi kymmenen vuotta sitten tätä lupaa antamasta, sisuuntui ukki ja vaihtoi lääkäriä sellaiseen, jolla on paremmat mielipiteet. Kortti tuli silloin ja kauppareissut hoituivat parin kilsan päässä osuuskaupassa tai kyläkeskuksessa marketissa apteekkireissun yhteydessä vuosikaudet aivan mainiosti. Silloin sisuuntumisesta oli selkeästi hyötyä ja ensimmäinen lääkäri oli väärässä, sori vaan. Nyt en sano mitään, mutta joku voisi kaikessa hiljaisuudessa käydä kaatamassa sokeria Nissanin tankkiin.

Ukki muuten sai sodassa haavoittuessaan jotain niin hyvää kipulääkettä (morfiini tai joku muu huume), että kyselee sitä edelleen kipuihinsa lääkäreiltä. Vielä ei ole onnistanut. Ukki pitää epäreiluna sitä, että hän, jolla on elinvuosia suhteellisen vähän, ei saa hyviä riippuvuutta aiheuttavia kipulääkkeitä. Yhdenksänkymmenen ikä, ajokortti ja riippuvuus morfiinijohdannaisiin kuulostaa kyllä kaikkea muuta kuin terveelliseltä. Huumediilereiden seuraava markkinarako voisi ollakin suuret ikäluokat.

Vakuutuksissa oon tullut samaan tulokseen mitä iskä, joka irtisanoi joskus kaikki muut vakuutukset paitsi lakisääteiset. Mitään henki- tai sairausvakuutuksia en tule ottamaan ja lapsirukatkin syntyy kaikki vakuuttamattomina maailmaan. Sen minkä vakuutuskuluissa säästää, synnytyskuluissa menettää, heh.

Joskus mietin, että olisi pitänyt varmaan syntyä demariksi tai kunnon taistolaiseksi ja antaa yhteiskunnan hoitaa.

Kuvat on pöllitty Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja peruspalvelukuntayhtymän sivuilta. Tutustu, jos aattelit tulla tänne synnyttelemään.