Sivut

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Parasta tässä päivässä


Tästä päivästä ei periaatteessa ole pahemmin jälkipolville kerrottavaa. Kerron silti.

Koska lunta on tullut, niin mieheni on alkanut harrastamaan taas kotinurkissa kelkkailua. Se tarkoittaa minulle ajoittaista kelkkaleskeyttä. Tänään vietin siis päivän lasten kanssa ja sain vaihteeksi todeta, että kaksoset ovat raastavassa iässä.

Perustelen. Ne eivät omaa pahemmin itsesuojeluvaistoa. Ne eivät ymmärrä käskyjä. Eivätkä ainakaan halua ymmärtää kieltoja. Ne menevät peräkanaa pitkin taloa märehtien suuhunsa kaiken irtotavaran ja erityisesti paperin. Ne levittävät ainakin kerran päivässä eteiseen kengät, repivät pinniksistään peitot, kiskovat verhoja ja sähköjohtoja. Ainoat kirjat niiden ulottuvilla on keittiön keittokirjakokoelmani, josta niitä saa kieltää irrottamaan tahmanäpit noin parikymmentä kertaa päivässä. Toinen kiskoo jatkuvasti housut päältään ja toinen kiipeää keittiöjakkaralle veitsiä tavoittelemaan. Sohvatyynyt ovat ennemmin lattiatyynyjä

Lisäksi ne nukkuivat tänään vain tunnin unet. 

Mutta parasta tässä sunnuntaissa oli se, että klo 19.30 kaikki lapset olivat nukkumassa. Nyt Loirinuotiota (ei vielä vakuuta) ja kirjoitin tämän. Alla on myös noin viikon verran huonoja öitä (ne hampaat, ne hampaat...), joten en varmaan tänään kympinuutisia näe.

Ootte mielessä! Kyllä tästä selviää, sillä ihan kohta on kesä. Joka päivä on taas valoisampi. Kaikki muuttuu aina paremmaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti