Sivut

perjantai 26. syyskuuta 2014

Saariselän sinkkuristeily

Kuten sinkkuristeilyillä on tapana, jätettiin sormukset autolle. 
 Käytiin naisten kanssa vaeltamassa Saariselällä parhaimpaan ruska-aikaan eli 10.-13.9. Kelit olivat koko reissun ajan kohdillaan - ei satanut eikä ollut liian kylmä. Edellisen kerran olin kunnon vaelluksella Hetta-Pallaksella Kiiran alkuraskaudesta syksyllä 2011 ja silloin satoi vaakasuoraan koko 55 km. Nyt oli vähän eri meininki ja oikein teki mieli katsoa niitä maisemia.


Reissuporukka ja kohde muodostui kevään ja kesän aikana. Spekseinä oli, että niin monta kutsutaan suunnittelemaan, että reissu toteutuu. Ja reissun speksit oli pidennetty viikonloppu, matkaa 50-60 kilsaa. Meitä lähti lopulta matkaan neljä täältä Keski-Pohjanmaalta ja Ivalosta tuli paikalle Tiina, joka on siellä keikalla. Vaelluskokemusta oli enemmän tai vähemmän ja kaikki ovat ainakin olleet partiossa. Paluumatkalla kehiteltiin jo yksi lippukuntakin :)

Reissulla törmäsimme muihinkin vaeltajiin, tosin ei siellä niin ruuhkaa ollut. Monet olivat toista viikkoa tunturissa ja silloin pitää jo miettiä tarkemmin rinkan ruokasisältöjä. Meillä oli kohtuullisen painavaa evästä, siis ei kuivatavaraa.

Eka ylitys oli jännin.
Vaellusreitille osui viisi vesistönylitystä. Oltiin varauduttu yhteen eli kahteen, mutta ilman kastumisia hoituivat nuo kaikki viisi. Tekniikka vaihteli. Oli feikkicrocsia, avojalkaisuutta, sukat jalassa, sukat feikkicrocseissa sekä ylityspaikalla olleita jalkineita. Apuvälineinä Aittajärven ylityksen vaijeri ja erinäiset kepakot muiden ylitysten luona. Tunturipurot- ja joet virkistivät vaelluskengissä muhineita jalkoja.

Eka aamu Sudenpesällä. Tuon takana näkyvän tunturin yli hilpaistiin iltamyöhään ja loppumatka tultiin otsalamppujen valossa.

Meidän reitti oli Aittajärvi (lähtö) - Sudenpesä (telttayö) - Paratiisikuru ja Pirunportti (makeimmat näkymät!) - Muorrakkavaaran autiotupa - Jyrkkävaaran autiotupa - Aittajärvi. Matkaa tuli varmaan vähän vajaa 60 kilsaa. Tiinan aktiivisuusrannekkeen mukaan askelia tuli rapeat 117 000.

Note to self: oikeaan kantapäähän tulee näistä vaelluskengistä aina rakko. Compeed on ystävä heti alussa!
Kenttää oli Soneran liittymissä ajoittain, mutta oma Saunalahteni oli mykkänä lähes koko ajan. Ainoastaan Ukselma-tunturin päällä oli vähän kenttää ja siellä taukoaika käytettiin hyytävässä tuulessa kuulumisten laittoon.




Kengät jalassa pääsi kans.

Ihan hyviä mökkipaikkoja riitti.

Paratiisikurun vehreyttä.

Tuosta yli!




Kuru oli kivikkoinen.






Kokkausta Muorrakkavaarassa.
Tiina ylittää. Tämä oli ylityksistä jännittävin. Selvää kohtaa ei ollut, sai ihan itse päättää :)

Meitsi koskessa polvia myöten.

Lopuksi tartuin lillukanvarteen.
Onnistunut reissu oli! Vielä ei ens vuoden kohdetta päätetty, mutta tunturia minulle, kiitos!

Osa kuvista on Tiinalta. Hänen reissublogiaan voi lueskella täällä.

Matkan upeuden tajuaa vasta kun katselee näitä kuvia. Ei siellä ruskan keskellä tunturissa tajua edes, kuinka jäätävän upeuden keskellä sitä tallaakaan.

Varustukseni oli just eikä melkein sopiva. Reissua varten ostetut goretex-housut vaan lojuivat rinkassa koko matkan ajan, mutta ei vara venettä ja silleen. Tulipa ainakin laitettua kunnon ulkoiluvarusteet tulevaisuutta varten.

Ps. Syötiin punikkitatteja, kun A) luultiin niitä herkkutateiksi ja B) olivat kauniita. Hyviä olivat. Vähän vaan tuntui pahalle viimeiset kilsat ennen autiotupaa, sillä punikkitatti aiheuttaa ruokamyrkytysoireita, kun sitä ei kypsennä tarpeeksi. Mutta tosi hyviä olivat! Ihan heti ei maistuis uudestaan.

PPS. Sormukset jätettiin naulaan käytännön syistä: rinkka selässä taapertaessa sormet turpoaa muodottomiksi.

PPPS. Lapset olivat isänsä huomassa. Olivat viihtyneet, tietenkin!

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Hammaspäivitys!

Kuvan lapset liittyvät tekstiin. Kuva sinänsä ei.

Vertaan, vaikka ei saisi. Kiira sai ekat hampaansa 4kk iässä hirveän huudon, valituksen ja rikkinäisten öiden avulla. Suppoa supon perään, tiedättehän.

Iiris teki ekan alahampaan 10kk vankassa iässä. Ei edes huomattu, lusikka vain kolahti.

Inari pyöräytti pari viikkoa sen jälkeen molemmat alaetuhampaat. Vähän taisin yöllä laittaa normaalia enemmän tuttia.

On se jännää. Erilaista.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Alkusyksyn Karjalankoski

Mun mielestä yksi kauneimmista paikoista, mitä tästä Vetelin keskustan liepeiltä löytyy, on Karjalankoski. Aina ajoittain pitää siellä käydä tarkistamassa mestat ja fiilistelemässä vuodenaikaa. Näköjään olen bloggaillut paikasta vain kerran aikaisemmin, kun joulupäivänä 2012 käytiin koskella kävelyllä.


 Olen odottanut sumuista viikonloppuaamua, jolloin pääsisin Kiiran kanssa lähtemään aamuretkelle ja kaksoset saisi jättää Jukan hoiteisiin. Nyt sellainen koitti, mutta ihan ei oltu kärppinä heti liikenteessä, vaan syötiin rauhassa aamupala kotona ja lähdettiin Kiirun kanssa jälkkärikekseille koskelle. Kello oli silloin jotain puoli ysin pintaan. Kympiksi oltiin kotona takaisin ja sinä aikana ehti sumu hälvetä.

Jatketaan harjoituksia siis. Haalarit vaan yökkärien päälle ja ulos sitten seuraavalla kertaa :)


Kivoja kuvia tuli silti. Ostin kaverilta vähän itsellenikin yllätyksenä laajakulmalinssin ja se avaa kyllä näkymää huikeasti.







Muumikeksejä, pillimehua ja termarikahvia kallioilla, jotka on joskus pitänyt räjäyttää uittojen tieltä. Onneksi se estettiin.







"Äiti tuu, autolle. Kotiin! Vesi virtaa!"