Sivut

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Leipäviikko: Tikkupulla


Tänään käytiin lasten kanssa ulkona syömässä ja samalla hoidin pois päivän leipäprojektin. Ihan täysiverinen leipä ei tällä kertaa ollut kyseessä, nimikin sanoo sen olevan pulla. Tikkupullaa siis tehtiin notskimakkaroiden jälkkäriksi.


Vähintään kaikki partiota jossain vaiheessa elämäänsä harrastaneet ovat tutustuneet tähän nuotioiltojen herkkuun, tikkupullaan. Muistaakseni resepti ko. leivonnaiseen löytyi vanhan ohjelman vartiolaisen kirjasta. Minulle aukesi tikkupullan hienous vasta yläasteikäisenä, kun jonain iltana partiomajalla hengaillessa tajuttiin, että nälkä on. Eikä meillä ollut kuin juomavedet mukana. Käytiin sitten naapuritalossa lainaamassa jauhoja ja suolaa trangian kattilaan, tehtiin pullataikina, paistettiin herkut takassa ja vedettiin hyvällä halulla napaamme. Enkä muuten usko, että meillä oli edes hilloa. Enkä usko, että pestiin käsiä, ainakaan ennen taikinan vaivaamista.


Kun tikkupullataikinaan lorauttaa riittävästi öljyä, on se koostumukseltaan erittäin siistiä tavaraa. Wetwipesejä (mikä noiden suomenkielinen sana on?!) ei liiemmin tarvittu.


Tekaisin taikinan pikapikaa ennen metsäluonasreissua ja vaihekuvat siitä jäi harmillisesti ottamatta. Sen sijaan tällä kertaa minulla oli assari, joka otti tikkupullan tekovaiheen tärkeimmät otokset.


"Äiti minä kans tekee mato", vaati toinen assarini.


Mato pyöritetään tikun nokkaan. Kannattaa tavoitella riittävän ohutta muotoa, jotta pulla ei ole sisältä raaka ja päältä hiillosta.


Paistetaan hartaudella nuotiossa. Karsinogeenejä syntyy pintaan nimittäin tosi helposti.



Tikkupulla (reilusti neljälle jälkkäriksi)

2,5 dl vehnistä
1 tl kuivahiivaa
1 tl suolaa
Kylmää vettä riittävästi. Ehkä desi?
n. 1/2 dl öljyä

Sekoita kuivat aineet ja lisää öljyä ja vettä niin, että saat aikaan sopivan kimmoisan palleron. Tuikkaa pallo muovipussiin ja lähde metsään. Sytytä nuotio yhdellä tikulla ja odota hiillosta. Ota palanen taikinaa, tee siitä mato ja rullaa matonen kepin nokkaan. Mitä paksumpi ja oksattomampi keppi, sitä parempi. Paista hartaudella hiilloksella, sillä taikina palaa helposti. Pulla on kypsä, kun se irtoaa helposti tikusta. Syö joko hilloa tikunreikään sulloen, dippaillen tai pelkästään.

Juomasuositus: termoskahvi.

Olisin sanonut nokipannukahvi, jos osaisin sellaisia keittää. En osaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti