Sivut

tiistai 15. lokakuuta 2013

Hän osaa!


Aina välillä sitä pysähtyy ihmettelemään, että kuinka paljon taitoja lapselleni on tähän mennessä jo karttunut. Ihan ohimennen, itsestään. Onko lapsentahtisuus muuten sitä, ettei opeteta mitään? Siinä tapauksessa K on oppinut kaiken muun lapsentahtisesti, mutta kokonaisten öiden nukkuminen sille opetettiin. Väkisin. Ja elämä on ollut yhtä auvoa niiden oppituntien jälkeen.


K osaa jotakuinkin syödä itse. Ruoan koostumuksesta riippuen se vetelee itsenäisesti vaikka koko lautasellisen. Esimerkiksi tahmainen perunamuussi häviää ilman avustusta lautaselta. Lisäksi se kävelee, juoksee ja laittaa kengät jalkoihin. Sekä huutaa kuin syötävä kun koetetaan laittaa hanskoja käteen ulos mennessä. Kunnon sanoja ei oikein vielä tule, mutta jotakin äitin, isin, tiikerin ja "tyhjän" tapaista. Hirveen monet Kn sanavaraston sanoista alkaa t-kirjaimella. K ymmärtää paljon ja sekin on mun mielestä todella ihmeellistä. Miten se on vaan yhtäkkiä oppinut?


Mä olen päättänyt, että en sano lapseni olevan maailman superlatiivein, koska A) mitäs kaksoset sitten on? ja B) entä maailman muut superlatiivilapset?

Mutta on se ihmeellisen etevä, söpö ja ihana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti