Sivut

lauantai 26. lokakuuta 2013

Unisex-haalari


Ei ole kulunut kuukauttakaan siitä, kun julistin täällä blogissa omaa sukupuolineutraalin kasvatuksen linjausta. Itseäni lainaten: "Pinkki on ihan kiva väri, mutta jos mahdollisuus johonkin muuhun, niin otetaan se".


Haalari: Molo Kids Polaris Panther, koko 86
Hattu: Reimatec Eimo, koko 48
Rukkaset: Reimatec Ote, koko 2
Kengät: Kuomat, koko 24

Sääntö vahvistaa poikkeuden, joten katsokaa ja ihailkaa tätä viime kevään Molo Kidsin aleostostani, joka oli silloin pakko saada. Aivan pakko. En pystynyt lähtemään kaupasta ilman Visan vingahdusta.

Haalari menee varmasti koko talven, on sen verran reilu. Hattu ja hanskat on liian suuret ja Kuomat on just nyt passelit. Ei kyllä haittaa, vaikka rukkaset on suuret, koska niitä ei saa tuolle vänkyrälle käteen. Tai ainakaan peukaloa ei saa paikalleen. Halpiksessa oli semmosia vetoketjulla varustettuja talvihanskoja, mutta väärän värisiä, joten jätin toistaiseksi ostamatta. Mustat vetoketjurukkaset siis haussa.


Mainoskuvat on otettu viikonlopun lumilla, nyt ensilumi on pelkkä muisto.

Ainakin K erottuu hyvin lumihangesta tulevana talvena. Mä joudun varmaan ostamaan toiselle kaksosellekin Molo Kidsin shokkivärihaalarin kun on sen aika. Ehkä keltainen?

Periaatteet, niitä mä tykkään rikkoa!

torstai 24. lokakuuta 2013

Tuoreita sämpylöitä

Tein tässä taannoin sämpylöitä ja sain pyytämättä hommaan apurin. Kaveri ei tosin helpottanut hommaa ollenkaan ja halusi nuolla taikinaa, joten ehkä juuri siksi valmista tuli nopeasti.





Valmiit sämpskyt maistui iltapalana. K:n iltapuuron syöminen on vähentynyt ja ollaankin tehty (siis mikrotettu) puuroa ehkä noin pari kertaa viikossa. Väsyneelle K:lle puuro ei maistu koskaan, joten vähemmillä itkuilla ja suuremmalla onnistumisentunteella sitä selviää, kun lapselle tarjoaa leipää, hedelmää ja maitoa. Tyhjä puurolautanen on kuitenkin edelleen mulle se onnistuneen päivän mittari.

Sämpylänleivonnassa en tule varmasti ikinä saavuttamaan edesmenneen mummoni tasoa, mutta siihen on hyvä pyrkiä. Yksi mummon sämpylätaika oli se, että kun taikina on kohonnut, niin sämpylöiden muotoiluvaiheessa taikinaa vaivaillaan mahdollisimman vähän sekä voidellaan vedellä ennen uuniin laittoa. Ne sämpylät oli jotain ihan taivaallista!

Tämän sämpyläsatsin tein vähän turhan kylmään jogurttiin ja vaivasin taikinaan vähän liikaa jauhoja. Klassiset mokat siis, mutta ei vaikuta makuun. Varsinkaan tuoreiden leipien. En laita reseptiä, koska nämä tein fiiliksellä, eli nesteenä mitä kaapista löytyi ja jauhoina sekalainen lajitelma mm. tattarihiutaleita, ohrajauhoja, kauraleseitä sekä hiivaleipäjauhoja. Sämpylöiden leipominen on vähänniinkuin kuiva-ainekaapin tyhjennysprojekti.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Tuloksellista viikkoa!

Kohde on lukittu.

Muistaakseni joku esimies, yhteistyökumppani tai muuten vaan markkinointihenkisellä sähköpostiviestittelijällä oli aikanaan allekirjoituksessaan otsikon slogan. Tai ehkä sillä on vieläkin, who knows. Tämä tuli nyt kuitenkin mieleen näin toivottavasti loppuelämäni viimeisenä sunnuntaina. Takana oikein rentouttava viikonloppu ja ollaan lähinnä nukuttu päikkäreitä sekä oon vältellyt ruoanlaittoa. Tai tänään vähän leivoin kun teki mieli.

Vaikka en töihintöihin huomenna mene työstämään, niin jotenkin tuntuu siltä, että ens viikolla on paras tulla tulosta, prkl. Kyykkyjä, saunomista, kaakelinsaumojen putsaamista hammasharjalla sekä kokous tai kaksi kovalla tuolilla istuen. Lisätään listaan vielä hanskojen tappeleminen K:n käteen. Voisin myös lisätä listaan kävelylenkkejä, mutta pysytään realistisina - en jaksa kuitenkaan.

K on ollut muuten kokonaisen vuorokauden ilman tuttipulloa. Että senkin puoleen on ollut tuloksellista. Jotenkin tuntui ajatus hassulta, että taloon on tulossa lisää vauvoja ja 1,5 vuotias esikoinen lutkuttaa tuttipullosta edelleen maitoja. Lisäksi ne pullot pitäis tosiaan ottaa kiertoon kaksosille. Pieni haikeus tuli tänä iltana mulle, koska unikoulutuksesta lähtien K on iltaisin kiskaissut pullollisen maitoa sylissä sohvalla ja on sitten ollut valmista kauraa sänkyyn. Nyt vaan yökkäri-hammaspesu-tiikerin etsintä ja sänky. Ei sylittelyä sohvalla, nyyh!

Tavoite on selkeä: ens viikonloppu voitaisiin mun puolesta viettää synnärillä. Mitään paikkavarausta mulla ei sinne tosin ole, vielä.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Hän osaa!


Aina välillä sitä pysähtyy ihmettelemään, että kuinka paljon taitoja lapselleni on tähän mennessä jo karttunut. Ihan ohimennen, itsestään. Onko lapsentahtisuus muuten sitä, ettei opeteta mitään? Siinä tapauksessa K on oppinut kaiken muun lapsentahtisesti, mutta kokonaisten öiden nukkuminen sille opetettiin. Väkisin. Ja elämä on ollut yhtä auvoa niiden oppituntien jälkeen.


K osaa jotakuinkin syödä itse. Ruoan koostumuksesta riippuen se vetelee itsenäisesti vaikka koko lautasellisen. Esimerkiksi tahmainen perunamuussi häviää ilman avustusta lautaselta. Lisäksi se kävelee, juoksee ja laittaa kengät jalkoihin. Sekä huutaa kuin syötävä kun koetetaan laittaa hanskoja käteen ulos mennessä. Kunnon sanoja ei oikein vielä tule, mutta jotakin äitin, isin, tiikerin ja "tyhjän" tapaista. Hirveen monet Kn sanavaraston sanoista alkaa t-kirjaimella. K ymmärtää paljon ja sekin on mun mielestä todella ihmeellistä. Miten se on vaan yhtäkkiä oppinut?


Mä olen päättänyt, että en sano lapseni olevan maailman superlatiivein, koska A) mitäs kaksoset sitten on? ja B) entä maailman muut superlatiivilapset?

Mutta on se ihmeellisen etevä, söpö ja ihana.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Makkaranpaistoretkellä

Kuvassa tyttö, jolle joutuu ihan kohta teippaamaan tumput jesarilla ranteeseen. 

Viikonlopulle oli luvattu kaunista keliä ja mulla oli metsäkaipuu. Lähdettiin siis lauantaina makkaranpaistoretkelle kun oltiin koko perhe vedetty päikkärit. Retkipaikan kriteerinä oli lyhyt kävelymatka autolta paistopaikalle, joten lokkeiltiin miehen kaverin eräkämpälle kuivien puiden äärelle.




Penninkijoki virtasi notskipaikan vierestä.

Jos sinä, lukijani, jostakin mysteerisestä syystä ajelet joskus vt 13:sta Jyväskylä-Kokkola välillä ja asfalttitie kyllästyttää, niin suosittelen poikkeamaan Perhon keskustasta Loukkukoskentielle ja ajelemaan erämaataivalta Halsualle. Tien varrelta löytyy myös aika paljon geokätköjä. Väli on ihan kohtalaisessa kunnossa ja hyvällä tuurilla voi bongata metsäpeuroja.

K kiskaisi päivällisekseen mandariinin, puolitoista makkaraa, pillimehun ja pienen rusinarasian. Hyvä suoritus.


Itsekritiikin pitäisi ehkä tässä kohtaa jotenkin toimia ja tämä kuva jättää julkaisematta, mutta julkaisempa nyt kuitenkin, koska raskauden viimemetreillä kritiikkisuodatin on vioittunut. Tässä äidistä ja tyttäristä yhteiskuva, jota voin taivastella sitten kun oon 30 kiloa kevyempi. Olo alkaa olemaan aika täyteläinen ja harvassa on vaatteet, jotka mahtuu päälle.

Kaverin lapset oli muuten sanoneet eilen niin ihanasti, että pakko jakaa teillekin: "Sanni ei ole iso, vain Sannin vauvat on isoja". Ihanaa! Uskon mieluummin alle 5-vuotiaita kuin peiliä.

lauantai 12. lokakuuta 2013

34 ja lupa liikkua

Tällä ostoksella tuli mielenrauha.

Ajatelkaapa. Oon viimeiset viis viikkoa vältellyt liikkumista ja pelännyt varsinkin sairaalajakson jälkeen kaikesta liikkumisesta tulleita kipuja. Aleksis Kiven päivän kunniaksi tuli täyteen rv 34, eli nyt kuin taikaiskusta saan liikkua aivan normaalisti. Magic!

Havahduin myös siihen, että meillä ei ole oikein mitään valmiina kaksosille! Olen pesinyt sohvalla, kun en muuta ole voinut, joten kaikki tarvikkeet on hankkimatta. Kaikki on tietenkin Kn jäljiltä tallella, mutta kun niitä asioita tarvitaan kaksin kappalein. Jos jonkin tavaran kierrättäminen kannattaa, niin vauvakaman ja yritän viimeiseen asti vältellä niiden ostamista uutena.

Koska en jaksa fyysisiä kirppiksiä kierrellä tai FB-kirppiksillä huutelu on tahkeaa, niin wanted-ilmoitus omalla FB-seinällä tuotti tulokseksi ainakin sitterin ja pinniksen. Kauppareissu Halpikseen taas tuttipulloihin uusia tutteja, tavistutteja sekä kaikkea muuta mukamas tarpeellista pientä. Nyt tuntuu jotenkin valmiimmalta. Vielä suurin vauvavalmistelujen edessä seisova asia on kaksosten vaatteiden säilytystilan puutos, jonka korjaan lipastohankinnalla heti ens viikolla.

Mutta lipastoa ja sinne vaatteiden viikkailua (siis sullomista) vailla on kaksosten tuloon valmistautuminen. On kaukaloita kolmin kappalein, on matkarattaat, on tuplavankkurit, on ruokintavälineet ja systeemit.

Tänään käytiin muuten värikylvyssä koko perheen kesken ja mentiin paikalle kävellen. Kävellen! Huikeaa! Kävely on mahtavaa!

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Sotkua luvan kanssa


Vauvauinti ja värikylpy. Siinä kaksi asiaa, joita oon halunnut vauvataaperon kanssa kokeilla. Uimassahan me kuljettiin viime syksy Kokkolassa ja nyt kuin tilauksesta kansalaisopiston kalenterista löytyi värikylpyharrastetta vauvasta alle nelivuotiaalle. Lauantaiaamuna otettiin siis kantoavuksi mukaan Kn tuta ja lähdettiin autolla alle puolen kilsan päähän sotkemishommiin.

Päivän väriin virittäydyttiin pallojen kanssa. Huomaa taustalla musta pallo, jonka silmien alla sijaitsevat lohkoperunat eivät tässä niin erotu.

Homma oli ihan jees, tosin K oli nelijäsenisen 1-2 -vuotiaiden ryhmän vanhin. Olen joskus todella kauan sitten, ehkä vuonna 2006, käynyt tekemässä juttua värikylvystä ja sen kokemuksen perusteella aattelin tämän vähemmän sotkuiseksi. Jotenkin siis unohdin, että lapseni on aika vilkas ja liikkuvainen.




Ei siis riitä, että värikylpyyn osallistuvan tenavan vaatteet saa sotkeutua, parempi myös itse varustautua sotkettavilla vaatteilla. Ens kerralla jätän tytön päälle pelkän bodyn sotkuosuutta varten. Värikylpykertoja on edessä vielä neljä ja enköhän ainakin yhteen kylpyreissuun pääse osallistumaan ilman kaksosia :)

Mulle tuolla käyminen kävi urheilusuorituksesta. Pesuhommat olis vastannut lähes maratonia. Oonko muistanut muuten valittaa riittävästi, että oon ihan helevetin väsynyt koko ajan? Jos en, niin oon muuten ihan helevetin väsynyt koko ajan.

Jotta saan hyvillä mielin lähteä synnyttämään, niin teillä on vielä tämä ilta aikaa käydä veikkaamassa kaksosten syntymäpäivää- ja painoa. Kliks, täällä!

lauantai 5. lokakuuta 2013

Kurpitsavohvelit


Tässä männäviikolla bloggasin kurpitsasoseen tekemisestä. Tuolloin tulokseksi saadusta soseesta heitin puolet pakkaseen ja puolet meni kurpitsavohveleihin, joiden reseptiin törmäsin Pinterestissä. Suomennettua reseptiä siis pukkaa!

En osannut yhtäaikaisesti seurata reseptiä, ottaa kuvia ja hätistää jaloissa roikkuvaa Kta muihin puuhiin vohvelinteon aikana. Siksipä en todellakaan käännellyt lopuksi hellästi valkuaisvaahtoa muuhun taikinaan, kuten ohjeessa on, joten ehkä siksi lopputulos ei ollut rapea ulkoa ja pehmeä sisältä? Vohvelit kuitenkin onnistuivat ja kurpitsa maistui niissä toivotusti. Laitan kuitenkin vaihekuvat siten miten minä nämä tein, vaikka kannattaa kokeilla sitä hellempää käsittelyä valkuaisvaahdolle.


Ryhmäkuvasta puuttuu ruokasooda. Ja kurpitsasose!


Valkuaiset vaahtoutui vallan mainiosti käsipelilläkin. Yleensä kyllä käytän kaikkeen mahdolliseen sähkövatkainta, mutta tällä kertaa oikeat vispelit oli pesussa.


Kuivat aineet. Alkuperäisen reseptin "all purpose flour" tarkoittaa ennemmin vehnäjauhoja, mutta jos spelttijauhot jossain toimivat, niin vohveleissa! Kysykää vaikka Olgalta tai maa- ja kotitalousnaisilta.


Tässä menee pieleen! Maito hulahti valkuaisvaahtoon.


Samoin kurpitsasose.


Ja kaikki muukin. Taikina on valmista paistettavaksi.


Empiiriset testit on osoittaneet, että ison Orthexin kauhan kuupallinen on just sopiva määrä vohvelirautaan.


Typy piirteli jaloissa. Ja halusi välillä syliin. Ja kanniskeli leluja. Ja esitti vaikka mitä muita temppuja odotellessa.


Hän matki myös äitiään keittiöhommissa.


Lopulta odotus palkittiin ja lapsi sai välipalaksi omenahillolla höystettyä vohvelia. Maistui!


Raskausdiabeetikkoäitinsä veti ohessa myös pienet sokeriöverit, mutta aika jännä kun iltapäivällä syöty herkku ei nosta ollenkaan niin kovasti verensokereita, kuin aamuinen. Seliseli.

Vohvelit on hieno keksintö ja oikeastaan löysin ne vasta kesällä. Heräsin yks aamu hirveään vohvelinhimoon ja kävin välittömästi sosialisoimassa äitin vohveliraudan. And it was awesome. True story.

Suomennettu resepti:4,5 dl spelttijauhoja
3 rkl fariinisokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl kanelia
1/2 tl suolaa
3,5 dl maitoa
2,5 dl kurpitsasosetta
1 keltuainen
3 valkuaista
kunnon loraus rypsiöljyä tai vastaavaa
2 rkl omenaviinietikkaa

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Sekoita kuivat ainekset. Yhdistä maito, kurpitsasose, öljy, keltuainen ja omenaviinietikka. Lisää joukkoon kuivat ainekset ja kääntele lopuksi varovasti sekaan valkuaiset. Paista ja nauti!

torstai 3. lokakuuta 2013

Klupujen kanssa


Uutisia, uutisia! Hienoja, hauskoja uutisia!

Tänään debytoin maakunnan median, Keskipohjanmaa-lehden verkkopalvelu KP24:n bloggarina. Kluput-blogi on oma itsenäinen jatko-osa Sairaan ihanalle elämälle ja kirjoittelen sinne tässä rinnalla. Jos jotakin toimituksellista blogilinjausta aihepiireistä vetäisin, niin Kluput on enemmän perhe-elämään ja paikallisuuteen painottuva, kun taas Sairaan ihana elämä on erityisesti mun elämän sillisalaatti.

Kluput löytyvät täältä: www.kp24.fi/blogit/sanniaho

Mulla on kaunis ajatus, että saisin Klupujen postausfeedin tuotua tuohon oikeaan palkkiin, niin näkisitte (ja minäkin näkisin) mahdolliset päivitykset. Katsotaan onnistuuko...

Ainiin. Klupu-nimi tulee tämän alueen murteesta. Se tarkoittaa poikasta. Klupunen ei ole vielä täysi-ikäinen, mutta se voi olla puintivarstan päähän nahkahihnalla sidottu pyörivä puuosa. Tai tervahaudan tiivistysnuija. Näin kertoo Halsuan, Kaustisen ja Vetelin alueilta koottu murresanakirja Kasso isse.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Päiväni numeroina

3 yöheräämisten ja siten myös kyljenkääntämisten määrä viime yönä
5.2 paastosokeriarvo (oikein hyvä!)
68 euron ruokakauppareissu
11 tuntia avoinna ollut televisio
1 iloinen kirje verottajalta
8 asteikolla 1-10 olon tukaluus juuri nyt
2 saapuneiden tekstarien määrä tänään
28 saapuneiden sähköpostien lukumäärä tänään, joista lähes kaikki mainospostia
1257 suunniteltujen asioiden määrä
5 toteutetut asiat
2 unohtuneet asiat

Ihan kohtalaisesti onnistuu lepäily myös taaperon kanssa. Se touhuaa leluineen olkkarissa, käy välillä hakemassa vauhtia talon toisesta päästä ja palaa sitten ilosta kiljuen pienen valaan kokoisen raatoäitinsä tykö. Huollan lapsen päivän aikana, koetan välttää nostelua ja ulos en ole hänen kanssaan lähtenyt. Pukeminenkin (meidän molempien) on jo saavutus.

Tämän päivän suurin fyysinen suoritus oli kauppareissu koko perheen voimin ja kyllä vain kolmen viikon pääasiallinen makoilu tuntuu jossain.