Sivut

tiistai 21. tammikuuta 2014

Maailman paras pannukakku


Eilen oli törkiän kylymä, joten tilanne vaati pannarivälipalaa. Pannari jotenkin sopii erityisesti talveen, mutta myös kaikkiin muihin tilanteisiin, jolloin kaapissa on vanhaksi menevää maitoa. Mulla olis pakkasessa myös annos ternimaitoa, josta pitäis pannari tässä joskus tekaista. Siihen jos joltain löytyy vinkkejä, niin otan kiinnostuneena vastaan.

Hyviä pannarireseptejä on vain yksi ja siitä löytyy useita versioita hakusanalla "maailman paras pannukakku". Tässä mun versio:

Maailman paras pannukakku

n. 9 dl maitoa (desi Kiiralle mukiin, jonka hän kaatoi lehtikoriin)
1 tl suolaa (lirahti liikaa. paikkasin sokerilla)
2 munaa
1 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
reilu 1 tl leivinjauhetta
Kunnon loraus rypsiöljyä tai muuta juoksevaa rasvaa.
Kulhoon puolet maidosta ja sekaan kaikki muut ainekset. Perään loput maidosta. Turvota, jos ehdit. Pelliksi iso lasagneastia on passeli. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia.



Vaikka tytön ilme on epäileväinen, niin pannari maistui tuoreena ja lautasellinen katosi. Tänään tarjosin siivun jälkkäriksi ja siitä kelpasi vain hillo päältä.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Meijeristä, päivää!

Tiskikaappi on nyt yhtäkuin pullovarasto ja eniten käytössä olevat pitelit eivät siellä pahemmin edes vanhene.

Olen ruokkinut kaksoset kotipolttoisella luomumaidolla lähestulkoon koko sen ajan mitä ollaan kotona oltu. Parina ekana kotiyönä saivat korviketta omaan maitoon lantrattuna, koska tuntui epävarmalle. Turhaan tosin. Kyllä se riittää, kun vaan luottaa.

Imetys ei kaksosilla perinteisessä muodossa onnistunut, vaan sähköpumpun tasainen surina täyttää talon päivin ja öin. Toisaalta hyvä, koska kun näen maitomäärän, niin tiedän sitä myös tulevan. Ihan numeronörtin mielenkiinnosta olen kirjoitellut toisinaan vuorokauden aikana lypsämiäni maitomääriä ylös: reipas kuukausi takaperin 1,3 litraa vuorokaudessa ja eilen 1,5 litraa. Tärkeitä faktoja, vai mitä? Satatonnariksi on vielä matkaa, mutta tavoitteenani on jaksaa pumppailla siihen saakka, että kaksoset on puoli vuotta. Siitä eteenpäinkin, jos motivaatiota riittää. Vielä joku viikko takaperin pystyin säästämään iltaisin noin satamillisen satsin maitoa pakkaseen, mutta nyt kaksosiin uppoaa kaikki mitä vaan irtoaa. 

Pohjat jäi, kun kaksoset hotkaisivat pullollisen puokkiin!

Maitohommat on taikuutta ja ratkaisevasti korvien välissä.

Tässä itsellenikin muistutukseksi tarkistuslista, jota voi käydä läpi kun maitoa ei tunnu tulevan:
1. Luotto: kyllä sitä maitoa tulee!
2. Ruoka & juoma: pitää syödä silloin kuin esikoinenkin.
3. Kalja & kaura: iltakalja takaa reilut yömaidot.
4. Lepo: tunninkin iltaunet riittää, jos illan maidot on kinthaalla.

Imetyksen osittainen epäonnistuminen (tai miksi ihmeeksi sitä nyt sanoisin - en mä koe epäonnistuneeni, mutta kun ei se nyt täysin oppikirjan mukaan onnistunutkaan) harmittaa toisinaan, mutta on tässä etujakin. Erityisesti juuri se, kun näen maitomäärän niin uskallan luottaa sen riittävän kaksosille. Oon päässyt myös vapaammin lähtemään pois kaksosten luota, kun maitoa on pullossa ja pakkasessa. Lisäksi mies on pystynyt osallistumaan ruokintaan tosi paljon. 

Kaksoset on mielestäni tyytyväisiä, kun maito tarjoillaan pullon kautta. Muistissa on nimittäin vielä iltaisin raivoava Kiira, jonka nyt uskon huutaneen sitä kun joutui tekemään hurjasti töitä maidon saamiseksi. Iltaa myöten maitomäärät nimittäin laskevat pumpatessa ja saan olla lypsyllä jatkuvasti. Tottuvatkohan kaksoset näin helppoon elämään ;)

Tekniikasta sen verran, että pumppuna mulla on KAKSI Ainu Medela Mini Electriciä. Kaksi siksi, että ekan pumpun moottori meni epäkuntoon ennen joulunpyhiä ja ostin hädissäni Kokkolasta uuden samanlaisen aatonaattona, jotta ei pyhinä iskisi jännetuppitulehdus. Se olikin ainoa sähkömalli markettien valikoimissa. Varalla ja matkakäytössä on myös Philipsin käsipumppu, jo Kiiran peruja. 

Pullolapsi.

Ruokavaliosta jouduin jättämään suklaan pois, mikä oli juuri joulun alla menetys. Samoin kaalin ja herneet, mutta ilman niitä pystyn elämään. Myös tuoreet leivonnaiset tuntuivat aikaisemmin huudattavan vauvoja, mutta ei enää. Myös ne alun pienet korvikemäärät itkettivät vauvoja, joten sekin kannusti käyttämään pelkästään oman meijerin tuotteita.

Vuoden päästä taidan päivitellä sitä että miten jaksoinkaan tätä pulloshowta. Nyt olen vain tyytyväinen kun homma toimii rutiinilla!

PS! Perustin blogeille FB-sivun, johon tuuppaan linkit Sairaan Ihanaan ja Klupuihin, kun jotain uutta ilmenee. Lisäksi julkaisen siellä myös kuva- ja tekstikamaa, mikä ei vältsin blogeihin päädy. Tekee mieli kertoa miten täällä menee, mutta en tahdo ehtiä oikein tämmösiä kunnon blogipäivityksiä tekemään niin usein kuin tahtoisin. Tykkää siis tästä: www.facebook.com/ihanatkluput

maanantai 6. tammikuuta 2014

Mitä tapahtui vuonna 2013?

**Tämä on postaus, jonka kirjoittamisen aloitin jo joulunpyhinä. Miten niin vähän aika kortilla?**

Vuosi 2013 oli lähes samanmoinen, kuin edeltäjänsäkin. Raskaana olemista ja vauvanhoitoa. Koostetta kuitenkin pukkaa nyt!



TAMMIKUU
Vietin viimeiset vanhempainvapaaviikot ja jäin sitten kesälomalle. Illat alkoivat sujumaan ja 9 kk ikäinen Kiira oppi nukahtamaan vartissa, mutta jatkoi silti yöheräilyä. Skarppasin vähän turhankin paljon syömisiäni ja imetys loppui kuin seinään, tosin eipä typy ollut rinnalle suostunut hetkeen enää kuin öisin. Fiilistelin arkea, kävin kirppiksillä, noustiin seisomaan ja opittiin istumaan, kävin leipäkurssilla ja järjestin miikkarikutsut.
Listasin myös periaatteet, joiden mukaan olin ajatellut lapsen myötä toimia. Äitiys ei ihan vastannut ennakkokäsityksiä.


HELMIKUU
Kiireinen kuukausi, sillä olin lähes viikon reissussa Kiiran kanssa etelässä. Oltiin pari yötä Jennin perheen tykönä ja sitten jatkettiin äiti-lapsi -matkalle Tukholmaan. Lisäksi mies aloitti isäkuukauden ja minä menin Perhikseen hetkeksi töihin. Mahtava kuukausi siis!
Listasin Kiiran taidot, syötiin puuroa, tein ison sosesatsin pakkaseen, aloitin kosmetiikkalistauksen ja ihmettelin valoilmiötä.


MAALISKUU
Tässä kuussa moottorikelkkailtiin useampaan otteeseen. Vietettiin noin viikko Jennin, Niken ja J:n kanssa Muoniossa talviurheillen. Kerroin mulle niin kovin käsittämättömistä muoti-ilmiöistä, ihastelin punaista ja kuvailin kotia. Ja raskaustesti näytti loppukuussa kahta viivaa, mikä järkytti hetkeksi.


HUHTIKUU
Mun toistaiseksi viimeinen pidempi reissu tehtiin pääsiäisen aikoihin Kuusamoon, jossa käytiin talvisella Kiutakönkäällä. Sairastin jonkinlaisen vatsataudin, joka vaihtui lennosta kaameaan raskauspahoinvointiin- ja väsymykseen. Huhtikuussa Kiira täytti vuoden ja ryhtyi nukkumaan unikoulun jälkeen täydet yöt. Otin käyttöön myös Popin reilun vk-puvun, jota käytetään edelleen näillä tammikuun rapakeleillä!


TOUKOKUU
Kuukausi meni ohi kuin sumussa, sillä olin niin väsynyt. Vappuna mökkeiltiin mun mummolassa pari yötä koko perheen kesken ja kutsuttiin kaveriperheet vapunpäiväksi sinne. Alkukuusta oli rakenneultra, jossa löytyi kaksi vauvanalkua ja kerroin uutiset täällä. Meillä elettiin pääasiassa pakaste-eineksin, koska en pystynyt tekemään ruokaa. Kävin jossakin vaiheessa työhaastattelussa ja sain kesätöitä Keskipohjanmaasta. Kuun lopussa huono olo alkoi hellittää ja kelitkin oli kuin kesällä.


