Sivut

perjantai 13. syyskuuta 2013

Vaakatasonillitys

Jee. Täällä ehtii lakata kynsiä!

Mä en osaa olla raskaana sellainen, mitä kuvittelen raskaanaolevien olevan. Mua ei kiinnosta ultrakuvat, lässyttää vauvajuttuja, toivotella jaksamista, kuvata raskausmahasta kuvia, kirjoitella mihinkään vauvakirjaan, sisustaa vauvojen hoitotiloja, etsiä ja viikata pikkuvaatteita, kerätä pehmoleluja riviin sänkyyn odottelemaan tulokasta, vertailla vaunuja ja muita tarpeita tai ylipäätänsä: miettiä oikein mitään vauvoihin liittyvää etukäteen.

Kaksosraskaus on sujunut mielestäni kaikin puolin mallikkaasti tähän saakka, mutta teille blogin lukijoille tai monille muillekaan en oo kertonut niitä huolia, mitä ultrissa on matkan varrella ollut. Enkä kerro vieläkään, vaikka niitten ohi on jo lähes päästy. Olis ärsyttänyt aloittaa jokaista keskustelua kertaamalla ongelmia ja sitä, kuinka "nyt ei voi tehdä mitään". Ehkä sitten, kun kaksoset on syntyneet voin kertoa kaikista jännityksenaiheista, joita on ollut.

Nyt sitten oon kohta viikon maannut täällä osastolla, jossa on pitänyt koettaa keskittyä ajattelemaan vauvajuttuja. Raportoimaan kätilöille omaa oloa ja mietiskellä vauvojen liikkeitä.

Ja sitten vielä kun muitakin ihmisiä kiinnostaa mun vointi.

Ihan hyvin menee, kiitos kysymästä. Vitutus vaan on ääretöntä.

Idioottimaisinta mun mielestä tässä mun makoilussa on se, että viikko sitten täysin normaalisti liikkuneen ja muutaman päivän makoilleen ihmisen reviiriä kätilöä lainaten "laajennetaan". Pelkäävät, että tulisi supistuksia, joita ei - jumaliste - ollut ennenkään. Ja toinen asia on ruoka. Jos olisin kotona, niin en söis aamulla puuroa, mutta täällä syön koska se on taivaallisen hyvää. Puuron hiilarit vaan ovat pahoja ja nostavat verensokeria epätoivottuihin lähes kympin lukemiin, kun niiden pitäis olla alle 7.8.

Jos olisin kotona, niin olisin syönyt aamupalaksi kaksi ruisleipää. Mua masentaa tämä makoilu niin, että en jaksa ajatella miten mun pitäis syödä, vaan syön just tasan sitä mitä on tarjolla. Nälkä on nimittäin ihan koko ajan! Jos olisin kotona, niin söisin enemmän salaattia ja skippaisin jälkiruoan, koska meillä ei olis semmosta. Nyt täällä sairaalassa syön erityisesti jälkiruoan, koska sitä on tarjolla.

Ja tämä kierre johtaa siihen että sokerit on korkealla.

Illan tärkein kysymys kuitenkin on, että minkä värisiksi lakkaisin tänään kynnet?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti