Sivut

lauantai 7. syyskuuta 2013

Vuodelevossa


Mietin tässä, että olikohan sittenkin väärä taktiikka olla energinen ja innokas, kun lääkärit on viime viikkona kyselleet, että kuinka voin. Ihan niinkuin ne olis odottanut tätä. Että ei toi voi kauaa pyyhältää, koska kaksosraskauden rajat tulee vastaan.

Ne nimittäin tuli tuossa eilen aamulla. Rajat. Käynti, jonka piti olla rutiininomainen kasvuseuranta, olikin saikkutuomio. Eikä pelkästään saikku, vaan samalla myös käsky siirtyä osastolle vuodelepoon.

Kolmeksi viikoksi piti varautua. Sain perjantain aikaa järjestää asiat. Järjestin vetämällä sokeriöverit arnoldissa, ostamalla henkkamaukalta pinon olovaatteita sekä kirjakaupasta ja kirjastosta hain kilokaupalla luettavaa.

Silloin, kun kaksosraskaudesta saatiin tietää ja asiaan perehtyessäni monet tuntuivat olleen vuodelevossa. Raskauden edetessä en kuitenkaan sitä ajatellut omalle kohdalleni, koska oli niin hyvä olo! On väsyttänyt joo, mutta mitään muuta tuntemusta ei ole ollut. Tuntemuksilla tarkoitan supistuksia.

Salakavalasti on vaan tapahtunut epätoivottua etenemistä. Sain jo kortisonia kypsyttämään vauvojen keuhkoja, mutta se on ennemminkin rutiinitoimenpide näissä tapauksissa kuin uhkaava merkki.

Viikkoja on vaan liian vähän vielä. 29 on vähän, kun 27 on eloonjäämisen kannalta toivottava määrä. Kaikki on tässä vaiheessa kuitenkin plussaa. Tässä joku viikko sitten kerrottiin kuitenkin, että meidän pitäis varautua synnytyksen käynnistämiseen viikoilla 36, koska identtiset ja istukka ja sen toiminta. Että synnytys olis kuitenkin ollut edessä seittemän viikon päästä. Ehkä näin käy joka tapauksessa.


Tässä nyt makaan, enkä muuta voi. Saan käydä vessassa ja suihkussa. Huone on yhden hengen ja ruoat tuodaan sänkyyn.

Jos haetaan nyt positiivisia asioita tästä tilanteesta, niin ehdin sentään blogata, mutta blogi saattaa pitäjänsä myötä laitostua.

Ehdin lukea ja katsoa kaikki ne sarjat, jotka on jäänyt katsomatta. Voin lukea rauhassa sunnuntaihesarin. Halutessani vaikka moneen otteeseen. Voin kirjoittaa tuhatmäärin todo-listoja, joita ryhdyn kotona toteuttamaan. Saan suunniteltua kaksosten nimiäiset ja joulunvieton.

Mutta en pysty laittamaan Kta nukkumaan iltaisin. Se on pahinta.

7 kommenttia:

  1. Voi sinua! Hurjasti tsemppiä! Voin hyvin kuvitella, et kaikkein raastavinta on juuri se, ettei voi olla toivottelemassa omalla pienelle hyviä unia.. <3 Onneks sentään noinkin paljon jo viikkoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sentään joo. Ollaan jo turvarajojen paremmalla puolella ja nyt kestänyt reilun vuorokauden täyslepo on vienyt eiliset häiritsevät vihlaisut mennessään :)

      Poista
  2. Voivottelu ei sua auta, mut huokaisen silti syvään :( Enkä osaa edes muuta sanoa kuin sikana jaxuhaleja. P:stä et tuo tila tuli vielä tuolleen salakavalasti... Mutta koita ottaa rennosti, ja ajatella (vaikka se raastavaa onkin, kun joutuu oleen K:sta erossa) et nyt saat VIELÄ levätä, rauhassa, ja saat VIELÄ aikaa itselle, kuulet omat ajatukset (ja kerkeet vielä synnyttääkin niitä ajatuksia...)... En haluu maalata piruja seinille, mutta kuten jo yhden äitinä tiedät, SE ON VAAN TOTTA. Ja loppujen lopuksi se aika menee kuitenkin nopeasti. Oon ihan paska tässä...sori. Mutta ainakin sait yhden hengen huoneen!!! Se on jo PALJON. Ja rutosti niitä jaxuhaleja. Oot mielessä. Jos pääsen omaa kolmikkoa karkuun jossain välissä niin tuun moikkaamaan sua.

    -Päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koeta tehdä sinäkin pesäero hetkeksi kolmikkoosi, niin odotan täällä vierailua :) Samalla pääset kato shoppaileen antaumuksella. Sekin on kivaa!

      Poista
  3. Ah ja voih, kylläpä sattuikin. Tahtoo olla aika ikävää tuo vuodelepo, näin mä ainakin oon ymmärtäny. Osastolla on tietty se hyvö puoli, että oikeasti malttaa olla vuodelevossa, kotona kun tulis kuitenkin tehtyä kaikkea pientä.. Koita siis jaksaa, mä lähettelen sulle ajatuksia täältä!

    Itseasiassa tulin myös kyselemään, että teillähän oli stonzit käytössä keväällä. Meillä kun jäppinen kävelee nyt, tosin aika kehnonlaisesti vielä kengät jalassa. Siispä a) suositteletko ja b) myisitkö/lainaisitko meille ne syksyksi? Tosi huonosti missään on myynnissä käytettyjä ja uusia en nyt kehtaisi parille kuukaudelle ostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sitä sanoi lääkärikin, että hän ei usko mun lepäävän kotona. En minäkään :) Kyllä tässä menee varmaan vielä pari päivää siihen, kun alkaa vitutus hiipimään hipiään. Lääkitys taitaa olla jotenki kohdillaan, kun nyt on pelottavan iloinen olo.

      Stonzeja suosittelen, mutta meidän stonzit on kokoa M ja oli jo keväällä K:lle naftit. Löysin ite ne tuurilla netistä ja ennemmin olisin ottanu L-koon. Netin mukaan M-koko vastaisi kokoa 22, sisämitalla 13,5 cm. Voisin lainata, mutta tässä on pieni logistinen ongelma, kun makaan täällä osastolla ja ne voi olla parissakin eri paikassa meillä kotona :) Mä luulen, että meillä on niille uudelleen käyttöä kevään korvalla, koska kantohommiin sopivat mainiosti ja kaksosille M-kokoon mahtuu villasukka jos toinenkin.

      Poista
    2. Äkkiseltään mitattuna J:llä olis jalkapohja about 13cm, eli jos ne suinkin löytyy sieltä kotoa ja sulloutuu kirjekuoreen, niin laitan paluupostissa vaikka toiveissa olevia herkkuja! Olisin ikikiitollinen! Ihan varmasti ne joutaa meiltä jouluun mennessä pois, pistän sulle silloin ne joulupaketin kera!

      Mä laittelen sulle spostia :)

      Poista