Sivut

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Every cloud has a silver lining

Äiti! Mä haluan sinne missä sääkin oot, jotta voin heti kiivetä alas!

Kirjoittelin jo tuossa pitkästi negatiivisiä ajatuksia. Niin negaa, että teki mieli viillellä ranteita. Katson samalla myös Julkkis-BB:n talkshowta, eli mustat ajatukset voi johtua myös tästä sunnuntai-illan viihteestä. Alkoi siis ärsyttää oma negatiivisuuteni, joten en julkaise sitä, ainakaan vielä.

Mutta tänään on ollut ihan hyvä päivä täällä sairaalassa. On käynyt kyläilijöitä, myös ihana touhukas pikku K ja isänsä. Vain kerran on kätilö käynyt kyselemässä typeriä ja huomenna on maanantai. Maanantai tarkoittaa lääkäriä ja sitä, että lähden kotiin. Jään tänne vain siinä tapauksessa, että tilanne on pahentunut. Eikä se saleen oo pahentunut.

Mitäs siellä kotona sitten? Noh, lepoa, vuodelepoa. Oon ajatellut, että pyrin mahdollisimman vähän nostelemaan Kta, mutta sen verran oon jalkeilla, että ruoat teen. Ehkä myös vähän omppuhilloa :) Oon myös ajatellut, että meidän jenkkisängystä tehdään matalampi ottamalla runkopatjasängyt siitä alta pois, niin K pääsee vapaasti juoksentelemaan mun luo. Mies on jo järjestänyt työnsä niin, että ei ole reissussa. Klla on hoitaja vielä kahden viikon ajan ja katotaan sitten tilannetta uudelleen. Silloin raskausviikkojakin on kaksi enemmän mitä nyt.

Jännittää painaa julkaisunappia, koska entäpä jos matto vedetään huomenna pois jalkojen alta? Otan riskin ja jos diagnoosi on huomenna epätoivottu, niin tulossa on myös supernegatiivinen blogipostaus. Jos taas kotona, niin kaikki on ihanaa. Ja jos pääsen kotiin, niin tilaan VÄLITTÖMÄSTI meille pitkään himoitsemani henkkamaukan pellavalakanat.

4 kommenttia:

  1. Peukkuja ja jaxuja ja toivotaan!! (yök, alkoi heti jo ällöttää kun kirjoittikin noin..)

    mutta siis tsemppaan ihan täysillä, että pääset kotiin!

    VastaaPoista
  2. Toivotaan parasta! Jaksamista sinulle <3

    VastaaPoista