Sivut

perjantai 17. lokakuuta 2014

Leipäviikko: Jääkaapintyhjennyssämpylät


Hiilariöveriviikko lähenee (onneksi) kohti loppuaan. Ostin jo valmiiksi rahkaa jääkaapin pullolleen, että voi aloittaa sitten huomenna tai maanantaina ei-niin-turvonneen elämän.

Raaka-aineet pöydällä ja tyytymätön lapsi alaoikealla.

Tänään kuitenkin tein sämpylöitä, joihin tyhjensin surutta jääkaapin sisältöä. Empiiriset tutkimukseni ovat osoittaneet, että ei ole mitään väliä sillä, mitä sämpylätaikinaan tunkee. Sen sijaan erityisen merkityksellistä ovat toimenpiteet nostatuksen jälkeen. Siitä on kuvia, joten wait for it.

Sämpylöistä vielä sellaista, että mummolla oli aina sämpylää pakkasessa ja tarjolla, kun siellä kävi. Ne olivat parhaita sämpylöitä ikinä. Ehkä sieltä on lähtöisin tämä innostukseni kotileipään, sillä sämpylöitä olen tehnyt niin kauan kuin muistan, mutta vasta viime vuosina on homma alkanut onnistumaan. Olen tavoitellut mummon sämpylöiden rakennetta aina ja tänään sen mielestäni aika hyvin saavutin. Sämpylöiden kuuluu olla hyvin kohonneita, sisältä pehmeitä ja päältä hieman sitkeitä. Että semmoisia olivat maailman parhaat mummon sämpylät. Mummokin oli maailman paras <3


Veden ja kuivahiivan sekaan pussinpohjallinen grahamjauhoja.


Sekä ruisjauhoja, jotka tarkkasilmäisimmät voivat todeta yliaikaisiksi.


Vesi-hiiva-jauhovelliin sitten sitä jääkaapin jämiä. Tästä dippikastiketta olikohan taco-maustettuna.


Eka meinasin, että laitan puolet tästä riisistä. Sitten laitoin kaikki. Mitäpä sitä säästelemään!


Äitin tuomaa porkkanaraastetta oli iso jo kertaalleen pakkasessa käynyt purkillinen. Sitä laitoin vaan jonkin verran.


Lisäksi tietty siirappia, öljyä ja suolaa.


10 desiä jauhoja ja vieläkin taikinan koostumus oli liian velliä. Lisää vehnistä siis koneeseen.


Hän söi siis vielä vähän ja perintökenwoodini pyöri varmaan kymppiminsan. Sitten peittelin taikinan liinan alle siksi aikaa kun tein perjantaipitsat. Pitsapohjana käytin muuten tätä taikinaa, koska sitä oli paljon ja mitäpä sitä toista jauhon, suolan ja veden sekoitusta vääntämään.


Riittävän nostatuksen jälkeen taikinasta muotoillaan pötkylä. Itseasiassa tein parikin, kun tuo kuvan ekapötkylä on liian suuri. Taikinaa kuitenkin vain pyöritellään jauhoissa. Älä vain vaivaa!


Apurini vähän temppuili. Pötkylästä kuitenkin leikotaan ohuita viipaleita. Kannattaa tehdä ohuempi pötkylä, kuin kuvassa.


Apulainen muuten pesi ihan itse kädet sen jälkeen kun hän oli sotkenut niihin taikinanpalasen. Samalla hän kasteli vessan ja pari käsipyyhettä, mutta itse pesi.


Sämpylät asetellaan pellille leikkauspinta ylöspäin. Ja huomio! Niitä ei pyöritellä käsissä minkään muotoisiksi. Asetellaan vain. Sitten ne nostatetaan.


Vesivoitelu saa olla runsas. Mitäpä sitä säästelemään.


Pitsojen jäljiltä uunin lämpötila oli tällä kertaa 225 astetta. Vähempikin olisi riittänyt. 200 voisi olla optimaalinen. Jatkan empiirisiä tutkimuksia aiheesta.


Jääkaapintyhjennyssämpylät


5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa + jämät toisesta, jos on jäänyt
kermaviiliä, riisiä, perunamuusia, kalapuikkoja, raejuustoa, punajuuria, porkkanoita tai mitä nyt siellä jääkaapissasi oletkaan marinoinut pidempään.
Erilaisia jauhoja taikinan kosteudesta riippuen riittävästi. Vähintään litra kuitenkin.

Sekoita asioita riittävästi Kenwoodilla. Kohota noin puoli tuntia ainakin. Pyöräytä taikina jauhoissa, muotoile pötkylä ja leikkaa siitä sellaisia reilun sentin viipaleita. Asettele viipaleet leikkauspinta ylöspäin pellille ja muotoile siinä sämpylän näköisiksi. Anna kohota siellä vielä hetki. Voitele sämpylät ennen uuniin laittamista vedellä. Suosittelen paistolämpötilaksi jotain 175-225 väliltä. Paistoaika on suoraan suhteessa lämpötilaan.

Ei tästä päivittäisestä leipomisesta nyt suuren suurta vaivaa ollut. Siinä se meni ruoanlaiton sivussa vasurilla. Sen sijaan kuvien lataaminen postausta varten on syönyt iltoja, sillä tämä mun rakkine vaatii viisivuotishuoltoa. Mutta sen sijaan hiilariähky on ollut todellisuutta tällä viikolla. Eniten närästi muuten se viskileipä. Ja näistä sämpyistä meni suurin osa pakkaseen, mutta aikaisemmista tämän viikon tuotoksista ei pakkaseen mennyt mitään.

Suurin hankaluus on ollut tämä päivittäinen bloggaaminen. Ensin päivän aikana otan kuvat, joille en ehdi kuitenkaan tekemään mitään ennen kuin lapset on nukkumassa. Että aika vähän olen tällä viikolla koomannut sohvalla lasten uuvahdettua.

Otan vahingon takaisin ensi viikolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti