Sivut

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Nettinimiäiset

Huomasittekohan, että aikaisemmin blogissa esikoisesta käyttämäni mysteerinen K vaihtui jokin aika sitten Kiiraksi? K kun taipuu yhtä luontevasti kuin metrinen halko. On pitänyt kertoa myös kaksosten nimet, joten nyt tänä kauniina kevätsunnuntaina, kun tytöt ovat juuri täyttäneet 5 kuukautta, on aika juhlia nettinimiäisiä!


Meillä asuvat siis Inari ja Iiris. Kumotkaa virtuaaliset skumppalasilliset tämän paljastuksen kunniaksi. Tai saa olla oikeatkin. Skool kumminkin!

Oon miettinyt tätä pitkään, että miten julkaisen tällä netissä kaksosten nimet. Toisin kuin kasvokuvat, joita olen varsin surutta julkaissut, on vauvojen nimet tuntuneet intiimeiltä ja sellaisilta että haluan ne pitää piilossa. En tosin osaa selittää syytä. K-kirjaimen käyttö Kiiran nimen tilalla tuntui suojelevan häntä joltain. En tiedä miltä. Stalkkereilta. Satunnaisilta googlettelijoilta. Maailman pahuudelta.

Faktaahan kuitenkin on, että jos meidän elämää haluaa stalkata, niin sehän onnistuu mainiosti kun allekirjoittanut tarjoaa siihen helposti mahdollisuuden kaikilla mahdollisilla sosiaalisen median keinoilla. Mä uskon pienen paikkakunnan suojelevan meitä ongelmilta ja avoimen some-käyttäytymisen olevan täällä vain positiivinen asia. Ehkä haluan olla poikkeus sääntöön sulkeutuneitten suomalaisten joukossa.

Lisäksi Inari ja Iiris ovat yhä enemmän omia yksilöitään. Kaksosista puhuminen on, kuin puhuisi yhdestä asiasta. Massasta.

Etunimien valinta oli lopulta helppoa. Kiirasta tuli Kiira, koska haluasin esikoiselle K:lla alkavan nimen. Jotakin nasevaa, suomenkieleen sopivaa, mutta myös kansainväliseen käyttöön käyvää. Nimi sopii hyvin temperamenttiselle, jääräpäiselle ja touhukkaalle pikkutytölle. Kaksosten nimet olivat taas pyörineet mielessä jo Kiiran nimeä mietittäessä, mutta ne jätettiin silloin käyttämätkä. Eikä ne sopineet K-kirjainkriteeriin. Inari tuo mieleen Lapin ja mulla on jatkuva kaipuu sinne. Iiris kuulostaa kesältä. Se, kumpi kaksosista minkäkin nimen sai, perustuu muistisääntöön. A-vauva on Inari, koska Inarissa on A-kirjain. Tällä yksityiskohdalla ei ole myöhemmässä elämässä varmastikaan pahemmin merkitystä. Inari on järvi ja samoin hänen toinen nimensä on vesiteemainen.

Lapsikatraamme toiset nimet ovat peräisin Kalevalasta ja ovat kolmetavuisia. Pidättäydyn kirjoittamasta niitä, että josko se on vielä viimeinen aseeni maailman pahuutta vastaan. Varmaan joskus koen tarvetta kertoa nekin.

Lapsille ei pidetty ristiäisiä, vaan nimiäiset. Kiiraa juhlittiin eräänä helteisenä kesäsunnuntaina suurella joukolla ja Inaria ja Iiristä pienemmällä köörillä joulunpyhinä. Pidin kaikille lapsille pienet puheet nimien alkuperästä kertoen ja kaikille myös kerätään muistojen arkkua syntymävuodelta. Lisäksi vieraat saivat tehdä lapsille "ennustuksen" tulevaisuuteen. Arkut ja ennustukset avataan ja luetaan sitten 15-vuotisjuhlissa.

Yksi asia elämän todo-listalta siis pois, kun ei tarvi ohjelmaa miettiä teinien synttäreille.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Hippi, hipimpi, pesupähkinä


Yllätin itseni tilaamalla ekokaupasta viisi kiloa ruokasoodaa. Olen pitkään ajatellut ryhtyväni tekemään soodalla erilaisia jänniä asioita, mutta sitten vaan otin ja tilasin sitä. Viisi kiloa. Se on paljon enemmän mitä kaupassa leivontaa varten myytävissä soodapurnukoissa on. Pinterestin mukaan sooda on ihmeaine, jota voi käyttää niin pesuaineena kuin hammastahnanakin. Arvostan tällaista monikäyttöisyyttä ja katsotaan mitä tästä tulee. Toivottavasti puhdasta :) Tai sitten teen pelkkää irlantilaista soodaleipää maailman tappiin asti, että saa tuon paketin kulutettua.


