Sivut

maanantai 9. syyskuuta 2013

Minä tiedän paremmin

Viimeiset porrasharjoitukset tein tässä myös huhtikuussa 2012.
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta lähti liikkeelle kunnanlääkäreistä, kouluilla asuvista opettajapariskunnista, kyläpoliiseista ja persoonallisista kirkkoherroista. Näiden sanaa kuunneltiin, eikä vastaan pullikoitu. Tai tällainen kuva minulla, 80-luvulla syntyneellä asiasta on. Pitäisi varmaan ottaa selvää, että onko asiat todellakin olleet tuolla tolalla aina, vai oletanko nyt vain.

Tarkempaa journalistista tutkimusta odotellessa pitäydyn olettamuksessa, että mitä kunnanlääkäri 50-luvulla sanoi, se totta oli ja kyseenalaistus turhaa.

Mun on ennen raskauksia tarvinut asioida lääkärien kanssa tavattoman vähän. Nyt kuitenkin oon saanut asioida lääkärien kanssa huhtikuusta tähän päivään kohtuullisen paljon, pari kertaa kuussa. Ja vielä jotenkin omasta mielestäni rutiininomaisissa asioissa. Raskaana olevista pidetään täällä meillä tavattoman hyvää huolta. Jopa liikaakin. Pelkoja lietsotaan, jos ei neuvolassa, niin sitten keskustelupalstoilla. BBC:n mukaan suomalaisvauvojen elossapysyminen johtuu pahvilaatikoista. Minä sanon, että se riippuu varmistuksen varmistuksista ja lähete äitipolille irtoaa kevyin perustein. Ainakin täällä Pohjanmaan lakeuksilla, johtuukohan matalammasta syntyvyydestä? Jos ei pk-seudun synnytyspalvelut siis tyydytä, niin tervetuloa Keski-Pohjanmaalle! Täällä on palvelua.

Viikonlopun kylpyläreissu jäi meiltä suunnitelmista huolimatta tekemättä, joten voisin kokeilla oleilua tuolla ammeessa. En synnyttämässä, vaan oleilemassa.
Toisaalta tuotan tässä nyt kahta veronmaksajaa kerralla maailmaan ja aion tulevaisuudessa kantaa ilolla korteni yhteiseen rahaläjään. Kai joku on laskenut, että tämä on tuottavaa toimintaa? Makuuttaa ruumiin- ja sielunvoimissa pyristelevää naisihmistä höyryävine hormoneineen sairaalasängyssä jopa kolme viikkoa?

Siis nyt haluaisin lämäistä pöytään sen arvion, että mitä tämä maksaa! Kari Hotakainen kertoi viikonlopun hesarissa laskeneensa, että hänen onnettomuutensa ensimmäinen yö maksoi yhteiskunnalle noin 19 000 egeä.

Eli siis: Olen sitä mieltä, että mun pitäis saada tehdä miten itse haluan, ei miten lääkäri sanoo. Omaan itse riittävän ilmaisutaidon vaivojeni kertomiseen. Olen sitä mieltä, että mun pitäisi saada makoilla kotona. Ehkä juuri nyt kaikkien herkullisten kortisonien jälkimainingeissa voin viihtyä täällä vielä pari päivää, mutta sitten alan vaatimaan kotiinpääsyä, jos ne eivät muita vikoja minusta tai kaksosista löydä. Kotonaolo tarkottaisi samanlaista oleilua, kuin täälläkin. Vaakatasossa.

Synnärin ruokahuone, jossa saan käydä kerran päivässä. 
Ilman parempaa tietoa tai kiinnostusta lääketieteeseen, niin olen oikeassa ja kaikki vuosikymmenet lääketiedettä opiskelleet ja kokemusta omaavat väärässä. Miksikö? No, se johtuu suvusta johon oon syntynyt. Me vaan tiedetään kaikki paremmin. Muita syitä ei ole.

(Kun painan julkaise-nappia niin maailmankaikkeus varmaan kiroaa koko tämän auktoriteettiongelman, näyttää että luonto onkin kovempi pala, kaksoset kyllästyy pullikoivaan mutsiinsa ja meitsi lähtee pikakyydityksenä Oulun Yliopistolliseen sairaalaan synnyttämään)

Loppuun vielä pari lähipiiristäni löytyvää tosielämän esimerkkiä auktoriteettien epäilijöistä. En ole ainoa!

Ukkini, 90-vuotta, hankki jälleen ajokorttiinsa viisi vuotta lisäaikaa. Kun terveyskeskuslääkäri kieltäytyi kymmenen vuotta sitten tätä lupaa antamasta, sisuuntui ukki ja vaihtoi lääkäriä sellaiseen, jolla on paremmat mielipiteet. Kortti tuli silloin ja kauppareissut hoituivat parin kilsan päässä osuuskaupassa tai kyläkeskuksessa marketissa apteekkireissun yhteydessä vuosikaudet aivan mainiosti. Silloin sisuuntumisesta oli selkeästi hyötyä ja ensimmäinen lääkäri oli väärässä, sori vaan. Nyt en sano mitään, mutta joku voisi kaikessa hiljaisuudessa käydä kaatamassa sokeria Nissanin tankkiin.

Ukki muuten sai sodassa haavoittuessaan jotain niin hyvää kipulääkettä (morfiini tai joku muu huume), että kyselee sitä edelleen kipuihinsa lääkäreiltä. Vielä ei ole onnistanut. Ukki pitää epäreiluna sitä, että hän, jolla on elinvuosia suhteellisen vähän, ei saa hyviä riippuvuutta aiheuttavia kipulääkkeitä. Yhdenksänkymmenen ikä, ajokortti ja riippuvuus morfiinijohdannaisiin kuulostaa kyllä kaikkea muuta kuin terveelliseltä. Huumediilereiden seuraava markkinarako voisi ollakin suuret ikäluokat.

Vakuutuksissa oon tullut samaan tulokseen mitä iskä, joka irtisanoi joskus kaikki muut vakuutukset paitsi lakisääteiset. Mitään henki- tai sairausvakuutuksia en tule ottamaan ja lapsirukatkin syntyy kaikki vakuuttamattomina maailmaan. Sen minkä vakuutuskuluissa säästää, synnytyskuluissa menettää, heh.

Joskus mietin, että olisi pitänyt varmaan syntyä demariksi tai kunnon taistolaiseksi ja antaa yhteiskunnan hoitaa.

Kuvat on pöllitty Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja peruspalvelukuntayhtymän sivuilta. Tutustu, jos aattelit tulla tänne synnyttelemään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti