Sivut

torstai 30. lokakuuta 2014

Purkki nurin, eli tänään luin lehden


Paikallislehti Perhonjokilaakson tekstaripalstalla oli vaihteeksi helmi, joka kosketti tällaista kotona lusivaa harrastelijabloggaria kovasti.




"Mikä tarve nykymammoilla on kuvata ja kertoo joka purkin paikan vaihto faceen ja blogisivuihin. Vuorokauteen tulee paljon tunteja lisää kun siirrätte blogisivut itsellenne jääkaapin oveen ja päivitätte itsenne. Tulee asiat ja työtkin hoidettua."

Aaaah! Niin periperhonjokilaaksolaista avautumista, että huh! Nimettömänä ja nykymaailman menoa paheksuen. Kyseisellä palstalla puidaan säännöllisesti myös naispappeutta ja muita kirkollisia kuulumisia. Sekä tietenkin ensilumen tultua kielletään kävelemästä vastavedetyillä valaistuilla hiihtoladuilla.


Tekstari herätti monta kysymystä
- Miksi tämä henkilö käyttää internettiä, jos sisältö ärsyttää?
- Jos kuvatekstin ja kuvan lataaminen faceen kestää kaksi minuuttia, niin miten se muuttuu tunneiksi? Toki blogipostauksen tekeminen kestää kauemmin, mutta tämä ei yleensä olekaan päivittäistä riemua.
- Olisiko paras printata blogi siihen jääkaapin oveen, vai riittäisikö pelkkä linkki? Tyhjennänkö oven muusta materiaalista?
- Tarkoittaako itsensä päivittäminen uutta käyttöjärjestelmää vai mahdollisesti käyntiä kampaajalla? Mikäli jälkimmäinen, niin kuka maksaa? Entä kuka tulee lapsenvahdiksi?
- Millaisia "asioita" pitäisi hoitaa? Mikäli "työt" tarkoittavat ikkunoiden pesemistä tai silittämistä, niin otan loparit.
- Mitähän tekstarin lähettänyt henkilö harrastaa?

Kuppi eli purkki nurin!

Kyllä jaan mielelläni erilaisia asioita kuvin ja sanoin erilaisiin some-palveluihin. Se on mun kahviseurani nykyään, kun 90% ajastani kuluu lasten kanssa. Jos otetaan esimerkiksi vaikka tämä viikko, niin olen ollut poissa lasten luota noin 6h. Siitä ajasta 2h pitämässä partiota toisten lapsille ja 4h lenkillä tai jumpassa. En pahemmin kyläile, mutta kokouksia on lähes viikottain.


Katsokaas, kun minulla on tarve puhua jonkun muunkin, kuin mieheni kanssa. Tykkään kirjoittaa, valokuvata ja internet on ollut mulle maailnan mielenkiintoisin asia siitä lähtien, kun ekan kerran tänne pääsin vuonna 1996. Näin kotona ollessani bloggaaminen on mulle tapa pysyä ajan hermoilla ja tuulahdus vielä saavuttamattomissa olevasta työmaailmasta. Tykkään, kun tykätään. Innostun, kun kommentoidaan. Virtuaalitykkäykset- ja kommentit ilahduttavat: "oi minä kirjoitin jotain, jonka joku noteeraa!"


Kuukausi takaperin olin kuuntelemassa erään professorin luentoa monikkojen kasvatuksesta. Luennosta jäi joitakin asioita mieleen, mutta erityisesti se, että professori ei oikein ottanut kantaa mihinkään, sillä "kaikki perheet on erilaisia". Niin se nykyään on. Tasapäistäminen ei onnistu.

Kuvituksena tekstarin mukaista purkinsiirtelyä. Nuo ovat Kiiran lempparilelut, joista myös Inari ja Iiris ovat erittäin kiinnostuneita. Kiira usein nukkuu kuppikasansa kanssa. Kuten myös huomaatte, niin toinen kaksosista on kiivennyt sohvalle. Tämän uuden turhan taidon ne oppivat synttäriensä kunniaksi. 

6 kommenttia:

  1. Aaaa, mä niin odotan mun Perhistä! Viimeksi vedin kahvit henkeen, ku mielipidepalstalla valitettiin, että naiset ei tee tarpeeksi lapsia. Ei tullut kirjoitajalla mieleen, että vielä nykyäänkin siihen hommaan tarvitaan myös miestä, muodossa tai toisessa. Vähän kyllä luulen, että kyseinen kirjoittaja uskoo myös neitseellisen sikiämiseen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt ihan menisi takuuseen siitä neitseellisestä sikiämisestä, sillä ite uskoisin kirjoittajalla olevan tusinan verran tenavia tuvassa ;) jos ymmärrät mitä tarkoitan.

      Poista
  2. Hyvin kirjotettu, naurettavaa touhua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatoin kyllä ehkä himpun verran provosoitua näin yön yli nukkuneena :) mutta toivottavasti kuvien määrä vain lisääntyis facessa :D

      Poista
  3. Jaa että mitä tuon viestin kirjoittaja harrastaa....no, toisten asioihin puuttumista ja tietty valittamista! Voi hemmetti.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä aika yleinen harraste :D

      Poista