Sivut

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Miten meillä yöt menee?


Nyt uskallan jo sanoa sen ääneen: kaksoset nukkuu läpi yön.

Tiedän. Käsittämätöntä.

Kaikki alkoi tarkalleen 25.2. Silloin postasin tyrmistyneenä aamulla yökkärikuvan typyistä Facebookiin, sillä yöllä ei ollut tapahtunut yhtään mitään.

Seuraavina öinä kyllä tapahtui, mutta vähitellen yölliset pumppaussessiot vain jäivät pois. Sijoitin tuttia sen vauvan suuhun, joka enemmän elämöi. Ja tyytyivät sitten siihen.

Edelleen hapuilen öisin tutteja pinniksistä suihin sijoitettaviksi, mutta enää ei tarvitse nousta ylös, ottaa nälkäänsä huutavaa lasta maidonpumppausasemalle, hoitaa lypsyhommat ja ruokkia lapsi. Eikä miehen enää tarvitse herättää mua, kun olen siihen sohvalle nukahtanut rintapumpun äärelle (ne vehkeet eivät ole hiljaisimmasta päästä) huutava lapsi (ei kovin hiljainen sekään) sitterissä.

Meidän talossa on ollut pääosin hiljaista öisin arviolta kuukauden verran. Tosin ennen kesäaikaan siirtymistä Kiira saattoi herätä jopa viideltä, mutta kellojen siirto auttoi kummallisesti siihen vaivaan. Lisäksi typyä saa toisinaan öisin palautella omaan sänkyyn, mutta se ei ole mikään suuri ongelma. Nyt me herätään jotakuinkin seiskalta kaikki. Mikä on hyvä, sillä Muumit alkaa vähän ennen kasia ja ne MINÄ haluan nähdä.

Tilanne on siis juuri nyt äärettömän hyvä. Katsotaan miten käy, kun Inari ja Iiris näyttävät hampaansa tai haluavat liikkeelle. Toivon yhtä vähän tapahtumia tuleviin öihin.

Pakko kuitenkin hieman vertailla kaksosia esikoiseen. Kiirahan nukkui ensimmäisen täyden yönsä vuoden ikäisenä. Siis aika tarkalleen vuosi sitten ja se onnistui unikoulun avulla. Sitä ennen olin kuolemanväsynyt. 

2 kommenttia:

  1. Luin viikonlopun aikana koko blogin läpi. Ihana kirjoitustyyli sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Et uskokaan miten tämä kommentti piristi harmaata sunnuntaitani :)

      Poista