KESÄKUU
Työt alkoi ja olin ihan fiiliksissä. Väsymys ja paha olo jäivät taakse. Vein Kiiran aamuisin hoitoon mummolaan ja hakiessani sen sieltä iltaisin, oli siellä mullekin sapuskaa lähes aina tarjolla. Kesäkuussa tein kotona ruokaa siis vain muutaman kerran. Ekana kesäkuun viikonloppuna käytiin Vaasassa harrastamassa Kiiran kanssa partiota. Lisäksi huomauttelin vähän kylän teineille eri medioissa meidän lähileikkiksen sotkemisesta. Juhannus vietettiin sekä sukulaisten että kavereitten kesken.


HEINÄKUU
Mies aloitti lomansa ja rakenneultran aika koitti. Sain myös raskausdiabetestuomion ihan odotetusti ja kävin noin joka toinen viikko ultrassa äitipolilla, sillä kaksoset oli todettu identtisiksi tytöiksi ja niiden kasvu oli epätasaista. Kiira nousi lopullisesti kahdelle jalalle heinäkuun alussa ja pohdin kenkävalintoja. Listasin myös kommentteja tai latteuksia, joita kaksosista olin saanut. Olin myös suunnattoman kateellinen kaikille ihmisille, jotka pääsivät liikkumaan vapaasti, sillä ite en jaksanut kuin kävellä leikkikselle ja takaisin.


ELOKUU
Päätin olla tylsä ihan luvan kanssa. Kesällä muuten luin tosi paljon ja mitäpä muutakaan sitä olis unettomina iltoina- ja aamuöinä tehnyt. Lupasin itselleni, että mikäli joudun vuodelepoon, niin saan hankkia iPadin. Kuukauden rankin reissu taisi olla juttukeikka Juthbackaan eräänä kuumana lauantaipäivänä. Käytiin myös yhtenä viikonloppuna Helenan ja Timon mökillä Vaasan lähistöllä ja se taitaakin olla toistaiseksi viimeinen kerta, kun olen poistunut Keski-Pohjanmaalta.


SYYSKUU
Ehdin olla syyskuussa yhden viikon vielä töissä, kun eräänä kauniina perjantaiaamuna rutiiniultrakäynnillä lääkäri määräsi mut vuodelepoon. Vieläpä keskussairaalaan. Kyllä vitutti ja vituttaa edelleen, että miksi suostuin makaamaan siellä 10 päivää. Olisin kyllä voinut kävellä sieltä pois aikaisemminkin. Makuultaan ehdin bloggailla muun muassa keittiöremontin projektikuvat. Syksy meni siis jotenkin ohi, sillä kotona vaakatasossa oleilu jatkui ja en pahemmin käynyt pihalla. Kiiran hoito oli järjestetty syyskuuksi mun töiden takia, joten ei onneksi tarvinut sen perässä juosta, sillä hemoglobiini alkoi laskemaan ja olin todella todella väsynyt taas.


LOKAKUU
Raskausviikot olivat jo sillä mallilla, että synnytyksen käynnistymisen pelon vuoksi tarvinut päiviä viettää. Sohvalla vietin kuitenkin pääosat päivästä, kun muuta ei oikein jaksanut. Havahduin siihen, että herranjumala, meillä ei ole mitään valmiina ja viikossa koottiin vauvahärvelit. Aloitin myös pitämään KP24:ssä Kluput-blogia. Pääsin yhdelle syksyiselle makkararetkelle ja myös takaisin keskussairaalaan, jossa hommat laitettiin käyntiin ja kaksoset syntyivät 28. päivä.


MARRASKUU
Päästiin koko perhe kotiin ja ensimmäisenä kotiaamuna lähdin Kiiran kanssa ulos. Oli kuin olis vapaus koittanut jälleen! Mies oli vielä jonkin aikaa isyyslomalla ja kuukausi hurahti ohi vauvoja tuoksutellen. Bloggasin sentään meidän päivän touhut lainalumiallani.


JOULUKUU
Täytin 29 ja tein aikaisen uudenvuodenpäätöksen huippuvuodesta. Laitoin jonkin verran joulua kotiin ja ihmeteltiin miehen kanssa yhtenä iltana, että miten tämä onkaan näin helppoa. Vauvat siis. Päivärytmi tasaantui joulukuussa ja sain kaksosrattaisiin seisomalaudan, jonka avulla päästään päivisin liikkeelle. Tosin ei me kauppaa ja lähileikkistä pidemmällä käydä nelistään. Kiira sai aivan liikaa joululahjoja ja siitä hämmentyneenä oppi kiipeämään pois pinniksesestä ja vuosi 2014 alkoi tyttärellä uudessa isojen lasten sängyssä.

Sen pituinen se vuosi. Alkuvuonna reissattiin Suomessa ja loppuvuonna lähinnä pään sisällä. Nyt uutta kohti!