Koska tukkupakkaus soodaa piti tilata kotiovelle, niin samalla hankin myös puoli kiloa pesupähkinöitä. Niillä pitäisi pyörittää noin sata koneellista. Piti heti testata lakanapyykillä ja jos jotain, niin ainakin ne pähkinät saivat aikaan tuoksutonta pyykkiä. Saa nähdä miten käy porkkanatahroille. 


Kun oikein tilailun makuun pääsin, niin shoppailin myös nestemäistä sappisaippuaa tahranpoistoon, super-eko-ystävällistä tiskiainetta ja käsienpesuainetta. Eipä ainakaan tarvi kantaa niitä kaupasta ihan heti :)

Nyt meen näkemään unia ruokasoodan sadasta ja yhdestä käyttötarkoituksesta. Kiillotan vain vielä vähän ekosädekehääni. Ruokasooda sopii siihenkin puuhaan.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Neljä asiaa, jotka tänään ärsyttivät



1. Sohva, joka on liian lähellä seinää ja litistää siten verhot rumasti.

2. (Villa)sukkakasa kodinhoitohuoneessa.

3. Nuppipalapeli, jonka palaset on jossain muualla.

4. Mr Bean telkkarissa. Tai ylipäätänsä sen olemassaolo

Lisäksi ärsyttää epäsymmetria, jota kuvituskuvan epäsymmetrisesti asetellut pylpyrät kuvastavat. Korjasin epäkohdat siten, että siirsin sohvan, laitoin sukat maljakkoon, piilotin tuon nuppipalapelin koontiosan ja suljin telkkarin.

Vanne kiristää päätä.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Nyhtöpossupasta


Jo viime vuoden puolella tein parin kilon annoksen pulled porkia, eli suomennettuna nyhtöpossua. Sitä syötiin silloin varmaan viikko ja pakkaseenkin heitin rasiallisen lihaa jatkotyöstöä odottamaan. Sovelsin silloin kasslerin marinadiliemen sisällön, enkä muista miten. Hyvää se kuitenkin oli silloin ja myös tänään, kun tarjoilin possua lounaaksi pastakastikkeen muodossa.



Näillä aineksilla mentiin. Mutti on kuiva-ainekaapin peruselintarvike ollut jo iät ja ajat. Joskus hairahdan halpoihin kopioihin, mutta sitten palaan peltipurkkeihin.


Tuoretavara silpuksi ja pannuun pehnenemään (olipa hankala sana).


Toki olisin voinut ottaa tän lihan sulamaan jo edellisenä iltana, mutta ihan hyvin se onnistui myös pannulla. Tulipa tuplanyhdettyä samalla :)





Italian ykköstä pataan! Tomaattimurskan käyttö on mulla pelottavasti vähentynyt viime aikoina, kun ruoan pitäisi olla myös esikoiselle maittavaa ja toistaiseksi hän on kieltäytynyt syömästä mitään missä on kypsennettyä tomaattia. Huomenna tarjoilen tätä kastinta hänelle, tänään Kiira ehti jo unille ennenkuin sain tän safkan valmiiksi.


Loputkin herkut huuhdellen pataan. Vettä olisi voinut laittaa enemmänkin, mutta olipa ainakin lihaisa soossi.


Heitin vielä mausteita vähän sekaan ja annoin hautua kaksosten ruokintaan kuluvan ajan verran. Eli puolisen tuntia. Pakastepossussahan mausteita jo oli reilulla kädellä.


Ja sitten kokosin annoksen. Jos mulla olis ollut parmesaania, niin olisin sitä voinut raastaa tähän päälle. Tai jos mulla olis ollut tuore basilika, niin sitäkin olis voinut. Mutta kun ei ollut, niin ääntä kohti sitten vain.

***

Kunhan seuraavan kerran törmään kaupassa hyvään kimpaleeseen kassleria, niin pitää taas tehdä tätä annos. Ehkä jopa laittaa pakkaseen useampi törpöllinen, koska varsinkin tän tyylisiä kastikkeita siitä lihasta on helppo tehdä. Suurin haaste on vaan se kassleriin törmäys, koska vähän huonosti sellaista lihaa löytyy tuolta valmiiksi pakattujen jauhelihojen, hunajamarinoitujen kanasuikaleiden ja vakuumilohen ihmemaasta.